sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Santa Cruz ja La Laguna


Lyhyt päivitys parvekkeelta (jostain syystä netti taas toimii).

Ajoin eilen bussilla Sata Cruziin. Espanjalaisilla on pulaa kaupungin nimistä, sillä myös La Palman pääkaupunki on nimeltään Santa Cruz. Ei se minua haittaa.

Kävin paikallisessa Kiasmassa, joka on hieno moderni rakennus, kuljeskelin kauppahallissa ja sahasin kävelykatua. Seisoin alusvaatteisillani Desigualin myymälän pukukopissa, kun joku mies repäisi reippaasti verhon sivuun. Onneksi minulla oli ehjät ja siistit alusvaatteet.

Santa Cruzista pääsee uudella modernilla ratikalla La Lagunaan, joka on yliopistokaupunki. La Lagunan vanha osa on Unescon suojeluksessa. Söin libanonilaista ruokaa. Ravintolan työntekijä, vanhempi mies, ei osannut kuin espanjaa, mutta hän esitteli minulle munakoisoa ja elekielellä näytti miten siitä saadaan rullia. Söin jo toista kertaa vaatimattomassa libanonilaisessa paikassa ja molemmissa ruoka on ollut herkullista.

Franco kuulemma määräsi, että espanjalaisille piti antaa raamatulliset nimet. Olenkin ihmetellyt täällä viliseviä Jesus niminiä miehiä (toivottavasti nimen kirjoitusasu oli oikein). Nimistäkin oli siis pulaa. 

Ratikkamatka maksoi 1.35, mutta jos jäät kiinni pummilla ajamisesta saat 400 euron sakot. Tarkastaja kävi katsomassa liput paluumatkallani.

Täällä vietettiin torstaina synnittömän neitsyen sikiämisen päivää, jolloin kirkkojen Neitsyt Maria -patsaat viedään ulos kävelylle. Maria oli tietysti sinisessä leningissä ja hänen hartioillaan lainehtivat pitkät kiharat hiukset.



perjantai 9. joulukuuta 2016

Retkellä

Kotona syön arkiaamuisin askeettisesti jugurttia, mustikoita ja vadelmia. Täällä popsin sämpylän, juustoa, tomaattia, kananmunaa (keitettyä tai paistettua), hedelmiä, maitokahvia, tuoremehua ja churroja. Kun syö viimeiseksi churron, ei tarvitse huulirasvaa.

Hotelliin kirjautuessa minulle annettiin lappu, jossa mainittiin aamiaisajat sekä milloin uima-allasta saa käyttää. En ole vielä käyttänyt, sillä se näyttää houkuttelevimmalta silloin kun siinä ei saa uida (iltavalossa ja auringon noustessa). Samassa paperissa luki "Keine Lebensmittel aus dem Speisesaal mitnehmen". Nuori pariskunta söi tänä aamuna viereisessä pöydässä tuhdin aamiaisen, täytti lopuksi sämpylät juustolla, kinkulla, kurkulla ja tomaatilla, kääri muhkeat sämpylät lautasliinoihin ja otti mukaansa näiden lisäksi pari banaania. Nämä vaan sattuivat olemaan saksalaisia. No luki se englanniksikin.

Aamiaispöydissä istui tänä aamuna ainakin neljä yksinäistä naista. Tai en tiedä oliko kukaan yksinäinen, yksin kuitenkin ja orvon näköinen. Ei yhtään yksin matkustavaa miestä.

Turismiin kuuluu, että kaikki tekevät samoja juttuja: ajavat kiemuraista tietä katsomaan kylää, jonne tie tehtiin vasta 70-luvulla, ostavat pari hedelmää ja käyvät vessassa kun opas sanoo, että nyt kyllä kannattaa kun seuraavaan vessaan on pitkä matka. (Mascan retki)

Oppaan veli ei osannut valita viiniä teneriffalaisen marketin valikoimista. Samalta oppaasta tuntuu aina kun hän joutuu suomalaisen kaupan maitohyllyjen eteen. Nainen kertoi muuttaneensa Teneriffalle siinä vaiheessa kun suomalaisista kaupoista sai vain Valion punaista, sinistä ja rasvatonta maitoa.

Annoin kuskille hyvän tipin, sillä mies ajoi taitavasti serpentiinitietä. Välillä piti peruuttaa kun iso bussi tuli vastaan tai tien mutka oli liian tiukka. Muutama nainen siirtyi ikkunapaikalta käytäväpaikalle ikäänkuin se olisi turvallisempaa. Kuski oli ammattimies.

P.S. Anu on kirjoittanut kivan arvion kirjastani https://anunihmeellisetmatkat.wordpress.com/2016/12/08/doulien-ja-kissojen-ihanuudesta/ Kiitos Anu!

torstai 8. joulukuuta 2016

T12e23n34e45r56i67f78f89a12

Tarkoituksenani oli pitää lomaa blogin päivittämisessä, mutta koska nettiyhteys sattuu toimimaan niin (ja näin) kirjoitan ihan vähän.

Lähdin eilen aamulla varhain kohti Teneriffaa, joka ei liene matkakohteena niitä trendikkäimpiä.

Helsingissä etsittiin housunkauluksestani ja kädenselkämyksistäni ruudin jäämiä. Ei löydetty.

Suomalaiset lentäjäpojat (lentoemäntä käytti heistä nimitystä pojat) heittivät meidät Teneriffan saarelle kymmenen minuuttia etuajassa.

Aviomiehet lähtivät noukkimaan laukkuja hihnalta sillä aikaa kun vaimot piipahtivat vessassa. Minä jouduin ihan itse repimään matkalaukkuni kiertelemästä kun ensin olin käynyt pissalla.

Hotellissa paljastui, että huoneeni ei ollutkaan vapaa vaan joutuisin yhdeksi yöksi vaatimattomampaan kortteeriin. Lohdutukseksi sain syödä illallista saksalaisten turistien kanssa hotellin buffet- illallisella. Naiset näyttivät hennolta ja köyryselkäisiltä ja miehet hieman punakammilta ja turpeammilta. Keski-ikä liikkui 75 vuoden kieppeillä. Yritin suoristaa läppärin taivuttamaa selkääni. Tarjolla oli kuivalle kiemuralle paistettua kalaa, purkkisimpukoita, raviolia, lihakastiketta ja salaatiitarpeita, joita sai itse sotkea lautaselleen.

Kävelin kaupungilla, jonka havaitsin yllättävän viihtyisäksi. Tänään nousin ylös rinnettä kasvitieteelliselle puutarhalle. Täällä pitää joka paikkaan nousta ylämäkeä.

Hotellin nettisalasana, josta olisi pitänyt maksaa 15 e (sain sen huonehäslingin vuoksi ilmaiseksi) 62c8d5457d177fca0a0d, herätti minussa hilpeyttä.Ei toiminut eilisessä huoneessani, mutta hotellin aulassa netin ihmemaailma aukesi tällä helpolla kirjain-numero yhdistelmällä.

Nyt minulla on uusi ihana huone ja parveke ja nettikin toimii ajoittain.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Onnea Suomi!

Suomalaisia häpeää välillä kuin murrosikäinen vanhempiaan. Samalla häpeää itseään. Suomalainen juo tölkistä lonkeroa Viru-hotellin edessä. Suomalainen puhuu ryssistä. Suomalainen sanoo neekeri sillä sana ei tarkoita suomalaiselle mitään loukkaavaa. Suomalainen kirjoittaa netin kommenttipalstalle suvakkihuora.

Suomalaisista on ylpeä. Suomi jakaa äitiyspakkauksen ja antaa mahdollisuuden. Suomalainen viulisti soittaa Proms-konsertissa "Minun kultani kaunis on".  Suomalainen nuori nainen laulaa korkealta ja kovaa. Suomalainen pelaa jääkiekkoa. Muumimuki ja Aalto-vaasi jonkun kaukaisen maan kaupan ikkunassa. Suomenkieli, jota kukaan muu ei ymmärrä.

Sanat ovat voimakkaita. Kun sanan on sanonut, ei sitä saa enää imaistuksi takaisin. Kun sanan kirjoittaa ja painaa "julkaise"  niin siellä se loistaa rumana tai kauniina. Vihaisena tai rakastavana. Kateellisena tai kannustavana.

Onnea Suomi!

P.S. Aion olla hetken verran poissa täältä. Jos lentokone ei putoakaan niin palaan viikon kuluttua.


maanantai 5. joulukuuta 2016

Lady Gaga jätti pekonipuvut

Tämän aamun Aamulehdestä (siis oikeasta paperilehdestä) löytyy "Ei saa mennä ulos saunaiholla"-romaanini arvostelu. Sama teksti on julkaistu Satakunnan kansassa, Lapin kansassa ja Pohjolan sanomissa. Ne kaikki ovat siis Alma-median lehtiä.

Samalla aamulehden sivulla kirjoitetaan Lady Gagan levystä otsikolla "Lady Gaga jätti pekonipuvut".  Lady Gaga sai kaksi tähteä, minä neljä.

Ikävä kyllä kirjoja on nykyään vaikeampi löytää kirjakaupoista kuin Subutexia katukaupasta.

Kävin viime viikolla syömässä Näsinlinnassa. Alkuruoaksi tarjottiin lohta, joka oli kypsennetty 38.5 asteessa. Kuumelohta. Taidokkaan annoksen päällä oli jotain mustaa: "Purjotuhkaa" tarjoilija valisti. Kaikkien maustehyllystä löytyy purjotuhkaa. Joku on varmaan polttanut purjot ja mietitty mitä sillä mustalla mönjällä voisi tehdä.

Löysin purjotuhkan ohjeen: Paloittele purjo ja pane vuokaan. Paahda uunissa 200-asteessa, kunnes purjo on mustaa. Murenna jäähtyneenä tuhkaksi. Heti purjotuhkaa valmistamaan. Sirottelen päälleni purjotuhkaa.

Kirjailijoista Tommi Kinnusta on helppoa myydä. Mies kirjoitaa erinomaisia kirjoja ja sopii hyvin naistenlehtien haastateltavaksi. Hän on sopivan ikäinen, oikeaa sukupuolta, kuvauksellinen, hauska ja vaatimaton. Olen itsekin vähän ihastuntut Tommi Kinnuseen.



sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Nuku hyvin

Kaikki instanssit varoittavat miten vaarallista on nukkua huonosti. Nukkumattomuus tekee ärtysäksi  ja sairastuttaa ihmisen kaikenlaisiin kammottaviin kroonisiin sairauksiin.

Nuku huonosti ja stressaa lisäksi sitä mitä pahaa elimistöllesi teet. Kehnoa nukkumista ei voi lopettaa kuin tupakanpolttoa.

Sukuni naiset ovat aina nukkuneet huonosti. Vaikka mummon makuukammarista kuului taukoamaton kuorsaus, hän huokaisi aamuisin "En ole nukkunut silmän täyttä"

Minä nukun hyvin silloin kun aamulla ei tarvitse mennä töihin, ei ole liian kuuma tai kylmä, ei tarvitse nousta varhain (vaikka herään kuitenkin aikaisin), silloin kun en tapaa ihmisiä, en puhu illalla myöhään (iltauutisten jälkeen) puhelimessä, en harrasta liikuntaa ilta-aikaan, en pyöri yhdeksän jälkeen netissä, lue sähköpostia, kirjoita, kun ei tapahdu mitään erityisen kivaa tai ikävää. Sekä innostus että murehtiminen ovat unen kannalta tuhoisia tiloja.

Nukun sikeästi silloin kun en oikeastaan elä vaan kuljen varovasti varpaillani omassa asunnossani ja revin irti kaikki ulkomaailmaan ulottuvat piuhat.

Eräs facebook-ystäväni asuu Yhdysvalloissa ja kertoi jokin aika sitten, ajaneensa bussilla kouluampujan ohi. Muut bussimatkustajat heittäytyivät sekunneissa bussin likaiselle lattialle. Vain J, jota ei ollut koulittu näitä tilanteita varten,  jäi penikille istumaan ja ihmettelemään nuorta miestä, joka seisoi kadulla pyssy kädessään.

Opin naisen teksteistä termin lockdown drill: harjoitellaan miten lukitaan luokan ovi, vedetään verhot ikkunoiden eteen, sammutetaan valot, istutaan pimeässä ääneti eikä hermostuta lainkaan vaikka taivas putoaisi. Tämä on kuulemma New Yorkin osavaltion koulustandardi.

Ei tämä meille suomalaisillekaan ihan vierasta ole vaikka meitä on vähemmän kuin asukkaita New Yorkissa.

Nuku sitten hyvin tällaisessa maailmassa.