Kolossaalinen kukkakimppu

Elän romaanin julkaisun jälkeistä itsekeskeisyyden täyttämää aikaa. Minä, kirja, minä, kirja.  

Sain Lääketieteen sanakirjan julkaisupäivänä Lind & Co:n väeltä kolossaalisen kukkakimpun, josta tuli tosi hyvä mieli. En ole koskaan aiemmin saanut kustantamolta kukkalähetystä. 

Editointivaihde on jäänyt pahasti päälle. Kumpi on pahempi, editoiti- vai juomaputki? Ehkä on kuitenkin parempi kärsiä editoinnista kuin alkoholismista. Yritin lukea runoja, mutta päädyin poistamaan niistä sanoja, jotka olivat mielestäni turhia.

Luen Elli Salon kehuttua esikoisromaania Keräilijät, jossa pyöritään syrjäisellä kainuulaisella leirintäalueella.  Siinä Ljudmila huutaa kasvimaalla "Hahaa!" ja nostaa ensimmäisen kypsän perunan ilmaan. Olisipa helppoa, jos perunat kypsyisivät mullassa, eikä niitä tarvitsisi keittää. 

Nyt alan epäröidä, kutsutaanko niitä nostovalmiita perunoita kypsiksi. Pidän Salon romaanista, tykkäsin hänen Muistopäivä -näytelmästäänkin. 

Kävin Pyynikillä kävelemässä ja Pyhäjärvestä oli lähtenyt jäät. Jääpalat kalisivat ja kolisivat rantavedessä toisiaan vasten. 

Pulahdin eilen koskeen uimaan. Pulahtaminen taitaa olla väärä sana, sillä vesi ei ulottunut edes vyötäröön saakka. Veden lämpötila oli noussut 1.7 asteeseen. Mittari oli pitkään vedenpinnan yläpuolella, emmekä voineet keskustella veden lämpötilasta. Veden lämpötilan eksaktin arvon puuttuminen laimensi uintikokemusta.