Kun astumme Tampereen teatterin Frenckell-näyttämön saliin, näemme keski-ikäisen naisen makaamassa näyttämöllä käytännössä alasti, vartaloa kiertää vain muutama värikäs nauha. Nainen on Glasgowista kotoisin oleva Katy Baird, jota mainitaan queer-legendaksi.
Get Off -esityksessä nainen on yksin näyttämöllä, jonka taustalla pyörivät häiritsevät videot. Hän juttelee edullisen koutsinsa kanssa läppärillään. Soittaa ystävälleen, joka tekee näytelmää.
Katy Baird kutsuu yleisöä lavalle ja moni meneekin ja tekee Bairdin näyttämiä liikkeitä. Kun tämä osa loppuu, hän ohjaa halukkaat istumaan lavan sivuille. Baird kommunikoi yhden katsomossa istuvan naisen kanssa jopa kiusallisen pitkään. Juttelin tämän naisen kanssa esityksen jälkeen sen verran että selvisi, ettei asiaa ollut sovittu etukäteen.
Baird pohtii, mihin kaikkeen hän käyttää aikaansa ja kuinka paljon sitä kuluu mihinkin toimeen. Glasgowissa ihmisen odotettavissa oleva elinaika on viisi vuotta lyhyempi kuin Tampereella, josta Baird keksii, että vierailu äidin luona pudottaisi viisi vuotta hänen elämästään.
Jännää muuten, ettei minua (tai tuskin muitakaan suomalaisia) häirinnyt alastomuus, enemmänkin videoilla esiintynyt huumeiden vetäminen ja peräsuolesta ulos tunkevat pökäleet lähikuvassa.
Get Off olisi kaivannut selkeämpää rakennetta, vaikka mikä minä olen tästä asiasta mitään sanomaan. Vaikka ulostaminen on ihan luonnollista, en välittäisi katsoa sitä ihan niin pitkään. Esityksessä mietittiin mihin ihminen aikaansa käyttää ja sitä voi katsojakin pohtia.
Get Off häiritsi ja se oli varmasti tarkoituskin. Katy Bairdia voi kyllä mainita rohkeaksi.
Annan esitykselle 2 ja puoli tähteä (puolikas tulee rohkeudesta ja söpöistä lelupupuista, joita en tuossa edellä maininnut). Olen tiukka ja lahjomaton.
Kuva: Leintien Allemeersch, Tampereen teatterikesä, kuvassa Katy Baird
3 kommenttia:
Koska en ole mikään kulttuuri-ihminen enkä sano tätä negatiivisessa merkityksessä, minä en oikein ymmärrä tällaista teatteria/taidemuotoa.
Sain trauman vastaavasta esiintymistavasta tai miksi sitä sanotaan, kun vuosituhannen alussa silloinen vaimoni raahasi minut erään pienen paikkakunnan Taiteiden yöhön ja nimenomaan katsomaan paikallisen savikukon, anteeksi keramiikkataiteilijan tyttären performanssia katsomaan. Tapahtuma-aika elokuun loppupuoli ja yöllä jolloin esitys oli, lämpötila lähes nollassa mutta niin se vaan nuori nainen hyppelehti ilmaan ja välillä kieriskeli maassa läpikuultava yöasu tai mikä lie kauhtana yllään. Sen verran holotnaa oli, että niin esiintyjänä toimivan likan sekä katsojien hengitys huurusi joten mun kävi sääliksi häntä koska olin ja olen edelleen lähes varma että hänen jaa vähän pimee isäukkonsa oli pakottanut tyttärensä koikkelihtimaan kylän keskellä olevalla viheralueella (lue:pellolla). Kuulin jälkeenpäin että tää tytärparka olisi saanut keuhkokuumeen ja huhun paikkansa pitävyyttä todistaa se, ettei myöhempinä vuosina kukaan enää liidellyt pellolla ainoina asusteinaan body josta roikkuu jonkinlaiset, ohuet sivuverhot tai vastaavat joten ymmärtänet että taide välillä eli aika useasti pelottaa mua koska en tosiaankaan tajua miksi joku joutuu tekemään jotain tuollaista. Pahoitteluni pitkästä kommentista mutta huoli tyttären tämänhetkisestä terveydentilasta siis myös psyyken osalta, kalvaa mieltäni hyvinniin paljon.
Jaan käsityksesi performansseista. Olisiko isä kuitenkaan pakottanut tyttöä siellä pellolla kieriskelemään. Oli kai kyse aikuisesta ihmisestä. Ehkä se ei ollut toivottu suksee, eikä hän siksi toistanut sitä.
Niin, se voi olla kyllä niinkin, itseasiassa en ole varma että järjestettiinkö sitä Taiteiden yötä enää montaa kertaa koska kyse oli tosi pienestä paikkakunnasta ja ihmisiä ei oikein kiinnostanut tms.
Lähetä kommentti