lauantai 31. heinäkuuta 2010

perjantai 30. heinäkuuta 2010

Loma

Tänään se alkaa, loma. Pelkään, että joku keksii minulle jotain ylimääräistä tekemistä. Matalalla profiililla mennään. Tänään nuoriso tulee syömään ja huomenna suuntaan ystävien kera vanhempieni mökille.

Aamulla töissä taas kahvipöytäkeskustelimme. Työskentelin vuosia sitten osastolla, jossa hoidettiin maksasairaita. Kuten tiedämme yleisin maksan tilttamisen syy on alkoholi. Moni ei käyttöä myöntänyt. Yleensä potilaat joivat ainoastaan pari saunakaljaa viikossa. Perjantain lähestyessä he pyrkivät pois sairaalasta hoitaakseen pankkiasioitaan. Tuolloin mielessämme sinetöityi maksavaurion syy. Nykyäänkin kuulemma pyritään kotiin samantyyppisten syiden vuoksi: pitää hakea pankkikortti, maksaa laskut...

torstai 29. heinäkuuta 2010

Kahvia, ysköksiä ja tupakkaa

Keskustelimme osaston kahvipöydässä ysköksistä. Työskentelin aikoinaan keuhkotautiosastolla. Aamukierrolla potilaat esittelivät ysköstensä väriä. Hoitajat muistelivat kuinka yskösten määrä piti mitata ja väri kuvailla. Tässä vaiheessa keskustelua ei kahvi ja keksi oikein enää maistuneet.

Keuhkolääkäriuraltani muistan tohtorin, joka oli intohimoinen tupakanpolton vastustaja. Potilashuoneeseen astuessaan hän totesi nenäänsä tuhisten, että jollakulla on täällä taatusti tupakka-aski. Pieni mummukka avasi laatikon, kaivoi sieltä käsilaukun ja repi esille Marlboroaskin. Lääkäri takavarikoi tupakkatuotteet. Potilaat hinkkasivat sormiaan kynsiharjalla, ennen tuon lääkärin tapaamista, etteivät kärähtäisi syöpäkääryleiden röyhyttelystä.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Lapsuus 2

Lapsuuden kokemuksiin sekoittuvat sukulaisten kertomukset ja valokuvat. Ei voi tietää mikä on totta. Valokuva, jossa minulle oli leikattu poikatukka, se jossa katsoin haikeasti kynttilää ja se jossa tuijotin kateus silmissäni siskon syntymäpäivälahjaksi saamaa laukkua.

Kesäinen heinänkorsien pistely jalkapohjissa. Elokuussa jalkapohjat olivat jo parkkiintuneet. Ruisleipäpalat, joihin mummo siveli keltaista voita ja jotka kasteltiin lihakeiton liemessä. Astioiden pesu laiturilla. Mummo kertoi, että harakat voivat kähveltää hopealusikat, ne rakastavat kaikkea kiiltävää. Astioiden ympärillä hyörivät pikkukalat. Ne olivat elättikaloja, joita ei saanut onkia. Kun kattilan laittoi veteen likoamaan se täyttyi pienen pienistä kalanpoikasista.

Mummolaan ei vienyt tietä vaan oli soudettava järven yli. Lähtiessä isä kastoi kamman järviveteen ja siloitteli hiukset järjestykseen.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Kunnan miehiä

Istuimme töissä kahvipöydässä. Eräs hoitaja kertoi tutustaan, joka oli jostain syystä hiljattain tilannut kunnan miehen tekemään jotakin, tarvitsiko nainen pihalleen täytemaata tai muuta vastaavaa. Kunnalta tulikin mies, joka astui taloon ja sanoi "sopisiko pikainen päiväpano?". Nainen ei meinannut ensin ällistykseltään saada sanotuksi mitään kunnes toipui sen verran, että komensi miehen ulos ja vähän äkkiä. Naisparalle jäi miehestä traumaattinen mielikuva: sandaalit, joihin oli tungettu tennissukissa olevat jalat.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Häpeällähän siitä selviää

Kuuntelin radio-ohjelmaa mielisarjastani Frasierista. Sarjassa naureskellaan psykiatriveljesten snobismille. Nilesin ja Frasierin tutkijaäiti risti poikansa laboratoriorottien mukaan. Suosikkini on ehdottomasti Niles, mies joka pyyhkii tuolin nenäliinalla ennenkuin istuu alas. Radiopsykiatri Frasier toivottaa aina ohjelman lopussa "Good mental health".

Kyllä psykiatreista on hyötyä.Minä olen saanut parhaan elämänohjeeni tutulta psykiatrilta. Valittelin hänelle jotain tyhmyyttä, johka olin taas onnistunut tekemään. Hän sanoi minulle suuren viisauden "Häpeällähän siitä selviää".

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Päätös

Laitoin saman tekstin FB:n ja sain lenkkiseuraa. Lenkkeilimme Pyynikillä.

Töissä joudun tekemään koko ajan päätöksiä. Eräs kollegani on joskus ihan pikkuruisen kehno päätösten tekijä. Olimme kerran Lapin reissulla. Aamiaispöydässä hän pohti "menisinkö hiihtämään vai laskettelemaan?" "Jos menen hiihtämään hiihdänkö perinteisellä vai menisinkö luistelutyylillä?"

Minua ärsyttää ravintolassa ihmiset, jotka ovat huonoja valitsemaan ruoka-annosta. Kuopiossa kalaravintola Sampossa tarjoilija tokaisi "Piättäkee jo, että piästään paestamaan".

Jos...

Lähteäkö lenkille vai maatako sisällä. Jos päädyn lenkille niin menenkö Hatanpäälle vai Pyynikille. Jos jään kotiin luenko ensin Aamulehteä vai Hesaria. Vai katsonko DVD elokuvaa, jos katson niin katsonko Woody Allenin elokuvaa vai elokuvan Keskiyön Cowboy. Jos päädyn Woodyyn katsonko Kesäyön seksikomedian vai Raidio Days. Jos...

Heinäkuu, karjalaisten kuukausi

Kaksi syytä, joiden vuoksi toivoisin jo heinäkuun loppuvan: elokuussa alkaa loma ja Ylen ykkösen Karjala teemakuukausi loppuu. Tämä teema on varmasti karjalaiset juuret omistavalle kiinnostava, tällaiselle ei karjalaiselle on puuduttavaa kuunneltavaa nuo "myö Viipuris" jutut.

Tampereellakin oli sitten Pride-kulkue. Kukaan ei sumuttanut pippurisumutetta. Asia on minulle henkilökohtaisesti tärkeä, sillä tyttäreni seurustelee naisen kanssa. Olen kaikin puolin tyytyväinen asian tilaan, mutta soisin hänelle samat oikeudet kuin muillekin ihmisille.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

FB juhlakutsu

Sain FB:n kautta kutsun eräisiin juhliin, jotka ovat huomenna. Kutsuja on eräs vanha puolituttu, jonka tunsin entisessä elämässäni, tuolloin hän oli naimisissa erään toisen kanssa. Nyt miehellä on uusi puoliso, jonka syntymäpäivien jatkoille tuo kutsu oli. Syntymäpäiväsankarin olen tavannut tasan kerran kadulla. Juhlat voisivat olla hauskat, elävää musiikkiakin on. Kutsu on varmaankin lähetetty parille sadalle miehen FB ystävälle. Menenkö juhliin? Jos mies on vaikka vahingossa painanut lähetysnappia kohdallani. Tätä nyt sitten vatvon yötä myöten.

Tänään kävi ystäväpariskunta kylässä. Tuntui mukavalta, kotoisalta. Huomenna tulee sisko miehineen kylään. Tulevat ensimmäistä kertaa uuteen asuntooni, jossa olen asunut pari vuotta. Melkein ostin uudet froteepyyhkeet kylppäriin heitä varten. Olen kärttänyt heitä kylään niin pitkään, että paineet ovat kovat. Heillä pitää olla mukavaa. Huomenna saattaa sataa. Tampere älä tee tätä minulle. Jos ihmettelette huomenna kaupungin siisteyttä olen mitä kerännyt roskat aamuyöstä, lahjonut puliukot lähikuntiin ja laittanut kukkaistutukset ja maailmanpyörän keskustorille.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Mies, koira ja pullo valkoviiniä

Kävin lenkillä Pyynikillä. Havaitsin neljä rakastavaista paria, yhden koiran, miehen ja valkoviinipullon sekä kesyn jäniksen. Mies istui penkillä, vieressä tapitti sekarotuinen rakki ja käden ulottuvilla valkoviinipullo. Miehen haikea katse kohdistui Pyhäjärven aaltoihin. Koiran katse suuntautui samaan kohteeseen. Oliko vaimo lähtenyt ja vienyt tuhkatkin pesästä. Mies näytti vielä siistiltä naisen hoivassa olevalta. Lähellä jänö kesysti puputti ruohoa. Tuuli suhisi puissa leppeänä.

P!NK



Virkeänä levollisen neljän tunnin yölevon jälkeen. P!NK oli hyvin fyysinen laulaja. Ei ole ihan helppoa laulella pää alaspäin vaijereissa roikkuen. Osa musiikista on tylsää renkutusta, osa hauskaa renkutusta, muutama kaunis balladi. Viihdyttävä esitys joka tapauksessa. Nyt osaan kirjoittaa artistin nimen oikein.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

So what

Tämä täti lähtee tänään kuuntelemaan PINK!iä. Huristamme yhden työkaverin kanssa suoraan töistä. Päällä on taatusti vääränlaiset "nuorekkaat" vaatteet. Mielessä vihaisten kaltoinkohdeltujen naisten voimaannuttamiskappale "So what", jonka videossa nainen riehuu moottorisahan kera. Katkerien hylättyjen naisten ykkös voimaannuttamis perinnehymnihän on "I will survive".

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Pakollinen kiertoajelu

Lähden luokkakaverini kanssa elokuussa laivalla Pietariin. Matkalla ei enää tarvita viisumia, mutta 15 euron hintainen "kaupunkikiertoajelu" on pakollinen. Kuvittelen kuinka miliisit ajavat turistit kiertoajelubussiin aseella uhaten. Tuo sivistyksen jakaminen on aina lähellä slaavilaista sydäntä.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Poika heitti kepillä päähän

Istuin Hämeenpuistossa. Puhuin kännykällä ystäväni hurtan onnellisesta perhetapahtumasta kun polvenkorkuinen poika heitti minua kepillä päähän. Tähtäsi oikein pirullisen tarkasti, kyse ei ollut vahingosta. Näytteli jälkeenpäin viatonta, retale. Kaikki pennut jakselevat hienosti, yhden kivekset eivät ole laskeutuneet. Reppana on sekundaa, myydään alennushintaan. Soitin tyttärelleni, joka sanoikin ihmetelleensä miksi en ollut soitellut. Soitan siis hänelle liian usein. Etsin matkatoimistoa enkä löytänyt. Eihän kukaan tietysti enää käy matkatoimistoissa. Työssä tietokoneeni jumittui eikä suostunut toimimaan ennen kuin suljin ja avasin sen uudestaan. Haluatteko kuulla lisää. Luultavasti ette. Säästän teidän kaikilta tylsiltä yksityiskohdilta. On vielä yhdeksän työpäivää ennen lomaa.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Krapulainen taidemaalari


Isäni, jolla on Spotify premuim ja joka auttaa minua muutossa, purkaa seinän, laittaa minulle parketin, juoksee ja käy kuntosalilla täyttää yllättäen 80 vuotta. Eräs ystäväni maalautti talon kuvan jollekulle lahjaksi. Siitäpä idea tehdä sama. Kahdeksankymppisillä kun pakkaa olemaan jo kaikkea.

Tapasin taiteilijan, jolla oli kestosänki ja peikkotukka. Kävin tänään noutamassa akvarellin, ehkä se ei ole ihan minun juttuni, ei se huono ollut, oikeastaan varsin sympaattinen ja kyllä siitä talon tunnisti. Mies tuoksahti voimakkasti eiliselle kapakkaillalle. Antoi minulle taulun ja pankkisiirtokuitin. Ei ottanut mitään yhteystietoja. "Maksat kun on maksun aika". Niin.

Siskoni saattavat lukea tätä. Lahja on yhteinen, jottei nyt tule väärinkäsityksiä ja sukuriitoja.

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Ei mitään asiaa

Pyöräilin töihin mitä suloisimmassa kesäaamussa. (Mielialani oli kyllä räjähdysaltis päivystyksen takia.) Heti koskipuiston kohdalla alkoivat ärsyttää roskat. Ihminen, joka ei liiku jalan tai pyörällä kapungilla varhain lauantai- tai sunnuntaiaamuna ei tajua miten siivotonta siellä on.

Yleensä kyllä näytän jo keskaria Puutarhakadun pyörätielle parkkeratuille autoille.

Tein töitä hiki hatussa. Sanoin hoitajille, että en viitsisi käyttää aikaani soittelemalla potilaille jatkohoitopaikkoja terveyskeskuksista. Hoitajat olivat sitä mieltä, että eivät hekään halua tehdä sitä. Näin yhden mieshoitajan netissä surffailemassa. Sanoin hänelle, ettei näytä olevan kovin KIIRE. Jälkeenpäin harmitti, mies on ihan symppis ja auttavainen.

Eilen illalla jouduin töihin ensiapuun. Etupäivystäjämme oli toiselta ammatiltaan pappi. Kun oikein huonosti menee hän voi vetäistä liperit kaulaan. Adventistina hän ei voi uskontonsa vuoksi juoda kahvia (nautintoaine), mutta voi syödä täytekakkua. Tuollaisia asioita on vaikea ymmärtää.

Katsoin dokumenttia Amisheista (meniköhän oikein). Lapset eivät voi pyöräillä kouluun, mutta saavat rullaluistella. Puhelinta ei sallita sisällä asunnossa, mutta autotallisssa kyllä. Mahdollisesti nämä määräykset tekevät elämästä yksinkertaisempaa. Ei tarvitse itse tehdä päätöksiä. Philadelphiassa oli viehättävä kauppahalli,jossa he myivät tuotteitaan.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Kesävisa

Sivistäydyin rannalla lukemalla erästä opusta. Kirjasta poimittuja lauseita:

Jalosti he purivat ja ja nieleskelivät, vaikka usein hyökkäsikin heidän vatsansa vastaan ja silmänsä veriponnistuivat.

Lihat olisivat muutoin mädäntyneet ja levittäneet syhelmät, ja syymät, rutot ja rupitaudit ympäri koko Suomen.

Siinä kohdassa hotisee maailma hirveästi, mutta mainetten huutoihin ei ole luottamista.

A) Kirja on gastroenterologian uusi oppikirja.
B) Tartuntatautien oppikirja vuodelta 1880
C) Seitsemän veljestä

Kansankylpylä


On kuuma. Yöllä akkunaa on pakko pitää seljällään. Kaikenlaisten talitiaisten, humalaisten ja roska-autojen äänet tunkevat sisälle. Korvatulpat eivät pysy korvissa. On vaikeeta. Ystäväni S. sanoisi, että tulisi sota niin loppuisi tuo valitus.

Onneksi on Rauhaniemen kansankylpylä.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Kotitalousihminen

Tällaisena kotitalousihmisenä olen harkinnut pakastimen tyhjennystä. Mitä tehdä pakastemansikoille, joita ei tee yhtään mieli kun tuoreitakin epähedelmiä on tarjolla. Toisaalta ei niitä saa tietenkään syödä ne pitää pakastaa ja hillota seuraavaa talvea varten. Lähetän lämpimän ajatuksen ihmisille, jotka niitä poimivat, sen verran vihoviimeistä hommaa se on. Kokemusta hommasta on teini-iässä Suonenjoella.

Taloudellisena kotitalousihmisenä olen pakastanut ylijäänyttä ruokaa. Mistä tietää onko kyseessä kala-vai liharuoka? En ole viitsinyt laittaa mitää merkintöjä, arvelin kyllä muistavani. Eipähän tullut ruokaa heitettyä niin paljon biojätteisiin, nyt sen voi tehdä ikäänkuin keskitetymmin. Isot erät ovat kaikessa tehokkaampia.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Rajatila


Helle tuhoaa kaiken luovuuden. Läppäri kuumentaa reisiä. (Kirjoitan sohvalla, läppäri on sylissä.)

Kävin galleria Rajatilassa. Kellarissa oli valokuvia ja videotaidetta. Ikkunattomassa tilassa vallitsi rauha, pimeys ja viileys. Halajaisin huonetta makuupaikakseni.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Espanjan voitto

Sairaalan ruokalasta asteli tänään espanjaa puhuva lääkärin vermeissä kulkeva nuorehko mies. Hän oli maalannut molempiin poskiinsa espanjan liput. Minusta se oli niin liikuttavaa, että tippa tuli silmäkulmaan. Kaukana kotoa poissa omiensa joukosta hän halusi juhlistaa suurta päivää. Teki mieli mennä onnittelemaan, mutta olen suomalainen. En siis mennyt.

Varoitus


On se vaan hyvä, että jo ensi vuonna Ilmatieteen laitos alkaa antaa hellevaroituksia. Eihän tässä muuten tiedä onko lämmin vai kenties vaarallisen kylmä. Tähän asti turvanamme on ollut vain tuulivaroitus, hallavaroitus, siitepölytiedotus, ultraviolettisäteilyvaroitus... Potilaat olivat ymmärtäneet asian ilman viranomaisten varoitusta, kenelläkään ei ollut tänään raappahousuja.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Helle

Niin pienestä rasituksesta kuin lakanoiden vaihtamisesta tuli hiki. Aion uhmata kaikkia määräyksiä ja lähteä uimarannalle. Keskipäivän vaaralliset auringonsäteet saavat rauhassa vaania, ei mitään väliä.

Ensimmäisellä Kuuban matkalla oli kesä. Huoneeni perhemajoituksessa oli ikkunaton koppi. Huoneisto oli muuten loistava, Havannassa paikallisen rantabulevardin Malekonin äärellä. Huoneessani oli noin 50 pehmolelua ja nailoniset vaaleanpunaiset lakanat. Märkä kuuma keinokuitu hiersi paljasta ihoa. Minun oli pakko torkkua froteepyyhkeen päällä. Ilmastointia ei luonnollisesti ollut. Nukkumisesta ei tullut juuri mitään. Aamulla menin kylpyhuoneeseen, astetuin toiveikkana suihkun alle ja käänsin hanasta. Suihkusta putosi yksi surullinen pisara. Minua alkoi naurattaa hervottomasti.

Kuubalaiset sähköviritykset eivät menisi läpi mistään suomalaisesta tarkastuksesta. Suihkuissa oli usein joku kummallinen hengenvaarallisen näköinen sähkövastuslämmityssysteemi. Ennen suihkuun menoa piti varmuudeksi tehdä pari ristinmerkkiä. Epämääräisissä sähköpistokkeissa roikkui vielä epämääräisempiä tuulettimia. Nämä kaikki viritykset ovat taloissa, jotka on tuettu laudanpätkillä. Kuubalaiset vessat ovat luku sinänsä. Kävimme muutama vuosi sitten erään hotellin yökerhossa, miesten vessa oli rikki ja siis suljettu. Kas kummaa tilanne oli viimeksi sama. Miehet ja naiset kävivät samassa kammottavasssa eriössä. Turistin paras ominaisuus on hyvä virtsanpidätyskyky. Tämä menee nyt vessajutuiksi: kun ystäväni kuubalainen mies käy vessassa ulostamassa hän sanoo vaimolleen "Lähetin terveiset Fidelille."

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Selviytymisstrategia

Olen lähdössä suomalais-kuubalaisiin pippaloihin. Entuudestaan tiedän kaksi sääntöä joilla selviää hengissä: älä juo rommia, äläkä laita liikaa päälle.

Tenori, kissa ja Eput

Vietin normiperjantain: potilas lauloi minulle, melkein varastin kissan ja kuuntelin Eppuja livenä.

Eräs asiakas tarjosi minulle lippuja konserttiinsa. Sanoin, että en varmaan pääse kun ei ole autoa ja aamulla varhain on oltava sorvin ääressä. Kiitin miestä ystävällisestä tarjouksesta. Siitäpä mies intoutui minulle laulamaan kappaletta O sole mio. Mietin mielessäni, että tämä on kuin elokuvasta (dogmaelokuva, kuvattu käsivaralla).

Poljin pyörällä kotiin. Huomasin tiellä kissan, joka näytti omaltani. Arvelin, että kisuni on karannut. Kaappasin kissan syliini. Kissa kovasti tätä toimenpidettä vastusteli ja raapi kättäni. Puskasta ryntäsi kissan oikea omistaja. Olin juuri miettinyt miten kisun kuljetan, olinhan pyörällä ja vailla mitään kantokoppaa. Onneksi en ehtinyt kissaa viedä, olisi muuten minulla nyt kaksi kissaa oma ja varastettu.

Tapasin Paapan kapakan terassilla kaverin ja kävimme teltassa kuuntelemassa Eppuja. Eput eivät merkitse minulle niinkään musiikkia vaan muistoja ja yhteislaulukokemusta.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Boikotti

Israelin valtiojohto vapisee. Olen aloittanut heidän tuotteittensa boikotin. En ostanut eilen avocadoa vaikka mieli teki. Jos tämän edellä mainitun maan politiikka jatkossa pehmenee niin tiedätte kenen ansiota se on.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Neito


Haluan julkaista oman kuvani Skotlannin matkalta. Se ei ole ehkä viisasta. Kuvan inspiraation lähde on Anni Leppälän valokuvanäyttely. En siis väitä, että kuva jotenkin olisi hänen kuviinsa verrattava.

Vihaan kuvattavana olemista.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Päivän Szymborska

Yritys

Voi, lauluni, teet pilaa minusta,
vaikka kääntyisin päälleni, en kuki ruusun lailla.
Ruusun tavoin kukkii vain ruusu, eikä kukaan muu.
Tiedäthän sen.

Yritin kasvattaa lehtiä. Halusin puhjeta kukkaan.
Henkeäni pidättäen-jotta kaikki tapahtuisi nopeammin-
odotin muuttumistani ruusuksi.

Lauluni, sinä, joka et tunne minua kohtaan armoa:
Minulla on vain yksi ruumis, joka muutu miksikään,
olen tällainen ja vain kerran, nenännipukkaani myöten.

Vääryys

Aion hakea miljoonakorvauksia itseeni kohdistuneista vääryyksistä:

1. On kuuma
2. Pitää olla töissä
3. Töissä on liian vähän väkeä: kaikki ovat kimpussani, kahviseura on hakusessa
4. Töiden jälkeen uimarannalla auringon eteen tuli musta pilvi, näin meitä työläisiä kohdellaan
5. FB:ssa joutuu lukemaan lomalaisten vuodatuksia saunomisista/ veden lämpötiloista/ kesälukemisista/ kylmistä oluista/ grillaamisesta/ lomamatkoista/ veneilystä

Jos maailmassa on oikeutta saan sairaanhoitopiiriltä/ valtiolta / EU:lta huomattavat korvaukset.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Ruplat

Matkustimme aikoinaan junalla halki Neuvostoliiton, Romanian ja Bulgarian Istanbuliin. Matka sujui makuuvaunuosastossa, jossa matkasi sekä miehiä, että naisia. Heti reissumme alussa matkatoverimme pukeutuivat pyjamiin. He käyttivät noita mukavia asuja koko matkan ajan. Asemalla oli mummoja, jotka myivät omenia. Yöpuvussa oli mukava kirmaista ostoksille. Muut makuuvaunun asukkaat kävivät vuorotellen ihmettelemässä meitä.

Olimme varanneet hotelliyön Kiovasta. Kiovan asemalla oli kaksi pukumiestä meitä vastassa. He tulivat suoraan luoksemme, mikä oli hämmästyttävää sillä asema oli ruuhkainen. Miehet veivät meidät hotelliin. Varttitunnin kuluttua he olivat taas ovellamme. Pukumiehet ohjasivat meidät Ladaan. Ajoimme johonkin toimistoon ja saimme kasan ruplia. Niiden tuhlaaminen oli tuskaa sillä mitään ostettavaa ei ollut eikä ainoaa saatavissa olevaa ruoka-annosta (kanaa, purkkiherneitä ja perunaa) jaksanut määräänsä enempää syödä. Vodka ja venäläinen kuohuviinikin alkoivat nopeasti tökkiä.

Minulle ei ole koskaan valjennut, miten miehet löysivät suoraan luoksemme suurella rautatieasemalla, entä miksi meille tungettiin rahaa. Matkustamiseen liittyy mysteereitä. Ja miksi ei liittyisi. Usein kaikki rahat viedään, Kiovassa päädyimme tulopuolelle.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Tarmokas nainen

Olen ollut tänään valtavan tarmokas. Pyöräilin töiden jälkeen Rauhaniemen uimarannalle. Otin aurinkoa. Söin lihapiirakan kaikilla mausteilla. Pumppasin pyörän kumit.

Kumien pumppaaminen on p-eellistä hommaa. Minulla on uusi pumppu. Saman näköistä vehjettä käytetään elokuvissa kun räjäytetään kallioita.

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Pakko

Nainen imuroi kissankarvat punaisella imurilla. Kissa pakenee ikkunalaudalle. Nainen menee eläinkauppaan ja ostaa hiekkalapion, kauniin metallisen pitkävartisen. Entinen muovinen on rikki ja kadonnut. Nainen ostaa kissanruokaa ja kissanlelun. Kotona nainen leikkii kissan kanssa hetken ja kyllästyy.

Nainen käy kirjastossa ja lainaa kaksi runokirjaa, lisäksi nainen ostaa pari runokirjaa. Nainen on juuri löytänyt runouden. Nainen lukee mahdollisesti vääriä kirjoja.

Nainen syö karitsan sisäfilettä, kukkakaalia ja salaattia, juo lasin punaviiniä.

Nainen makaa sohvalla ja lukee runoja. Kissa makaa kainalossa. Nainen haluaa ehkä lähteä terassille. Hän käy siellä joka kesä ainakin kerran. Nyt on terassi-ilma. Hän lähettää tekstiviestin kaverilleen, joka haluaa myös lähteä. Nyt naista kaduttaa.

Naisen on pakko mennä terasille. Naisen on pakko meikata. Naisen on pakko vaihtaa vaatteet. Naisen on pakko keskustella. Nainen voisi lakata kyntensä luumunpunaisella kynsilakalla. Silloin hänen on pakko hinkata lakka huomenna pois. Kannattaako moinen vaiva? Parin terasilla nautitun oluen vuoksi.

Parempi rakkausruno

Rakastatko minua sano rakastatko?
Rakastatko minua mitä ikinä tapahtuukaan?
Jos olisin joku muu rakastaisitko silti?
Kaipaisitko minua jos minua ei olisi?
Kaipasitko minua ennen ensimmäistä tapaamistamme?
Jos olisin mato rakastaisitko minua?
Jos olisin keskeltä halki kumpaa meistä
rakastaisit eniten?
Minua vai minua?
Rakastatko enää ikinä ketään muuta?
Jos emme olisi ikinä tavanneet olisitko rakastanut minua silti?
Jos minua ei olisi ja olisin joku muu?
Rakastaisitko minua jos olisin simpanssi?
Porsas? rotta? satiainen? torakka?
Jos olisin murhannut isäsi ja äitisi?
Rakastatko minua! Sano sano!
Ole kiltti ja vastaa rehellisesti!
Jos vastaat väärin en enää halua elää

(Claes Andersson)

Olen alaston paitsi vaatteet päällä
Riisuudun ja olen heti vähemmän alasti
Minulla on vahvoja tunteita monia kohtaan etenkin
heitä joita en ikinä tuntenut
Jos saisin elää elämäni uudestaan tekisin kaiken
toisin
(kunhan lopputulos olisi sama)
Kyykistyn kysymysten keskellä jotta
välttäisin vastaukset
Ennen uneksin että siivet kasvoivat
lapaluistani
Olin lyijynkeveä raskas kuin sudenkorento
Olin Narkissos joka leijui
maan murheenlaaksojen yllä
Ne jotka käyttivät itsestään nimeä Menchen olivat vain pieniä hämähäkkejä
joita näkyi kiikarissa
Heitä oli niin paljon kaikkialla että se oli
merkityksetöntä
Nälkä nälkä aina nälkä vaikka syön miten paljon

(Claes Andersson)

Luin tänään Maria Syvälän esikoisrunoteoksen "Älä sylje minua syliisi". Ei mikään pikkusievä äitienpäivälahjateos vaikka kertoikin äitiydestä. Olen joutunut runokoukkuun. Kävin runokauppa Kattilassa, kauppaa pitävä mies innoissaan esitteli minulle kirjojaan. Mukaan tarttui Claes Anderssonin "Ajan meno" ja Anja Erämajan "Laulajan paperit".

Rakkausrunoilijan kuolema

En ole koskaan pitänyt Tommy Tabermanin runoista. Minusta suomalaiset olisivat kuitenkin tarvinneet yhden Tabermanin, lähinnä hänen positiivisuutensa takia ja sen vuoksi että hän ylisti aistillisuutta. Hänen kuolemansa tuo mieleen kurssikaverini, joka menehtyi samaan tautiin sairastettuaan vuoden verran. Toivottavasti tapaavat tuolla jossain, tulisivat varmaan hyvin juttuun toistensa kanssa.


Aurinko, sinä sanoit kun me katselimme kuuta.
Sinä vannoit pitäneesi
tähtiä kämmenellä,
että kissat
olivat suudelleet lintuja,
kielot kukkineet pakkasessa.
Kun me olemme rakastelleet
sinä olet aina
sillä tavalla
oikeassa ja väärässä
etten muuta voi kuin rakastaa sinua.


Tommy tuli kerran kadulla vastaan, katsoi silmiin ja hymyili. Pidin siitä. Olisin lähtenyt hänen kanssaan juomaan lasin kylmää valkoviiniä jos olisi oikein pyydellyt.

En pidä edelleenkään hänen runoistaan.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Nolvake

Pärjään yleensä hyvin ilman autoa. Kesällä olisi mukava mennä erilaisiin tapahtumiin kuten Mäntän kuvataideviikoille tai Sastamalan vanhan kirjallisuuden päiville. Niihin ei autoton pääse.

Tässä työssä oppii koko ajan. Kuulin tänään uuden sanan: nolvake (nolvakointi). Nolvakkeet ovat niitä, jotka eivät viitsi tehdä mitään. Hakevat kuulemma sossusta elantonsa.

Joskus potilaat tekevät mitä käsken. Se ei lakkaa hämmästyttämästä. He laihduttavat ja lopettavat tupakanpolton. Yleensä he eivät toimi niin.

Eräs mies kertoi laihduttaneensa 20 kiloa syömällä joka päivä kaksi palaa paahtoleipää ja 10 cm palan HK:n sinistä lenkkiä. Ei muuta. Kokeilkaa, laihdutte varmasti.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Kalastaja


Nuori rakastunut nainen, jonka poikaystävä harrasti kalastusta. Myöhemmin rannat kaikuivat kun minä soudin ja huopasin väärään aikaan kun verkkoja nostettiin. Miksi ne piti nostaa niin varhain aamulla? Eivätkös ne samat kalat ole verkossa vähän myöhemminkin.

Liskon muutto

Kävin tyttären kanssa Fiesta-salaatilla. Tytär tuli hieman myöhemmin kuin minä. Nuori työntekijä katsoi minua siihen malliin,että aikooko tuo täti syödä molemmat "salaatit". Herkusta pääosan muodostavat jauhelihamössö ja maissilastut. Oikeastaan haveilin molemmista salaateista, niin kova nälkä minulla oli. Istuin pöydässä ruokaa odottamassa, tykytti, huimasi ja heikotti. Tytär kuitenkin tuli, joten jouduin tyytymään yhteen annokseen. Nautimme jälkiruoaksi jäätelöt lempikahvilani terassilla. Söin myös tyttären jäätelön lopun. Sanoin asiantuntevasti, että nyt ei näy pullaa kyttääviä puluja, ainoastaan västäräkki. Kyseinen luontokappale oli kuulemma varpunen.

Tytär muutti ties monettako kertaa. Hän pysyi kuitenkin kaupunginosauskollisena. Mukana muutti outo otus: lisko. En uskalla katsoa sitä edes valokuvissa.