Joulukalenterin luukusta löytyy Aleksanterin kirkko kuvittellisessa lumimaisemassa. Voitte tehdä kuvan tekoälyllä.
Ystäväpariskunta Kuopiosta vei minut Aleksanterin kirkkoon kuuntelemaan gospelkonserttia. Olin nähnyt gospelia vain televisiosta: mustaihoinen laulaja laulaa ja tanssii häpeämättömästi, vaikka ollaan kirkossa, jossa pää kuuluu painaa alas ja katua syntejään.
Suomalaisen versio gospellaulajasta oli nimeltään Jepa Lambert. Kuulin hänen nimensä ensin väärin ja luulin häntä Kepaksi ja mieheksi. Ei ollut mies vaan lureksiin pukeutunut nainen, jonka hiukset olivat persikan väriset. Taustalla soi kitara, piano ja pieni kuoro. Siinä kuunnellessani mietin, että populaarikulttuuri on paljolti tuotu Yhdysvalloista, jossa gospeliakin uskalletaan laulaa kovaa ja korkealta.
Jepa Lambertista löytyi ääntä ja Disney-olemusta. Kuoro sopi laulajan taustalle mainiosti. Olisi tehnyt mieli seistä ja heilua, mutta istuin epämukavalla kirkon penkillä ja liikehdin varovasti.
Neulon villatakkia. Nobel-palkinto sille, joka on kehittänyt onteloneuleella neulotun nappilistan. Se on nerokas.
4 kommenttia:
Hyvin esitetty gospel on mahtavaa. Koin sen kerran Porin kirkossa jazz-festareitten aikaan. Musta, iso naislaulaja lauloi ja tömisteli pitkin kirkon käytävää, niin että lattia tuntui tärisevän ja ilma värisevän hänen laulustaan, lattian polkemisesta ja upeasta läsnäolosta.
Itseään pianolla säestävä Nina Simone on yksi mieliartistejani ja hänellä on hienoja gospel-tulkintoja.
Teillähän on siellä Tampereellakin nykyään oma gospelkuoro! Rohkeasti sekaan vaan!
Nina Simone on mahtava tai oli.
Eivät varmaan ottaisi minua, sillä en tahdo pysyä nuoteissa. Nokia-areenalla näyttää olevan elokuussa gospelfestivaali (vaikuttaa ihan suomalaisten gospelartistien konsertilta, Jepa Lambert puuttuu).
Lähetä kommentti