Pientä keski-ikäistä kyynisyyttä ilmassa

Joku on suositellut blogiani eroperhefoorumissa (Kiianmaa.com). Luokittelu kuuluu: Pientä keski-ikäistä kyynisyyttä ilmassa. 

Kari Kiianmaa toi Suomeen eroseminaarit. Minäkin kävin läpi seminaarin, joka perustui amerikkalaisen Bruce Fisherin kirjaan. Oppaassa oli 19 osaa, joiden kautta piti tapahtua viheliäisen kusiaisen metamorfoosi värikkääksi trooppiseksi perhoseksi. Minulla komeiden siipien kehittyminen taisi jäädä vajaaksi. Ihastuin kurssilla ihan pikkuisen sellaiseen pitkätukkaiseen mieheen, joka oli mielisairaanhoitaja ja osoittautui myöhemmin alkoholistiksi. Ei meidän välillämme mitään romanssia ollut, mutta kerjäsin miehen huomiota. Kun mies tuli myöhemmin vastaan kaupungilla rähjääntyneessä tilassa, en ollut häntä tuntevinani. Uskonnollinen kuvasto tulee mieleeni: pitkätukkainen partamies, jonka kielsin jo puoli vuotta sen jälkeen kun olin häntä ihaillut. Eräs osanottaja alkoi lievästi vainota minua. Hän soitteli minulle ja väitti, että ympärilläni värisi hieno aura. Myöhemmin hänellä alkoi mennä niin lujaa, että hänet passitettiin sairaalahoitoon. Se siitä aurasta. Muutamien seminaarilaisten tarinat olivat niin huikeita, että Täydelliset naiset tuntuisi tylsän arkiselta (en tosin sarjaa seuraa, mutta oletan sen olevan kaukana arjesta). Meissä oli enemmän jätettyjä kuin jättäjiä. Jättäjä tuskin kokee tarvitsevansa moista märehdintää. Hän on asian käynyt jo läpi mielessään ennen eron toteutumista. Seminaarin lopettajaisissa lauloimme karaokessa "Hei me mennään naimisiin".

Minulla on hankala potilas (sellaisiakin on uskokaa tai älkää). Tässä eräänä päivänä onnistuin saavuttamaan hänen kanssaan jonkinlaisen yhteisymmärryksen. Hän ei noudata koskaan ohjeitani, mutta nyt oli noudattanut, tai ainakin sanoi niin tehneensä.Nykyisin ainakin kansainvälisten hoitosuositusten laadinnassa on mukana myös potilaiden edustajia. Tämä käytäntö on tuonut suosituksiin fraasin  "hoidosta sovitaan yhdessä potilaan kanssa". On potilaita, joilta on turha kysyä mielipidettä "sinähän se lääkäri olet". On myös sellaisia, jotka ovat aina myötämielisiä, eivät sano vastaan, mutta tekevät juuri päinvastoin kuin on määrätty tai ainakin vähentävät lääkeannokset homeopaattiselle tasolle. Yksi ryhmä ovat avoimesti vihamieliset ja katkerat. Heitä on kohdeltu kaltoin läpi kivisen polun arvauskeskuksesta viheliäiseen yliopistosairaalaan.

Kertun elämän ohjenuorat

1   Kerttu haluaa välttämättä julkaista oman elämänsä ohjenuorat ja mikäpä minä olen häntä siinä estämään. Itse noudattaisin näistä korkeintaan kohtaa 9, mutta meitä on moneksi. Ehkä joku lukija löytää näillä ohjeilla sen uuden paremman elämän. Minua on kuitenkin turha tulla syyttelemään.

1. Yöt ovat valvomista ja päivät nukkumista varten.Yö kuuluu meille kauniille ja rohkeille.

2. Pidä huoli henkilökohtaisesta hygieniastasi ja nuole peräpääsi pari kertaa päivässä.

3. Oksenna säännöllisesti, se puhdistaa elimistön ja pitää timminä.

4. Karvalankamatto on paras oksennusalusta.

5. Herätä emäntä varhain. Säännöllinen ylösnousu on emännän etu.

6. Syö vain parhaita ruokia. Muita älä maista. 

7. Kynsi tukevia huonekaluja, emännän mieliksi revi harvakseltaan myös raapimapuuta.

8. Syö huonekasveja, siitä saat kivaa puuhastelua ja vitamiineja.

9. Valitse asunnon paras paikka ja heittäydy siihen.

10. Varo punaista mölisevää hirviötä. Kammottavan otuksen kyljessä lukee Miele. Se on sen nimi.

Loppu- slut

Makasin sohvalla ja odotin jotain tapahtuvan. Mitään ei tapahtunut. Hain jääkaapista mandariinin ja söin palan kerrallaan. Maistelin jokaista palaa kuin olisin odottanut erilaista makunautintoa. Siirryin takaisin sohvalle. Vedin torkkupeiton turvakseni. Katselin kattoa, siirsin katseeni seinään, johon oli liiskautunut kuollut hyönteinen.   Vilkaisin lattiaa, josta palasin takaisin kattoon. Käteni lepäsivät suorina vartaloni molemmin puolin. Laitoin kokeeksi kädet ristiin rinnalleni. En ollut tyytyväinen, irroittelin sormet toistensa lomista ja palautin yläraajani alkuasentoon. Jalat pidin vierekkäin. Heiluttelin varovasti varpaitani.

Pyyhin kirjahyllyä katseellani. Kirjani seisoivat siististi rivissä. Nousin ylös ja siirsin yhden kirjan rennosti horisontaaliseen positioon vertikaalisten teosten päälle. Palasin sohvalle ihailemaan aikaansaannostani. Hylly näytti heti boheemimmalta.  Sitten taas makasin sohvalla ja odotin jotain tapahtuvaksi. Ihmiselle, jonka kirjat eivät tökötä siististi rivissä tapahtuu ihan varmasti jotain.

-----------------------------------------------------------

Viimeinen kirjoituskoulutus ja sen viimeinen harjoitus, joka sai alkunsa eräästä Sirkka Seljan runosta. Nyt minulla on todistus, jonka ylälaidassa seisoo Lauri Viidan naama. Nyt minulla on haikea olo ja melkein  haihtunut yhden lasin kokoinen kuohuviinihiprakka.

Kerttu kirjoittaa taas

Armahin emäntäni,

Porraskäytävästä kuuluu kimeä viheltävä ääni, jonka arvelen lähtevän palovaroittimesta, jonka patteri vetelee viimeisiään. Vihellys kuuluu viiden minuutin välein, tarkistin kellosta. Voisitko ystävällisesti tehdä asialle jotain, sen sijaan, että rönötät nojatuolissa ja luet dekkaria. Asian hoitaminen kuuluu sinulle, olethan osakkeenomistaja (no pankkihan tämän oikeasti omistaa, mutta Osuuspankista tänne tuskin kukaan tulee asiaa järjestämään näin pyhäpäivänä). Onneksi olet ottanut patterin pois omasta palovaroittimestamme, joten se ei meitä häiriköi.

Me kissat opimme elämämme aikana monia asioita. Vaikka olen elänyt vasta pari vuotta, niin tiedän, mitkä kangasmateriaalit ovat miellyttävimpiä kynsittäviä. Sinä taas toistat samoja virheitä kerrasta toiseen. Lähdet aina yhtä innokkaasti junaan, etkä jostain syystä viihdy koko ajan täällä seuranani (suonetko anteeksi, jos sanon onneksi). Kun sitten seuraavana päivänä palaat, niin höpiset kodin ihanuutta. Miksi sitten ollenkaan lähdet?

Nyt on kissarunon aika. Tässä on muutama mielirunoilijaltani Sirkka Seljalta. Ainoa, jonka kirjoittamat runot edes lähentelevät omien tadeteosteni tasoa. Kokoelmani tulee joulumarkkinoille, se muuten käännetään heti kahdeksalle kielelle.

Kuilun yltä
pimeältä töyräältä katsovat
kuun ja pienen kissan silmät.

--------------------------

Jasmiini kukkii,
salaatti rehottaa.
Kissa kuuntelee portailla.
Elämme hitaasti.

--------------------------

Seisoin ikkunan vieressä ja katselin kissaa
joka katseli puusta putoilevia lehtiä.
Radiosta pauhasi mahtava musiikki ja minä ajattelin:
näin kaikki muuttuu historiaksi.

------------------------------

Nyt sitä piipitystä ei enää kuulu. Taidan ottaa pienet unet. Kävi taas tuo ajatustyö niin väsyttämään.

Kunniottavasti,

Kerttu

P.S. Se piipitti taas. Nukun silti. Unen läpi se ei erotu.

Self help

Katja Martelius tarjoilee Hesarissa Elämänohjeita pääsiäisen ratoksi. Ohjeet ovat yksinkertaiset ja toimivat. Ohje 4. kehoittaa olemaan tekemättä päätelmiä maailman luonteesta jos ei ole ensin syönyt ja nukkunut kunnolla. Nukuin sukulaisvierailulla kehnosti. Kammarini katossa pörräsi kärpäsiä ja pelkäsin, että on yöllä käytävä pissalla (olin mökillä) . Lisäksi sukulaisten tapaaminen sai minut tunnekuohun valtaan. En aio asiaa täällä perusteellisesti tilittää. Olen jo onnellisesti kotona ja kuuntelen Bachia, joka tuo aina helpotuksen. Sivumennen sanoen iäkäs sukulainen oli leikkauttanut riippuvat yläluomensa (en ollut huomannut niissä mitään vikaa) ja esiintyi mustissa aurinkolaiseissa. Hänen mielestään kattolampun valkoiset kuvut olivat tummuneet, toki näin on jos niitä katsoo iltapimeässä aurinkolasien läpi. Hän katsoi myös illan dekkarisarjan aurinkolasit silmillään.

Hengissä on kuitenkin kotiin selvitty. Kävin lenkillä isäni 82 v kanssa. Kyseessä oli jonkinlainen taistelu, kahdeksan kilometriä taitoimme melko vikkelään. Se tuntuu tänään reisissä. Loppusuoran juoksimme kilpaa, emme asiaa kylläkään myönnä.

Mitkä olisivatkaan omat self help ohjenuorani (en kylläkään osaa auttaa edes itseäni saati muita).

1. Kaikelle voi nauraa, kaikesta löytyy huvittavia piirteitä, varsinkin omista töppäyksistä. Hautajaisten jälkeen voi nauraa vaikka papille.
2. Bachin musiikki auttaa kaikkeen.
3. Kaikesta selviää häpeällä. Häpeä ei tapa.
4. Maailma on valtava, omilla hölmöilyillä ei juuri ole merkitystä noin globaalisti ajatellen, ellei satu olemaan USA:n presidentti.
5. Ei kannata vertailla itseä toisiin, aina löytyy niitä, jotka ovat älykkäämpiä, viehättävämpiä, lahjakkaampia kuin sinä.
6. Huonon kirjan saa jättää kesken.
7. Välttele tosikkoja.
8. Ketään ei kannata pelätä, ei se ole kuitenkaan sen kummempi kuin sinä.
9. Ikäviä ihmisiä kannattaa välttää (poikkeuksena sukulaiset, joita on siedettävä ja joiden on taas kestettävä sinua, vaikka minullahan ei keljuja sukulaisia ole)
10. Koko päivää ei kannata maata sohvalla.

11.Bonusohje: alkoholia kannattaa nauttia korkeintaan kolme annosta illassa.

Mökki

Kävin eilen katsomassa elokuvan Rouva presidentti. Entisestä prseidentistämme sai varsin jämäkän ja huumorintajuisen kuvan. Elokuva tarjosi koomisia hetkiä, vaikkapa se kun adjutantti teki maakuntamatkalla askartelutyötä kukkaesiliinassa. Rouva presidentti kiskoo jatkuvasti avonaista jakkuaan kiinnemmäksi, kannattaisi napittaa nuttu, niin pääsisi helpommalla. Presidentin toimi ei vaikuttanut kovinkaan kadehdittavalta, ei hetken rauhaa. Nykyinen presidentti vaikuttaa tosikkomaiselta kurttuotsalta edelliseen verrattuna.

Elokuvassa presidentti toteaa, että kun  rauhan Nobel ojennetaan miehelle, niin se annetaan yhdelle henkilölle. Kun on "naisten vuoro" se jaetaan kolmen kesken.

Heittelin laukkuun kaikenlaista, jota mökillä saattaisin tarvita: kirjoja, neuletyö, lenkkivaatteita, meikkejä, kamera, läppäri, hopeoitu porokynttilänjalka (ettei jää rosvojen syötiksi), aurinkolasit, muistikirja  ja muuta ääritarpeellista. Roinaa kertyi pieni matkalaukullinen. Pian olisi mentävä, että ehtii junaan. Ovet ovat moninkertaisissa säpeissä ja arvoesineet muassa. Ei siis kannata residenssiini murtautua. Palaan pian.