lauantai 27. toukokuuta 2017

Koskenkorvapullot matkustavat

Istun junassa, joka lähtee toivottavasti pian Tampereelle. Saan jostain syystä aina paikan, jonka takana on vaunun seinä, joten tuolia ei saa rennompaan asentoon. Tässä keikun etukenossa parin tunnin ajan.

Blogisähköpostini oli taas kerran täyttynyt viesteistä, joissa luvataan helppoa laihtumista. Jos joku asia on helppo saavuttaa, se ei ole totta.

Nyt juna lähti ja kuulutettiin kolmella kielellä, ettei saa juoda omia alkoholijuomia. Kenen juomia saa juoda?

Tallinnan satamassa näin kun bussikuskit latasivat tavaratilat täyteen olutta, lonkeroa ja muita alkoholijuomia. Osa juomista on ainakin nimen perusteella suomalaisia. Ne siis kuljetetaan Viroon, josta suomalaiset käyvät ne ostamassa ja kuljettavat takaisin Suomeen. Laivaan ajavien henkilöautojen perät viistivät maata alkoholin painosta. Olisi kiva tietää paljonko laivassa kuljetetun alkoholin tilavuus on ja mitä järkeä tuossa edestakaisessa rahtaamisessa on.

Vietin pari päivää Vihula-nimisessä paikassa jossain päin Viroa. Majoitustilat ja ravintola oli pykätty kartanoon ja sen piharakennuksiin. Kartanossa tarjoiltiin erinomaista ruokaa, eikä siellä ollut onneksi paljonkaan tekemistä. Kävelimme kauniin luontopolun, kävimme toisessa kartanossa, saunassa, kasvohoidossa eikä paljon muuta. Kosmetologilla ja minulla ei ollut hääviä yhteistä kieltä. Kun nainen painoi kasvoilleni märän froteepyyhkeen, luulin että hän yrittää murhata minut. Nainen jätti onneksi minulle pienen hengitysaukon.

Ostin Tallinnasta kahdet kengät. Jotkut villiintyivät lankakaupassa. Ostamisesta tuli vähän huono omatunto.

torstai 25. toukokuuta 2017

Karismaattinen aurinko

Vapaapäivän aamuna aikaisin ihmisistä näkee ovatko he vielä eilisillan reissulla vai kiirehtivätkö he junaan tai töihin. Tampere näyttää ennen aamun siivoustoimia likaiselta.

Olen lähdössä Viroon, jossa on tarkoitus piipahtaa pari päivää. En ole varma mihin olen tarkemmin ottaen menossa. Johonkin kartanoon, jossain keskellä Viroa. En yleensäkään tiedä mistään yhtään mitään.

Autokuskimme (synttärisankarimme) sairastui eilen, joten oli melkoista säätämistä, että löydettiin toinen kuski ja auto. Nyt kaiken pitäisi olla kunnossa. Yhden puuttuminen porukasta harmittaa.

Olemme vastaanottaneet valituksen, joka ei koske ainoastaan minua vaan useampaa työntekijää. Valituksen saapuminen ei ollut mikään yllätys vaan oikeastaan odotimme milloin se tulee valmiiksi. Selvitysten laatimisessa on kova työ. Sellainenkin työ kuuluu terveydenhuollon työntekijälle.  Valitukset eivät yleensä tule silloin kun on oikeasti tehnyt virheen (kukaan ei ole virheetön) vaan kyse on monesti muusta.

Kärsin blogiväsymyksestä. Sain huorittelevan kommentin. Lukijamäärät putosivat heti kun aurinko ilmaantui taas piilostaan. Kaikki tietävät, ettei se esiinny kuin hetken, joten kannattaa olla ulkona katsomassa sen karismaattista esiintymistä.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Kirjan kolme elämää

Pistäydyin divarissa ja satuin vilkaisemaan uutuushyllyä. Käyn usein vilkaisemassa sitä, sillä se on minun karkkihyllyni. Siitä pitäisi pysyä erossa.

Ostin esikoiskirjaseminaaria varten Olavi Koistisen romaanin "Mies joka laski miljardiin" kahdellatoista eurolla. Elokuun alkuun mennessä pitäisi kahlata läpi yhdeksän esikoiskirjaa. Olen lukenut kirjalistalta Riina Paasosen ja Minna Rytisalon (Lempi oli lukupiirikirjamme) teokset.  V sanoi Rytisalon romaanista, ettei jaksa lukea vastenmielisistä ihmisistä, jotka tekevät vääriä valintoja. Romaani sai Hesarin esikoiskirjapalkinnon.

Myyjä kertoi, että 2016 julkaistut teokset on alennettu kellarikerrokseen. Sillä mitättömällä matkalla kirjojen  hinta putoaa alle puoleen. "Ei saa mennä ulos saunaiholla" maksoi viisi euroa. En ostanut.

Muovisiin laatikoihin kasatut kirjat maksoivat enää kaksi euroa. Uutuuskirja ei ole häävi sijoituskohde.

Kuuntelen usein kun asiakkaat tarjoavat mummon Laila Hietamiehiä divariin. Eivät ne kelpaa. Ei kelpaa minunkaan kirjani enää ensi vuonna, jollei joku ihme tapahdu.

Kirjakauppojen ja divarien jälkeen jatkuu kirjan kolmas elämä kirjastoissa kunnes painotuote haudataan varastokirjastoon tai myydään kirjaston poistomyynnissä.


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Vaatimatonta juopottelua

Luokkakokoukseen saapui yhdeksän luokkakaveria kahdestakymmenestä. Ajoimme nyssellä Pispalaan. Söimme munkkeja ja joimme proseccoa Lauri Viidan synnyinkodin liepeillä pikkuruisessa puistossa. Kävimme Pulterissa (joimme luonnollisesti olutta), ajoimme nyssellä keskustaan ja söimme Plevnassa (nautimme olutta ja viiniä). Siirryimme Paapan kapakan terassille (viiniä), laivaravintolaan (viiniä).

Kutsuin porukan luokseni ja seimailimme lahjaksi saamaani samppanjaa ja punaviiniä.

Päätimme lähteä ensi vuonna porukalla Chileen, jossa eräs luokkakaveri asuu. Olemme päättäneet saman asian aiemminkin, emmekä ole matkustaneet mihinkään. Matkasta päättäminen kuuluu luokkakokouksen vakituiseen ohjelmaan.

P:n mielestä nysseajelu oli jännittävintä. Mies ei ollut käyttänyt bussia saatuaan ajokortin joskus 70-luvulla. Moni luokkakaveri oli jäänyt luokalleen. Järjetön systeemi, jos et pärjännyt parissa aineessa jouduit tekemään kaikki muutkin kurssit uudestaan. Luokalle jääneet ovat pärjänneet elämässään erinomaisesti.

Onnistunut tilaisuus siis kaikin puolin. Hävikkinä kirjataan yksi vessanpönttöön pudonnut kännykkä.

Tänään olen makoillut sohvalla ja katsonut Areenalta stand up -komiikkaa. Koomikot kertovat ryyppyreissuistaan, joten oma juopottelu alkaa tuntua kovin vähäiseltä ja amatöörimäiseltä. Suorastaan vaatimatommalta. 

lauantai 20. toukokuuta 2017

Häät

Lapseni vihittiin maistraatissa. A:lla oli morsiuskimppuna parsakaali, jonka varteen oli sidottu vaaleanpunaisia nauhoja. P oli pukeutunut mustaaan kauluspaitaan. Vihkijä vaikutti jotenkin vaivautuneelta. Vihkikaava oli kovin lyhyt ja pari piirsi tussilla sormukset sormiinsa. P on hävittänyt kihlasormuksensa, joten "sormukset" tatuoidaan myöhemmin oikeille paikoilleen. Toimituksen jälkeen vihkijä sanoi "Saatte jäädä tähän tilaan" ja lisäsi perään  "Vähäksi aikaa". Minua tämä kaikki liikutti.

Entinen mieheni oli tuonut P:lle (joka oli aiemmin E) hänen syntymätodistuksensa. Todistukseen ei näköjään laiteta isän nimeä ollenkaan. Tahraiseen paperiin oli ammatikseni kirjattu opiskelija. Tunsin myötätuntoa silloista itseäni kohtaan.

A vaihtoi sukunimensä ennen vihkimistä. Nyt-lehdestä soitettiin ja pyydettiin haastattelua sillä uusi nimi on erikoinen. "Menen juuri naimisiin, voitteko soittaa kohta", A vastasi puhelimeen.

Vihkimisen jälkeen söimme ravintolassa. Tapasin lapseni puolison sukua. Ryhmityimme omien sukulaistemme turvalliseen seuraan. T piti puheen, joka oli alun kömmähdysten jälkeen oikein kiva. Päivitimme ex-mieheni kanssa vanhat tuttumme. Hänen vaimonsa lähetti illalla fb-kaveripyynnön, johon myönnyin. Sopu ja yhteisymmärrys vallitsee.

Juhlat olisivat jatkuneet tamperelaisessa irkkupubissa, jossa kävin vain yhden pienen oluen verran. Matkalla pubiin vasemman jalan stay up -sukka valui polven tienoille ja kiskoin sitä ylöspäin muka niin, ettei kukaan huomaa.

Illalla pyyhin naamaltani vieraat kasvot, jotka kampaajani oli minulle taiteillut. Huomasin, että näytän paljon nuoremmalta ilman meikkiä. Tänään on uusi päivä ja uudet juhlat.

torstai 18. toukokuuta 2017

Hyviä ja huonoja asioita

Olen niin tyytyväinen, etten voi kirjoittaa, sillä tekstin kuuluu olla sarkastista. En ole hymiötyyppi. Kangasalan kirjastossa kysyttiin, mistä oli vaikeinta kirjoittaa. Vastasin, että onnellisesta parisuhteesta.

Pääsen elokuussa esikoiskirjailijaseminaariin, josta olen varovaisesti haaveillut. Seminaari kestää neljä päivää ja siellä on niin kovia tyyppejä, että minua hirvittää. Olihan viime vuosi tasokas esikoiskirjailijavuosi.

Lapseni menee huomenna naimisiin. Näen entisen mieheni, jonka kanssa en ole edes puhunut yhdeksään vuoteen.

Lauantaina tapaan luokkakavereitani täällä Tampereella. Koska Suomi ikävä kyllä voitti tänään jääliekossa, ei M pääse paikalle vaan hän joutuu lähtemään Kölniin kisoja kuvaamaan.

Kerroin eräälle potilaalle todella ikävän uutisen. Kukaan ei ole opettanut miten sellainen yllättävä asia kerrotaan. Saattaa jopa olla niin, että se on kerrottava eri ihmisille eri tavoin.