Onnittelen itseäni

Sain tänään tiedon, että kässärini julkaistaan syksyllä. Aloin soitella kaikille lähisukulaisille ja ystäville, vaikka olisi pitänyt soitella potilaille. Heille olisi tehnyt mieli sanoa "Lasko on nyt vain 28, hyvä! Minulta tulee muuten syksyllä romaani!"

Pyörin tässä hurmiossa muutaman päivän. Mietin kirjan kantta (sitäkin minulta kysyttiin) ja kirjailijaesittelyä itsestäni. Voiko yhden romaanin jälkeen hakea Roomaan kirjailijaresidenssiin?  Mitä pukea päälle kirjamessuille?

Tiedän jo, että kaikki ahtautuvat katsomaan Sofi Oksasta ja minä olen aivan yksin jossain nurkassa. Olen kerran esitellyt abstraktiani jossain kongressipaikan peräkammarissa, jossa ei käynyt kukaan, joten kokemusta on.

Huomennakin on mentävä töihin ja tänäänkin on pestävä hiukset. Kokeilin uutta vartalonkuorinta-ainetta, joka tuoksuu hedelmille ja sisältää suolaa ja sokeria. Tuntui, kuin olisi levittänyt grillausmarinadia pintaansa.