sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Mies ja auto

Kävin deittisivustoilla. Tavallinen, nuorekas, katseenkestävä, huumorintajuinen, urheilullinen, listaan voisi lisätä mielikuvitukseton. Kaikki ilmoitukset ovat kuin yhdestä muotista. Miksi miehet kuvauttavat itsensä auton kanssa? Tai jos ovat oikein nuorekkaita on kuvassa moottoripyörä. Ehdotan auton tilalle painepesuria, pyykinpesukonetta, saunan kiuasta, imuria, porakonetta tai ruohonleikkuria. Ei sen puoleen autoileva mies olisi tarpeen. Eräs mies kertoi, että oli tavannut deittipalstalta löytämänsä hoikan naisen. Villatakin napit eivät menneet tämän ex-rouvan vatsan kohdalta kunnolla kiinni. Häntä ei hyvällä tahdollakaan voinut sanoa edes hieman pyöreäksi vaan kyseessä oli vähintäänkin merkittävä ylipaino.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Savon murteen syvin olemus

Savolainen ei sano mitään suoraan. "Taetaa olla hyvä akku tuossa Unossa" sanoi ukko tuttavalleni Mikkelissä. Kun tarkemmin ajattelee voiko asiaa hienovaraisemmin ilmaista. Tuttavallani oli jäänyt auton valot päälle. Auton merkki oli luonnollisesti Uno. Paljon hienostuneampaa kuin sanoa "Anteeksi, mutta unohditte autoonne valot päälle".

Kuopiossa on edelleen muikkuja tarjoileva ravintola Sampo. Sampossa tarjotaan muuten juomaa nimeltä kännikala. Siinä on Savon viinaa ja pieni suolamuikku. En ole rohjennut kokeilla. Kävimme Sampossa viettämässä ystävän polttareita. "Piättäkee jo, että piästään paestamaan" sanoi tarjoilija, joka kyllästyi miettimiseemme. Miespuoleinen asiakas totesi: "On niin kommeita naesia, ettei kehtoo kahtoo". Kyse on kohteliaisuudesta, jos joku ei ymmärtänyt. Savolainen ei vastaa mihinkään selväpiirteisesti, vaan tunnustelee, mitä vastapuoli mahdollisesti haluaisi kuulla "suattaapa olla tai suattaapa olla olemattakin".

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Strömsö

Minusta on turvallista katsoa sunnuntaisin Strömsötä. Ohjelmassa lapioidaan lumesta puutarha, tehdään itse shampoota. Nuori nainen huopasormuksineen askartelee pokkareista omituisen tekeleen, joka on kuulemma kukka. Miten voidaankin tehdä pehmeäkantisista kirjoista jotain noin hienoa. Nuori mies tekee sorvilla muotin, jolla voi tehdä taimille sanomalehdestä kasvatusruukkuja. Floristi askartelee puuhökötyksiä, joihin hän kiinnittää rautalangalla kukkia ja oksia. Kokki tekee porkkanoista lihanmakuista ruokaa. Kaikki hymyilevät. Kenelläkään ei ole paha olla. Olisipa myytävänä Strömsö DVD levyjä, niitä voisin katsella aina kun maailma kolhii.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Merkkitiedoton

Minulle tarjottiin hyväpalkkaista virkaa. Kerroin asian pomolleni, jonka jälkeen minulle tarjottiin täältä melkein yhtä hyvää virkaa ja lisää palkkaa. Tästä voisi joku heikko persoona ylpistyä. Minäkin ensin iloitsin asiasta. Sitten minut valtasi paniikki, jospa en pärjää. Olen huijannut toisia yrittämällä näytellä fiksumpaa kuin olen. Kääntyilin viime yön levottomasti uudessa sängyssäni. Aamulla päässäni ei ollut ainuttakaan järkevää ajatusta. Nyt pitää pysytellä hereillä ainakin ilta yhdeksään vaikka itseään nipistelemällä.

Alakerran kirpputorille on joku Marimekko-ihminen tuonut kaappinsa sisällön myytäväksi. Iski heti ahneus, kunnes muistin etten moisista vermeistä edes pidä. Olen oppinut tarkistamaan kirpputorilla kippojen pohjat, jos vaikka joku olisi myymässä Kupittaan saven keramiikkaa vahingossa halvalla. Aiemmin en edes tiennyt moisen firman olemassaolosta. Anoppi vainaa antoi minulle ruman ruskean 70-luvun kannun (Arabia). Heitin sen muutossa roskiin. Se maksaa lähistön vanhan tavaran myymälässä 40 euroa.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Lammaspataa

Odottelen vieraita. Lammaspata on uunissa, kuuntelen noloa kantrimusiikkia. Teen lisäksi juureksia uunissa. Poikani soitti ja kysyi niiden ohjetta. Hän on tähän asti ollut sitä mieltä, että vihannekseksi riittää homejuusto pitsassa. Onhan siinä vihreää.

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Olen nähnyt maailmaa

Olin viikonloppuna Baselissa. Kuulostaa ehkä kivalta, mutta totuus on toinen. Lensin Tampereelta Helsinkiin, kone tuli Kokkolasta ja pysähtyi ottamaan kyytiin kolme Tamperelaista. Odotin Helsingin lentoasemalla 4 tuntia. Se ainoa kiva kauppa on hävinnyt sieltä. Baseliin ei pääse suoraan, joten ensin oli mentävä Kööpenhaminaan. Kone oli myöhässä, eikä siellä tarjottu mitään. Sitten juoksimme Baselin koneeseen, jossa muut matkustajat jo odottivat. Koneessa sai lasin tuoremehua. Perillä olimme iltamyöhällä, laukku ei ollut ehtinyt samaan kyytiin. Juuri kun ummistin silmäni ilmoitettiin, että nyt se laukku tuli. Väänsin pyyhkeen ympärilleni ja otin laukun vastaan. Aamulla kuudelta joku koputti oveen, aukaisi sen ja huusi "Morgen!". En saanut enää unta. Sitten luentosaliin nuokkumaan. Pinnasimme 2 tuntia luennoilta, että näimme vilauksen Baselista. Luentojen jälkeen söimme illallisen, kaikki olivat aika ryytyneitä. Seuraavana aamuna taas aikaisin aamiaiselle ja matkalaukun kera kongressikeskukseen, josta suoraan lentoasemalle. Lento Frankfurtiin, jossa käsimatkatavaramme tutkittiin saksalaisella perusteellisuudella. Sieltä Helsinkiin, koneessa tarjottiin vetisiä makarooneja. Tampereen koneessa meitä oli kymmenen. Kotona olin puolilta öin. En saanut heti unta, joten aloitin viikon pirteänä 5 tunnin yöunen jälkeen.