Aloitin Tampereen teatterikesän Sorin sirkuksen tiloista, jonka rouheassa, kuumassa salissa esitettiin Riikka Oksasen ohjaama, Aino Pennasen käsikirjoittama ja Eeva Konnun säveltämä & Espoon Teatterin (teatterin nimi on ihan oikeasti & Espoon Teatteri) musikaali Minna Craucher -Musikaali vallasta ja vallattomuudesta.
Hämmästelen, ettei Minna Craucherista (1891-1932) ole kirjoitettu biofiktiota, sillä hänen elämässään olisi ainesta siihen. Craucher loi itsestään, kouluttamattomasta, isättömästä lapsesta, varkaasta, seksityöntekijästä ja vangista hienon naisen. Muutti nimensäkin Maria Lindellistä Minna Craucheriksi. "Fake until you make it" voisi olla hänen mottonsa.
Minna Craucher kävi Kölnissä lastenhoitajan hommissa imuroimassa sivistynyttä käytöstä ja kun hän palasi Suomeen, hänellä oli pian asunto, auto ja autonkuljettajakin, kaikki tietysti velaksi. Rahaa hän hankki kaikenlaisella kaupankäynnillä lehtimyynnillä ja perusti mm. aikakausilehden, josta tuli myöhemmin Seura-lehti.
Craucher piti salonkia Tulenkantajien kirjailijoille, lehtimiehille ja upseereille. Hänellä oli suhde Olavi Paavolaisen kanssa, kenelläpä ei olisi ollut.
Lopulta kirjailijat jättivät ja nainen innostui Lapuanliikkeestä, jossa alkoi sitten vehkeillä ja kahmia valtaa. Minna Craucherin elämä päättyi väkivaltaisesti.
Näytelmässä Craucheria esittivät eri näyttelijät, miehet ja naiset. Vaihto tapahtui pienin keinoin kuten kaulasta toiseen siirtyvin karvakauluksin. Sopi kuvaan naisesta, joka eli monta elämää.
Näyttelijät olivat huippuja, he lauloivat, näyttelivät, siirsivät lavasteita, soittivat lukuisia soittimia ja tekivät tämän kaiken hyvin. Petrus Kähkösen rumpalintaidot tekivät vaikutuksen.
Tarina eteni sujuvasti ja pidin liikkuvista lavasteista ja katosta roikkuvista lampuista. Se karvakaulus oli varmasti kuuma.
Tilaisuudessa ojennettiin Riikka Oksaselle Vuoden musiikkiteatterintekijäpalkinto. Tämmöiset palkitsemiset ovat aina liikuttavia.
Hesari antoi näytelmälle kolme tähteä, mutta minäpä annan neljä!
Kuva Darina Ronionova, Tampereen teatterikesä, kuvassa Roosa Söderholm
4 kommenttia:
Huikea nainen tämä Minna Craucher, oli ihan pakko googlettaa ja wikipedia tarjosi tietoa hänestä. Niin se vaan on että ihmisissä on niitä jotka eivät tyydy siihen mitä elämä tarjoilee alussa, vaan he tekevät kohtalostaan omanlaisensa.
Anteeksi nyt, mutta mitä huikeaa on varastamisessa, valehtelussa, kiristämisessä ja petoksissa?! Lapuanliikkeen liepeillä liehumisesta puhumattakaan.
Olen epäilemättä kauhea tosikko, mutta minusta tämän kouluja käymättömän, ilmeisesti liki luku- ja kirjoitustaidottoman pikkurikollisen elämäntarina kaikkine vankilareissuineen ja aviottomine lapsineen on lähinnä surullinen. Helsingin kaupunginmuseon sivuilta voi lukea Wikipediaan verrattuna vähän karumpaa kuvailua - ja koko stoorin Kari Selénin kirjoittamasta elämäkerrasta Madame (1991).
Sitä en yhtään epäile, etteikö Espoon teatterin musikaali olisi huikean hyvä!
Tarkoitin sitä että siinä oli ihminen joka oikeasti yritti, rikollisuutta ym. ei kannata ihannoida mutta sitkeyttä kannattaa. Nykyihmiset kun antavat periksi heti kun vähänkin kyntää ja jääköön kannanottoni tähän asiaan näihin sanoihin.
Minäkään en puolustele hänen tekojaan, mutta antavathan ne mieletöntä materiaalia näytelmän käsikirjoittajalle ja antaisivat varmasti sitä myös kirjailijalle.
Lähetä kommentti