Tämä meitä molempia tyydyttänyt järjestely loppui vasta kun Minna-Liisan äiti sai jotenkin tietää asiasta.
Olen monesti miettinyt mitä Minna-Liisasta myöhemmin tuli.
Sain isältäni palautetta kirjasta, muut sukulaiset ovat lähettäneet romaanista pelkän WhatsApp-viestin, mutta muuten vaienneet asiasta. Ehkä ei ole ollut mitään sanottavaa.
Isällä oli vielä parikymmentä sivua lukematta. Hänen mielestään kirja oli nopealukuinen ja vähän dekkarimainen, koukuttava. Isä oli löytänyt tekstistä hyviä sanontoja ja harmitteli, ettei ollut kirjoittanut niitä muistiin.
Tulkitsin, että hän oli mahdollisesti pitänyt opuksesta, ainakaan hän ei tällä kertaa suosittanut siirtymistä historiallisten romaanien kirjoittamiseen.
Kyllä Minna-Liisa ihan pieneltä bisnesnaisen nupulta vaikuttaa ;)
VastaaPoistaJäin miettimään mitä Minna-Liisa teki sillä aikaa kun Sinä tiskasit?
VastaaPoistaMietin samaa ja muistelin, että hän jutteli samalla kanssani.
VastaaPoistaJuu ja epäilemättä hän on varmaan menestynyt bisnesnainen.
VastaaPoistaMinä taas oli lapatossu, joka ei edes neuvotellut palkkioista.
VastaaPoistaMiten tämä kirja on mennyt minulta ohi? Jos on uusi, Karisto varmaan lähettää arvostelukappaleen. En ehdi nyt etsiä heidän katalogiaan: Kevät kirjsato on runsas. Kuiskaa sinä heille, että minä sen veisin blogiini...
VastaaPoistaMileenkiintoinen kirjasi nimi ja sille on kirjainlyhennekin. Tuo minulta vielä puuttaa hoitotahdostani: En ole saanut toimeksi!
♥♥
PS. Tilasin kirjan itse!
VastaaPoistaAiemmin kirjaa on minusta lähetetty useille kirjabloggareille, mutta nyt minulle sanottiin, että sitä voi kysyä sieltä Karistolta. Ymmärsin, että saat kirjan. Hyvä!
VastaaPoistaSain kirjasi vippinä Tesomalta ennen kuin kirjastot menivät kiinni. Ihmettelin vähän, kun se oli D(ekkari)-tarroitettu! Mutta onhan siinä elementtejä, tosiaan.
VastaaPoistaKirja oli luokiteltu Tampereella väärin, lupasivat korjata asian.
VastaaPoista