torstai 23. maaliskuuta 2017

Kuunvaloa

Kävin hiljattain katsomassa elokuvan Moonlight, enkä innostunut siitä ihan yhtä paljon kuin Oscar-pystien jakajat ja Hesarin kriitikko, vaikka ei se missään nimessä huono ollut. Ihmettelin elokuvan nuoren ujon pojan turpoamista lihaksikkaaksi mieheksi. Elokuvassa Chironin elämän eri vaiheita esittävät eri näyttelijät, eivätkä he todellakaan muistuta toisiaan kovinkaan paljon.

Hollywood elokuvan miesten kuuluu olla lihaksikkaita vaikka he olisivat tiedemiehiä. Ikäänkuin tieteellisiä oivalluksia ei voisi syntyä ruipeloon kroppaan kiinnittyvästä päästä. Hollywood-matemaatikko näyttää kehonrakentajalta. Suomalaisilla matemaatikoilla on narukädet.

Nuoren miehen elämä ei ole näiden ulkonäköpaineiden alla helppoa. Antti Holma kirjoittaa Imagessa, että homomiehetkin etsivät miehekästä (lihaksikasta) kumppania.

Jos ette halua tietää mitään Moonlightin juonesta, niin älkää lukeko tästä eteenpäin.

Elokuvan lopussa Chiron matkustaa koulukaverinsa luo ja tuo vankilan ja huumebisneksen koulima kuntosalin kasvatti sanoo, ettei kukaan muu mies ole koskaan koskenut häneen. Siinä on jotain niin vanhanaikaisen romanttista. Heteroromanttisista tarinoista tuttua vaikka tuon koskemattomuuden syyt ovat ehkä toiset. Tai mistä minä tiedän.

Kun Chiron syö miehen rakkaudella valmistaman aterian, hän irroittelee suustaan kultaiset kuoret, joiden alle kätkeytyy onneksi täydellinen valkoinen hammasrivi.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Hanki kotieläin

Jos sinun ei tarvitse enää nousta keskellä yötä imettämään, odottaa miestä kapakasta, pelätä mitä alaikäisille lapsillesi voi tapahtua kaupungilla, ei hätää, hanki kotieläin. Saat valvoa ja tuntea itsesi tarpeelliseksi. Inhottavaksi mutta hyödylliseksi.

Kerttu ripuloi viime yönä. Kun se osaisikin käydä kissanhiekalla hiljaa, mutta kun on pakko naukua ja pöyhiä hiekkaa äänekkäästi.  Kissanhiekkaa voi totisesti pöyhiä niin, että se häiritsee viereisessä huoneessa nukkuvan yöunta.

Sen jälkeen se tuppautui viereeni nukkumaan ja haisemaan. Kannoin otuksen keskellä yötä kylpyhuoneeseen ja pesin takapuolen saippualla. Vaihdoin äsken lakanat ja toivon rauhallisempaa yötä.

Tämän viikkoisella hoitajallani on tapana tulla huoneeseeni koputtamatta. Hän räväyttää oven auki niin rivakasti, etten ehdi sulkea facebookia. Tosiasiassa otin ohjelman puhelimestani, joten kyttään päivisin vain sähköpostia ja Instagramia. Varsinaisen hoitajani hieman laahustavat askeleet tunnistan. Hän kuuntelee hienotunteisesti oven läpi sanelenko, ja jos en sanele, hän koputtaa varoivaisesti oveen.

Toinen hoitaja tulee silloinkin kun huoneessa on potilas ja vaikka ovenpielessä on pönkkänä punainen valo. En tiedä miten ilmiantaisin ärsyynnykseni. "Minusta tuntuu pahalta, että tulet huoneeseeni koputtamatta". Kuulostaisiko hyvältä? Miksi tällaiset yksinkertaiset asiat ovat niin vaikeita ja monimutkaiset helppoja? Hän ei nimittäin ole mikään paha ihminen.

Se suolistovaivainen makaa tuossa vieressäni ja on niin vaivattoman, viattoman ja lämpöisen oloinen. Voiko kissa sairastua Colitis Ulcerosaan tai Crohnin tautiin? Jos Kertulta pitää leikata paksusuoli ja laittaa avanne ja minä joudun loppuikäni vaihtamaan avannepusseja.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Työnhakijan kävelytesti

Kaimani sanoi, että valitsisi työntekijät kävelynäytteen perusteella. Siitä kuulemma näkee saako jotain aikaiseksi. En tiedä saisinko kävelykriteerin perusteella työpaikkaa. Luultavammin en.

Hesarissa kirjoitettiin, että monilta sairastavaisilta on evätty kalliisiin lääkkeisiin aiemmin annettu toimeentulotuki ja "He joutuvat hankkimaan lääkkeet omista varoistaan", eivät muuten hanki. Eivät osta lääkkeitä ollenkaan.

Lääkkeiden omavastuu on n. 600 euroa vuodessa, joka on kova summa monelle, sillä kalliiden lääkkeiden kohdalla se raha pitäisi löytyä heti, eikä maksu jakaudu usealle kuukaudelle. Ehkä apteekeissa pitäisi tuputtaa samantapaista rahoitusta kuten vaikkapa kodinkoneliikkeissä. Apteekin pitäminen on hyvä bisnes, joten ehkä luottoakin voisi tarjota. Toisaalta monessa Euroopan maissa lääkkeistä ei tarvitse maksaa mitään. Koska omavastuu kertyy kalenterivuosittain loppuvuosi kärvistellään, eikä aloiteta kalliita lääkkeitä kenellekään.  Homma on ihan persiistä.

Eipä muuta tänään. Sain tietoja kirjani myynnistä ja siitä paljonko minulle maksetaan, joka on kuitenkin enemmän kuin luulin. Ei kirjoittamisella kuitenkaan rikastumaan pääse, ei ainakaan ellei satu olemaan Ilkka Remes.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Tavoite saavutettu

Kahdeksankymppinen mies steppasi vastaanotollani näyttääkseen miten hyvin hän jakselee. Nousi seisomaan ja kopisutteli korkojaan kuin Fred Astaire. Jos olisimme olleet musikaalissa, miestä huoneeseeni seurannut vaimo olisi puhjennut laulamaan ja minä olisin noussut tuolistani paukuttamaan Birkenstockejani lattiaan, mutta minä vain istuin ja tuijotin. En edes taputtanut.

Asensin lopulta kotikoneelleni kortinlukijan, jolla voin kirjoittaa reseptejä itselleni ja sukulaisilleni. Kaksi tuntia hikoilin ennen kuin pojalleni tarkoitettu Histec-resepti lähti kohti apteekkeja.

Ensin en löytänyt oikeaa ohjelmaversiota. Löysin sen lopulta lueteltuani kaikki tietämäni kirosanat. Kortinlukijaohjelman asennus ei silti onnistunut. Tajusin lopulta, että minun pitää sulkea kaikki muut ohelmat ja sen jälkeen asennus sujui. Kelain- ohjelma, jossa reseptit kirjoitetaan ei toiminut Firefoxilla, mutta Safarillapa se pelasi hyvin. Sekin piti yritytysten, erehdysten, noitumisen ja kaikenlaisten kuulopuheiden kautta keksiä. Soitin hätäpuhelun kahdelle henkilölle, jotka eivät osanneet auttaa. Osasin itse auttaa itseäni. Taputan itselleni. Tap tap.

Olen päättänyt asettaa jokaiselle illalle pienen tavoitteen. Tämän illan tavoite oli reseptin kirjoitus.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Haluatko kirjailijaksi?

WSOY:n kustannuspäällikkö Anna-Riikka Carlson puhui Metsossa kirjailijoiksi haluaville. Meitä oli paljon, enemmän naisia kuin miehiä. Miehet eivät tällaisia tilaisuuksia tarvitse.  Carlson sanoikin, että kirjallisuus voi hyvin vaikka kirja-ala kärsii kroonisesta väsymysoireyhtymästä. Hän ei ehkä kuvannut asiaa ihan samoin sanoin kuin minä.

Calrson löysi kustantamojen ahdinkoon monta syytä. Aiemmin joka kodin kirjahyllyä komisti tietokirjasarja ja kirjakerhot kukoistivat. Kuukauden kirjaa myytiin jopa 80 000 kappaletta. Sellaisista myyntiluvuista saatetaan enää vain uneksia. Nyt voidaan olla varmoja lähinnä siitä, että Ilkka Remeksen uusin kirja myy hyvin.

Suomalaisten lukuinto taitaa olla myytti, sillä toisin kuin meillä, sekä Ruotsissa että Briteissä kirja-ala on nousussa. Luen paljon, mutta netissä pyöriminen syö kirjojen parissa vietettyä aikaa. Olen määrännyt itselleni tunnin nettipaaston ennen nukkumaanmenoa, mutta tämä päätös pitää ihan yhtä hyvin kuin tavoite aloittaa kuntosaliharjoittelu tai lopettaa karkkien syöminen.

Tuula-Liina Varis oli kysynyt kirjoittajakurssin osallistujilta lukevatko he, eikä moni heistä lukenut lainkaan, joka tuntuu kovin kummalliselta. Lukeminen ja kirjoittaminen kuuluvat yhteen kuin toisistaan riippuvaiset kaksoset.

Käsikirjoituksia riittää, sillä WSOY saa niitä 1300 vuodessa. Carlson uskoo, että kaikki hyvät tekstit joku painaa kirjaksi. Kaikesta kävi ilmi, että nainen rakastaa työtään, mutta sitä tuntuu olevan paljon. Aina kysytään, voiko kustantamoon lähettää pelkän synopsiksen tai kirjan alun. Ei kannata vaan pitää jaksaa kirjoittaa romaani, novelli- tai runokokoelma loppuun saakka.

Tänään liputetaan Minna Canthille (ainoa nainen, jonka kunniaksi liputetaan) ja tasa-arvolle. Canth julkaisi kymmenen näytelmää, seitsemän pitkää novellia, kertomuksia ja lehtiartikkeleita jos uskomme Wikipediaan ja tietysti uskomme kun tietosanakirjaakaan ei kirjahyllystä löydy. Onnea Minna Canth ja tasa-arvo!

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Rakas kuplani

Nykyään puhutaan kuplista, joissa yritämme elää. Jouduin vahingossa kurkistamaan kuplani ulkopuolelle, sillä joku facebook-ystäväni oli reagoinut uutiseen maahanmuuttajan tekemästä raiskauksesta. En hyväksy raiskausta missään muodossa (tuskin sitä hyväksyy kukaan muu kuin raiskaaja itse). Tässä on kuitenkin sellainen ero, että kun irakilainen mies raiskaa suomalaisen naisen, en ajattele että irakilaisten älykkyysosamäärä on alhaisempi kuin suomalaisten.

Välillä tuntuu ikäänkuin olisimme osa ihmiskoetta, jossa toinen puoli ihmisistä saa toisenlaista ja toinen taas toisenlaista informaatiota sen mukaan, mitä tiedotusvälinettä seuraa, MV-sivustoa vai Helsingin sanomia.

Kerttu oksensi vähän oranssin sävyisen oksennuksen makuuhuoneen vaalealle nukkamatolle. Hinkkasin tahraa harjalla, käytin vettä ja tiskiainetta. Jäljelle jäi oranssiin vivahtava alkuperäisestä tahrasta selvästi aajentunut alue. Suihkutin kylppärinpesuainetta, ei suurempaa vaikutusta. Ripottelin märälle läntille soodaa. Olin vähän kahden vaiheilla laittaisinko siihen soodaa vai suolaa, mutta päädyin ensin mainittuun. Eikös punaviiniläikkään laiteta suolaa? Kerttu tuskin on juonut punaviiniä. Tai mistä minä tiedän. Lopuksi sirottelin kuitenkin tahralle vielä suolaakin.

Viikon päätapahtuma on Kertun oksennus. Pitäisi hankkia elämä. Vaikka oikein vaikea parisuhde.

Olen saanut viestin, että Tampereen Suomalaisen kirjakaupan (Hämeenkatu 18) myyjien suosikki on "Ei saa mennä ulos saunaiholla" ja toisen, jossa väitetään kirjan olevan lukijoiden suosikki. Kävin eilen vakoilemassa kaupassa, eikä sieltä löytynyt vinkkiä kummastakaan. En kehdannut viipyä kauan enkä katsoa kovin tarkkaan vaan pälyilin hyllyjä kuin myymälävaras. 

Kirjoittajaystävä pyysi minua haastattelijakseen toiseen kirjakauppaan, ensin vastustin ajatusta, mutta lopulta suostuin. Oikeastaan aika jännittävää. Saa nähdä tuleeko kukaan kuuntelemaan.