perjantai 20. heinäkuuta 2018

Virkattu ampiaispesä

Eilisessä Hesarissa kerrottiin naisesta, joka ei ole vuoteen ostanut mitään itselleen (ruokaa tietysti ja puhelimen rikkoutuneen tilalle). Jutun kuvituksessa kylppärin hyllyssä seisoi purkkeja, joissa oli naisen itse valmistamaa kosmetiikkaa.

Pohdimme eilen erään ystävän kanssa samantyyppistä ostolakkoa, joka muotoutui lakkoneuvottelujen jälkeen tällaiseksi: kirjat ja pesuaineet jätettiin lakon ulkopuolelle ja ostamattomuuden aloitusta siirrettiin syyskuulle ja kestoa lyhennettiin puoleen vuoteen. Nämä loivennukset kertovat luonteenlujuuden puutteesta ja rakkaudesta kirjoihin.  Emme myöskään halua pestä hiuksiamme ruisjauhon ja soodan sekoituksella.

Eilisessä kyläpaikassa ampiaiset piinaavat asukkaita, joten lupasin virkata tekoampiaispesiä, jotka kuulemma karkoittavat ampiaiset. Otukset luulevat, että kyse on aidosta asunnosta ja tekevät oman kämppänsä kauemmaksi.

Tarjosin Kerttua eilen pariinkin uuteen kotiin, mutta yöllä valvova kissa ei kelvannut kenellekään. Kerttu ilmeisesti aavisti aikeeni, sillä se ei herättänyt minua viime yönä kertaakaan.



keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Surkea lomailija

Kerttu löytyi tänään töistä tullessani sängyn alta, eikä se meinannut uskaltaa tulla pois sieltä.  Konttasin lattialla,  nostin päiväpeiton lievettä ja huusin "Eivät Trump ja Putin ole enää Suomessa" ja sain lopulta houkuteltua kissan esille.

Loman alun kunniaksi sulatin ja pesin jääkaappipakastimeni. Löysin vihanneslaatikosta kolme pussillista hieman nahistuneita porkkanoita ja mietin mitä niistä voisin valmistaa. Vai tunteeko joku jänistä, joka asuisi Tampereen keskustassa? Hiiva kutistuu jännän pieneksi, kun sitä säilöö riittävän pitkään. Ei taitaisi pullataikina enää sillä kovalla kikkareella nousta.

Nyt jääkaappipakastinhirviöstäni kuuluu uhkaavia ääniä. 

Äitiyteen yhdistetään vieläkin pullan tuoksu. Äitini paistoi pullaa joka viikonloppu ja tekee niin edelleen tai nyt he leipovat yhdessä isän kanssa. Työvuosinaan isä pakkasi salkkuunsa evääksi korvapuustin ja Suomen kuvalehden. Harva taitaa enää leipoa pullaa, jos leipoisivat niin kyllä he kertoisivat siitä somessa.

Olen huono lomailija, kaikki muut tuntuvat olevan parempia. Lomailuarvosanani on korkeintaan kuusi puoli. 

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Melanian keltainen leninki

Aamuseitsemältä ruokakaupassa iäkäs mies valitsi perunoita yksi kerrallaan. Muita asiakkaita näkynyt. Paistopisteen edessä lattialla ei lojunut leipäpusseja ja kylmäaltaista hohkasi ihanan viileää ilmaa kuin salaisesta lähteestä metsän keskellä. Kassahenkilö keskusteli kanssani kesälomasta (en aloittanut keskustelua vaan hän). Potilaatkin kysyvät lähtiessään "Vieläkö loma on edessä?"  

Trump ja Putin eivät onneksi jääneet pitemmäksi ajaksi kylään vaan lähtivät silloin kuin lupasivat. Kun kaiken piti olla niin viimeisen päälle, hotellihuoneet, ruoat ja juomat, niin olisi tullut kalliiksi jos vieraat olisivat yli sovitun ajan viihtyneet.Voi vain kuvitella mitä miehet keskenään jaarittelivat, lehdistötilaisuus ainakin oli vastenmielinen. Kun valtionpäämiehiä aseteltiin kuvattavaksi, ohjattiin Niinistö keskelle ja hän sanoi "Once in a lifetime" tarkoittaen mahdollisuutta seistä noiden ukkojen välissä.

Nyt kun Trump ja Putin saatiin kotimatkalle ja kaikki asiat Melanian ja Jennyn mekkoja myöten on lehdissä käsitelty, voimme palata totutun kaavan mukaisesti oikeasti merkittäviin uutisiin kuten säätilaan. Ensin innostutaan lämmöstä, sitten varoitellaan ihon palamisesta, grillimakkaroista ja tietysti alkoholista, muistutetaan riittävästä nesteytyksestä (ei alkoholia!) ja lopulta kauhistellaan sinilevälauttoja ja annetaan ohjeita ryypiskelyputken katkaisua varten.

Journalisteilla on kesällä melkein yhtä vaikeaa kuin minulla, sillä ei ole mitään kirjoitettavaa. He eivät kuitenkaan voi täyttää sanomalehtiä voivottelemalla aiheiden puutetta.

Lähden lauantaina kahdeksi viikoksi residenssiin ja mietin jo nyt montako romaania tarvitsen mukaan.  Riittääkö viisi ja varmuuden vuoksi vielä yksi ylimääräinen, jonka pitää olla niin hankala luettava, että siihen pirulaiseen ei pääse sisälle millään.


sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Kerttu rauhanneuvottelijana

Kerroin jo kuinka käytin itseruskettavaa voidetta koipiini. Auringon valossa näyttää kuin kävelisin kahdella porkkanalla.

Kissani Kerttu on sosiaalisempi kuin minä. Kerttu ryntää innoissaan ovelle vieraita vastaan, mutta kun minä tulen kotiin, se raottaa laiskasti silmiään, osoittaakseen miten epäkiinnostava henkilö olen. Kun vieraita käy, se heittäytyy heidän kylkeensä kehräämään. Välillä se loikkaa sohvan selkänojalle ja nuolee vierailijoiden takahiukset ojennukseen.

Kyläilyjen jälkeisen yön se antaa minun nukkua rauhassa.

Jos Trump ja Putin tulisivat käymään (kannattaisi tulla), Kerttu nuolisi miesten kalvosinnapit ja antaisi hyviä neuvoja. Valtionpäämiesten tummiin pukuihin tarttuisi kissankarvoja merkkinä siitä, että Kerttu on toiminut neuvotteluapuna.

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Eipä muuta tänäänkään

Kuuntelin lenkillä kuunnelmasarjaa Gösta Sundqvistista, joka vaikutti sarjan perusteella hankalalta tyypiltä. Olisiko Leevi and the Leavings tehnyt yhtään levyä, jollei bändin rumpali olisi laittanut salaa biisiä Mitä kuuluu Marjaleena Love recordsiin.

Kun thaimaalaiset pojat pelastettiin luolan uumenista, ovat jotkut vähätelleet iloa sanomalla "Välimerelläkin kuolee niin paljon pakolaislapsia" tai "Japanissa kuoli melkein kaksisataa ihmistä". Se olisi sama, kuin päivystyksessä sanottaisiin, että emme ota tätä vatsakipua potevaa lasta tänne, kun maailmassa kuolee niin paljon lapsia ripuliin.

Eilen kävi vieraita, jonka jälkeen Kerttu nukkui koko yön minua herättämättä. Luontokappaleella on yksinkertaisesti tylsää seurassani. Outoa.

On niin hyvä ilma, että lähden kaupungille ja lapseni kanssa johonkin syömään. Eipä muuta tänäänkään.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Kuljailua

Vetelin jalkani itseruskettavalla voiteella Donald Trumpin kunniaksi. Nyt ne ovat hieman oranssit ja laikukkaat, mutta eivät enää kalman väriset.

Laukontorin kahvilassa vieras ihminen puhui minulle. Keskustelimme teatterista ja hän kysyi kuulunko joihinkin teatterinystäviin (keskustelukumppanini kuului). Kuulun teatterin ystäviin, mutta en teatterinystäviin. Jos kuuluisin, pääsisin myymään kahvia näytelmien väliajoilla.

Kuljeskelin (kampaajani käyttää verbiä kuljailla) Ratinan ostosparatiisissa, sovitin leveälahkeisia housuja ja huomasin, etten ole kuitenkaan vielä valmis. Ostin kilpipiilean. Kerron sitten kun olen sen tappanut. Yleensä huonekasvini eivät kuole akuutisti vaan riutuvat kuin sairastaisivat jotain kroonista sairautta.

Tänään pesin vessan, hinkkasin lattian harjalla, tyhjensin vesilukon (yäk) ja kiillotin hanat. Eilen vaihdoin lakanat. Elän kummallisen aktiivista aikaa.