Matkustin eilen Saloon tapaamaan isääni, joka asuu palvelutalossa. Ensin körötin junalla Tampereelta Turkuun, jossa vaihdoin Helsingin junaan. Vaihtoaika kesti reilun puoli tuntia. Kävin luppoajalla Logomossa kahvilla ja tapasin vanhan ystäväni P:n ja annoin hänelle kirjani. P saattoi minut junalaiturille, josta lähti juna Saloon.
Turussa ei ole enää varsinaista rautatieasemaa vaan katettu silta, jota pitkin pääsee Logomoon tai keskustan laitamille, jossa ei ole mitään houkuttelevan näköistä, sekä tietty junalaitureille. Toista on Tampereella, rautatieasemalta astutaan suoraan kaupungin vilinään.
Isä oli vastassa Salon asemalla. Hän oli kasvattanut parran, joka näytti hyvältä. Se suorastaan nuorensi häntä, 95 vuodessa onkin mistä nuorentaa. Isä oli ostanut samalla reissulla kaurahiutaleita ja pakastemansikoita.
Isällä on kiva asunto, johon kuuluu olohuonekeittiökombinaatio, makuuhuone, kylppäri ja lasitettu parveke. Kolmessa maljakossa oli tuoreita kukkia ja siskoni ja hänen miehensä olivat käyttäneet isän matot pesulassa.
Isä oli ostanut parvekelaiseihin kaihtimet, joita hän esitteli minulle. Keskustelimme isän hemoglobiinista ja musiikista.
Kävimme palvelutalon ravintolassa lounaalla. Samassa pöydässä istui satavuotias mies, joka ei sanonut sanaakaan. Ehkä hän oli sanottavansa jo sanonut. Saimme jäätelöä jälkiruoaksi.
Siskoni, hänen miehensä ja heidän koiransa Nipsu kävivät kahvilla. Nipsu joi vettä ja söi hevosen päänahkaa, josta piti kovasti.
Siinä se sitten oli. Matkoihin kului yhteensä kuusi tuntia ja perillä olin viisi tuntia.
Kävelin asemalle, astuin Turun junaan, ja vaihdoin Turussa Tampereen junaan. Asemalta raahustin kotiin ja mietin taas kerran, että olipa Salossa hiljaista.
Unohdin kertoa, että Vappu oli kuunnellut romaanini Lääketieteen sanakirja ja kirjoittanut siitä blogiinsa. Suosittelen Vapun blogia muutenkin!
Kuvassa Nipsu ja hänen vinkuva pallonsa.
11 kommenttia:
Rautatieasemat alkavat olla pian katoavaa kansanperinnettä, posti- ja pankkikonttoreista onkin jo päästy eroon. Seuraavaksi hävitetään sitten - mitä?
Kuvien perusteella Turussa oli muuten alunperin hyvin viehättävä, 1870-luvulla valmistunut asemarakennus, mutta se purettiin jo heti sotien jälkeen. Oli kuulemma niin vanhanaikainen ja ruma...
Helsingin rautatieasema on kaunis. Monessa Keski- ja Etelä- Euroopan maissa pienilläkin asemilla toimii vielä lipunmyynti.
Nipsu on niin kovin suloinen! 😍
Terv. Marita, entinen borderin omistaja
Viime keväänä kävimme lomamatkalla Turussa ja kiinnitimme huomion myös olemattomaan rautatieasemaan ja hiljaiseen aseman seutuun. Ei ollut kauppoja, ravintoloita eikä edes ihmisiä. Helsingistä tulleena olin odottanut vähän vilkkaampaa elämää. Voisiko olla, että Kupittaalla olisi sitten enemmän kaupunkimaista?
Nipsu on söpö. Toisella siskollanikin on borderterrieri söpö sekin.
Kupittaalla on kaupunkimaisempaa.
Pyysin kirjastoani tilaamaan kirjasi, mutta olinkin unohtanut varata sen. Nyt varasin ja pääsin toiseksi jonossa. Kuusi kirjaa näyttää olevan lainassa meidän alueen kirjastoissa.
Ala vaan jo uskoa, että kirja on hyvä. Siellä linkkaamassasi blogissa jo jatkoa toivottiin.
Turun asema on tavallaan hiukan sivussa vilkkaasta keskustasta. Vain muutama kortteli kuitenkin. Kupittaasta on taas rakennettu kuin Manhattan, se tuntuu suurelta. Tämä on silti vain n 15-10 vuoden aikaansaannos. Kuten ilmeisesti joskus mainitsin, olen nyt perehtynyt hyvin Tampereeseen komisario Koskisen avulla. Myös Tampere-Turku ainaiseen kilpailuasetelmaan. Esim Koskinen-tarinoissa Turusta tulee yleensä vain virkarikostutkijoita yms epämieluisaa. Kerran eräs turkulainen kollega kertoi keskustelleensa kaverin (turkulainen) kanssa, että onko tullut Tampereella käytyä? Ei, vaari kävi v 18 ja sen jälkeen ei ole ollut asiaa. terv Auvo T
Ps tilasin kirjastosta Lääketieteen sanakirjan
Ei ole tarkoitus vähätellä ketään eikä mitään, mutta kun olen vain kiinnostunut Suomen traagisesta historiasta, niin tällaiset "paljastavat" anekdootit jää mieleen t.sama
Välillä tuntuu, ettei täällä Suomessa arvosteta sen paremmin (omaa) kulttuuria, historiaa kuin kulttuurihistoriaakaan.
Helsingin rautatieasemaa ei sentään ole kehdattu lakkauttaa, ja jonkinlainen lipunmyyntipistekin taitaa vielä olla jäljellä, mutta asema-aukio nyt kumminkin on päätetty rakentaa tukkoon. Sinne se kaunis asemarakennus sitten hautautuiu, tyhjien toimistokolossien puristukseen.
No blogia pitää kaveri ja entinen työkaveri, ehkä hän on vähän jäävi tässä asiassa. Nyt olen päätynyt siihen, ettei se ole ihan huono. Kirjoitan muuten sitä jatko-osaa, sama kustantamo on valmis julkaisemaan sen. Tein synopsiksen (ensimmäisen elämässäni) ja tykkäsivät. Aikataulu on aika tiukka, pitäisi olla valmis jo vuoden päästä. Tuntuu melkein työltä.
Lähetä kommentti