Interrail osa 11 (Baden-Baden)

Yksin matkustaessa huomaa asioita kuten millainen teksti on aamiaishuoneen ovessa (älä vie ruokaa pois), miten lusikka on katettu ja miten tyyny taiteltu.

Tänään aamiaishuoneessa työskenteli kaksi naista, joista toinen ei ymmärtänyt mitä black coffee tarkoittaa. 

Asiakkaita istui pöydissä minun lisäkseni kolme: eilinen puhumaton pariskunta (tänään mies sanoi jotain) ja iäkäs nainen.

Kahvi tuodaan pöytään pienessä kannussa, samalla eteen kannetaan kahvikuppi. Lautanen ja pieni lusikka ovat pöydässä valmiina kuppia odottamassa. Juoma on vetistä. 

Toinen työntekijöistä haki hyllystä kaksi munakuppia ja vei ne johonkin. Ikkunassa pörisi ampiainen. Tuoreita vihanneksia oli ainoastaan juusto- ja makkara-asetemien koristeina.

Huomasin, että aamiaishuoneeseen oli aseteltu kolme yhden hengen pöytää peräkkäin ja ne oli katettu sen mukaisesti. Kaikki pöydällä ollut pyyhkäistään asiakkaan jäljiltä pois, joten olin aiheuttanut ylimääräistä vaivaa. 

Kävelin eilen metsässä. Baden-Baden on Schwartzwaldin kyljessä, joten lähitienoot kuhisevat saksalaisia reippailijoita. Pari baden-badenilaista mäkäräistä kävi kimppuuni. 

Rahalla maksaminen on yllättävän hankalaa, kun on tottunut lähimaksun käyttöön. Tarjoilijoilla on paksut lompakot, joista he kaivelevat seteleitä. 

Löysin kamalia postikortteja, mutta postimerkkiautomaatti on rikki. Postimerkkien ostaminen on vaikeaa. Tekisi mieli hedelmiä, havaitsin kartta-apin perusteella puolen kilometrin päästä ruokakaupan. 

Minulla on koti-ikävä.

Interrail osa 10 (Milano ja Baden-Baden)

 

Milanosta ei ole paljonkaan kirjoitettavaa, sillä kaikkihan Milanon tietävät: Duomo, La Scala, Leonardo da Vincin Viimeinen ehtoollinen (en nähnyt tällä kertaa), upea katettu luksuskauppakäytävä Galleria Vittorio Emanuele ll jne. Kukakohan ostaa sieltä vaatteensa? 

Kaupungissa pelattiin joku tärkeä jalkapallo-ottelu, joukkueiden liput liehuivat, punaista ”savua” levitettiin ilmaan ja autot tööttäilivät. 

Kävin Musei Civici Milanossa, sillä piti päästä pissalle. Museo oli hieno, pääasiassa italialaista taidetta, mutta myös Picassoa, Legeriä jne. Hyvä vessa. Chiroccon maalaus, joka kiinnitti huomiota, sillä taiteilijan samantapainen työ on Sara Hildenillä. Seuraavana päivänä yritin Breran taidemuseoon, joka oli suljettu, olihan maanantai, Brera on viehättävä kaupunginosa  ja lähikaduilla asteli vain tyylikkäitä ihmisiä.

Pesin alushousuja ja t-paitoja.

Nyt sitten olenkin Baden-Badenissa, joka on kuuluisa kuumista lähteistään, kylpylöistään ja kasinosta, jossa Dostojevski hävisi rahansa. 

Kaupunki on liian sievä, tuli ikävä kotia ja Tamperetta. 

Täällä arvostetaan rahaa, eikä pankkikortteja. Kävin nostamassa rahaa huoneesta, josta löytyi monta automaattia, myös niitä, joilla voi maksaa laskujaan. 

Rautatieasema on kaukana itse kaupungista, joten jouduin käyttämään taksia. Varmaan bussejakin olisi kulkenut, mutta oli kiire hotellille, jonka respa suljetaan klo 18. Maahanmuuttaja taksikuski oli asunut lähikaupungissa kolme kuukautta ja kävi täällä töissä. Hän halusi Suomeen, josta hänellä oli liian optimistinen kuva.

Respan mies ehdotti huoneen upgreidaamista kahdellakymmenellä eurolla, joten minulla on parveke ja kylpyamme. Respa on auki klo 7-18 ja hotelliin pääsee naputtelemalla pin-koodin, joka on teipattu huoneen avaimenperään. Epäilen, että koodia ei vaihdeta alituiseen.

Kävin äsken syömässä aamiaista hotellin aamiaiskammiossa (ovessa luki Früchstück-Speiseraum). Minun lisäkseni siellä istui saksalainen kahdeksankymppinen pariskunta, joka oli jo puhunut kaiken. He aukaisivat suunsa vain syödäkseen. Äkäisen näköinen rouva tuli välillä keittiöstä oikaisemaan haarukoiden asentoa.

Käsi väsyy kännykkää näpytellessä. Palaan asiaan ehkä huomenna.

Interrail osa 9 (Pisa ja Pavia)

Ei ole tullut kirjoitettua matkapäiväkirjaa, sillä tämä kännykän naputtelu on niin vaivalloista.  Tulee kamalasti kirjoitusvirheitä.

Pistäydyin Pisassa, sillä italiaa taitava siskoni miehineen viettivät vajaan vuorokauden kaupungissa, josta heidän paluulentonsa lähti.Näimme edellisen kerran äidin uurnan laskussa. Nyt oli iloisempaa. 

Kävimme syömässä kauniita ruokia (otimme joka ruokalajista kuvan). Ne myös maistuivat ihanalle. 

Tarjoilija oli käynyt kolme kuukautta aiemmin Rovaniemellä ja hän esitteli lumisia maisemia ja revontulia kännykkänsä näytöltä. Mies kätteli meidät lähtiäisiksi. 

Pisa oli viihtyisämpi kaupunki kuin luulin. Ja näimme torninkin.

Matkaseurani on lähtenyt takaisin Suomeen. Matkustan siis yksin. Valitsin paluureitin varrelta Pavian, joka sijaitsee lähellä Milanoa. Junassa vieruskaverini kysyi mihin matkustan ja kun sanoin Paviaan, tuo hieno italialaisrouva katsoi minua ja sanoi ”Why?”. 

Oli sateista ja Pavian rautatieaseman edessä pienessä puistossa örisi humalainen ukkokööri. Kävelin hotelliin koirankakkoja väistellen (muualla en ole niihin törmännyt). Kaikki näytti ankealta ja olin yksin (kaupungissa on kuulemma kiva vanha keskusta). 

Hotellin seutu oli tuhruinen ja huone ankea. Palasin respaan kyynelet silmissä ja sanoin, että haluan lähteä huomenna, jolloin minulla on syntymäpäivä. Nainen perui osan varauksesta ja upgreidasi minut parempaan huoneeseen ilman lisämaksua.

Kävin Mäkkärissä syömässä, sillä kello oli neljä ja ruokapaikat olisivat auenneet vasta seitsemältä. Tein ostoksia suuressa supermarketissa, enkä ole koskaan nähnyt niin montaa hyllymetriä oliiviöljypulloja kuin siellä. Tänään lähettivät Pavian hotellista onnitteluviestin.  

Lähdin yhdeksän junalla Milanoon. Juna oli niin täynnä, että jouduin seisomaan käytävällä, mutta nyt olen Milanossa, siitä ehkä myöhemmin lisää.

Interrail osa 8 (Lucca edelleen)

Luccan vanhan keskustan ympäri kiertää muuri, joka on niin leveä, että sitä pitkin voi kävellä. Moni turisti vuokraa hassun pyörän, jota voi polkea yhdessä neljäkin matkailijaa. Muurilla kasvaa lehmuksia, hevoskastanjoita ja luonnonkukkia. 

Eilen käveltiin koko muuri ympäri. L mietti, miten lasketaan etäisyys neljä kilometriä pitkän muurin vastakkaiselle puolelle  ja päädyttiin ympyrän kehän jakamiseen piillä, josta saadaan noin 1,3 km. 

Kävimme kasvitieellisessä puutarhassa ja opimme miltä näyttää kamelia. Puutarhassa oli lummelampi, jossa ui kilpikonnia. Osa niistä oli jähmettynyt lammen rannalle kuikuilemaan. Kivien ja kasvien peittämällä pläntillä vilisi  kilpikonnien sijaan vihreäselkäisiä sisiliskoja. Ajatella, jos ihmisen selkä olisi vihreä. Yritettäisiinkö sitä silloin peitellä vai esitellä muille.

Luccassa on niin paljon kirkkoja, että syntien tunnustaminen onnistuu vaikka kauppareissulla. Kirkot ovat upeita. San Martinon katedraalissa voi ihailla Tintoretton maalausta ”Viimeinen illallinen”.

Interrail osa 7 (Lucca)

Saavuimme eilen Luccaan, jonka vanhaa keskustaa ympäröi renessanssin aikainen hyvin säilynyt muuri. Luccan yliopisto on perustettu 1785. Asukkaita kaupungissa on 90 000.

Viareggiosta sisämaakaupunkiin kertyi junalla matkaa puolisen tuntia. En halunnut käyttää interrail-matkapäiviäni, joten ostin lipun regionale-junaan (3.90 e).  

Luccassa on upeita vanhoja kirkkoja. Kaupungin pääaukiolla pauhasi  ”Maledetta Primavera” (suomeksi kappale tunnetaan nimeltä ”Aikuinen nainen”)

Säveltäjä Giacomo Puccini on syntynyt Luccassa. Sopiihan sillä kehuskella ja patsaita pystyttää. Kaupungissa järjestetään kesäfestivaali, jossa esiintyvät tänä vuonna mm. Eric Clapton, Ed Sheeran, The Smashing Pumpkins, Lenny Kravitz, John Fogerty ja Sam Smith. 

Yövymme Airbnb-asunnossa, jonka pöytiä koristavat muovikukkaset ja kaikki on vähän sinnepäin. Huonekalut ovat rikkinäisiä ja sängyssä ei ole petauspatjaa, joten metallijouset tuntuivat selkänahassa koko yön. Asunnon sijainti on kyllä erinomainen. 

Ensimmäiselle Airbnb kämpälle (Anna) antaisin viisi tähteä, tämä Daviden asunto on kolmen tähden arvoinen.

 

Interrail 6 (Viareggio)

Viime yönä ukkonen jyrisi niin, että ikkunalasit helisivät. Aamulla herätessämme satoi. Nyt taivaalla näkyy viipale toiveikasta valoa. 

Illalla kävelimme kanavan vartta, joka on täynnä paikallisten paatteja. Lähempänä merta kelluu suuria ökyveneitä ja pieniä kalastusaluksia. Veneistä myydään kalaa. 

Italialaisilla on paljon koiria. Ne kulkevat yleensä vapaina ja tulevat mukaan kahviloihin ja ravintoloihin. Koirat ovat säyseitä, kohteliaita, kaupunkivilinään tottuneita, eivätkä hauku tai tappele lajitoveriensa kanssa. Tavattaessa sanovat  ”Bon giorno!” Omistajat poimivat koirien jätökset muovipusseihin.

Roskapussit heitetään  jalkakäytäville, josta ne kerätään. Ainakin toivon niin. 

Kirkonkellot muistuttavat synneistä monta kertaa päivässä.