lauantai 28. maaliskuuta 2009

Sisäinen piiskurini

Biologinen kelloni ei ole asettunut vielä kohdalleen. Kännykässä homma hoituu näköjään automaattisesti. Olen antanut periksi laiskuudelle vetoamalla kellon viisarien vääntämiseen luonnottomaan asentoon ja mennyt tänään bussilla töihin. Sisäinen piiskurini on alakynnessä ja sisäinen nautiskelija ja velttoilija on saanut ainakin hetkeksi voiton. Minulla on esitelmä pääsiäisen jälkeen ja sisäinen laiskurini on kuiskutellut korvaani, että kyllä sinä sen pääsiäispyhinäkin ehdit tehdä. Elämä on yhtä pään sisäistä ottelua. Lähteäkö lenkille vai maata sohvalla, molemmille toimintatavoille löytyy perusteet. Tehdäkö työ tänään vai huomenna. Syödäkö porkkana vai suklaalevy. Juodako lasi viiniä sivistyneesti keskustellen vai juostako kapakasta toiseen tyhmille jutuille naureskellen. Lukeako Dostojevskin Idiootti vai katsoako televisiosta Uutisvuoto. Pestäkö hammasharjalla kylpyhuoneen kaakelien saumat vai käydä Face bookissa. Pyhäkoulussa kerrottiin tarina, jossa lapsella oli valittavana tienristeyksessä kaksi suuntaa, toinen oli leveä, tasainen ja helppo ja kuten arvata saattaa johti kadotukseen. Vaikea kivinen kinttupolku johti taivaan iloihin.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Miten valita oikea gynekologi

Mietimme eilen töissä mille gynekologille haluaisimme mennä. Mielestämme lääkärin pitäisi olla nainen ja mielellään osata suomen kieltä. (Siskoni kävi kerran gynekologilla, joka ei osannut kunnolla suomea.) Mietimme miten gynekologin kannattaisi vastaanottoaan mainostaa. Tässä ehdotuksia: kolme alle kouluikäistä lasta kaksi vaikeaa alatiesynnytystä, yksi sektio tai vaikeat vaihdevuosioireet, hormonikorvaushoito käynnissä.

Kuopion puhelinluettelossa luki aikoinaan K:N kohdalla Kyne katso Gyne. Ex-anoppi vainaa tilasi mehelleen ajan olkapäävaivojen takia kyseiselle lääkäriasemalle. Appi raukka odotteli vastaanottoaan naisseurassa.

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Lattia

Minulla on uusi parkettilattia. Yleensä ihmiset tämän ikäiset ihmiset auttelevat raihnaisia vanhempiaan, minun isäni ja äitini laittoivat minulle uuden lattian. Kun isäni aloittaa hommat ei siinä aikailla. Normaali ihminen istahtaa hetken automatkan jälkeen, hän alkoi heti irrotella lattialistoja. Suusta tulee lyhyitä määräyksiä tyyliin puukko tai saha. Tarvitaan nopeatempoinen assistentti määräyksiä toteuttamaan. Hommaa on vuosia hoitanut äitini. Isäni on työskennellessään kiukkuinen. Jälkeä syntyy hetkessä.

Töissä keskusteltiin lattiamateriaaleista ja niiden kestävyydestä. Lattioita tuhoavat kotieläimet ja lapset. Meikäläinen hiihtelee täällä villasukissa, joten ihan heti ei tarvitse lattiaa hioa.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Velli

Aamulehti on täynnä säästöuutisia. Tampereen päiväkodeissa suunnitellaan lopetettavaksi salaatin ja kokolihan tarjoaminen. Tilalle tulisivat makkara ja puurot. Ruokalista muistuttaa 60-luvun kouluruokaa. Meille annettiin vain lusikalla syötävää ruokaa. Joka torstai tarjottiin hernekeittoa, jonka kyytipoikana oli porkkana. Se oli viikon paras ateria. Inhosin ruispuuroa. Ehdotan, että nyt aloitetaan taas päivittäinen puurojen tarjoaminen. Siitä on sitten helppoa vaihtaa velleihin, jauhoja kuluu vähemmän. Seuraava askel ovat vesipohjaiset vellit, jonka jälkeen hiljaleen jätetään puurohiutaleet pois. Lapsista tulee yhtä laihoja kuin 60-luvulla, edellyttäen, että tätä kasvatuslinjaa noudatetaan johdonmukaisesti myös kotona. Lomautetut vanhemmat ehtivätkin kerätä marjat metsistä ja keittää kiisselit ja marjapuurot. Pitseriat tekevät konkurssin, eikä Suomeen enää tule ulkomaalaisia. Syntyisi vielä uusi Kekkonen niin Suomi olisi entisensä.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Mies ja auto

Kävin deittisivustoilla. Tavallinen, nuorekas, katseenkestävä, huumorintajuinen, urheilullinen, listaan voisi lisätä mielikuvitukseton. Kaikki ilmoitukset ovat kuin yhdestä muotista. Miksi miehet kuvauttavat itsensä auton kanssa? Tai jos ovat oikein nuorekkaita on kuvassa moottoripyörä. Ehdotan auton tilalle painepesuria, pyykinpesukonetta, saunan kiuasta, imuria, porakonetta tai ruohonleikkuria. Ei sen puoleen autoileva mies olisi tarpeen. Eräs mies kertoi, että oli tavannut deittipalstalta löytämänsä hoikan naisen. Villatakin napit eivät menneet tämän ex-rouvan vatsan kohdalta kunnolla kiinni. Häntä ei hyvällä tahdollakaan voinut sanoa edes hieman pyöreäksi vaan kyseessä oli vähintäänkin merkittävä ylipaino.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Savon murteen syvin olemus

Savolainen ei sano mitään suoraan. "Taetaa olla hyvä akku tuossa Unossa" sanoi ukko tuttavalleni Mikkelissä. Kun tarkemmin ajattelee voiko asiaa hienovaraisemmin ilmaista. Tuttavallani oli jäänyt auton valot päälle. Auton merkki oli luonnollisesti Uno. Paljon hienostuneampaa kuin sanoa "Anteeksi, mutta unohditte autoonne valot päälle".

Kuopiossa on edelleen muikkuja tarjoileva ravintola Sampo. Sampossa tarjotaan muuten juomaa nimeltä kännikala. Siinä on Savon viinaa ja pieni suolamuikku. En ole rohjennut kokeilla. Kävimme Sampossa viettämässä ystävän polttareita. "Piättäkee jo, että piästään paestamaan" sanoi tarjoilija, joka kyllästyi miettimiseemme. Miespuoleinen asiakas totesi: "On niin kommeita naesia, ettei kehtoo kahtoo". Kyse on kohteliaisuudesta, jos joku ei ymmärtänyt. Savolainen ei vastaa mihinkään selväpiirteisesti, vaan tunnustelee, mitä vastapuoli mahdollisesti haluaisi kuulla "suattaapa olla tai suattaapa olla olemattakin".

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Strömsö

Minusta on turvallista katsoa sunnuntaisin Strömsötä. Ohjelmassa lapioidaan lumesta puutarha, tehdään itse shampoota. Nuori nainen huopasormuksineen askartelee pokkareista omituisen tekeleen, joka on kuulemma kukka. Miten voidaankin tehdä pehmeäkantisista kirjoista jotain noin hienoa. Nuori mies tekee sorvilla muotin, jolla voi tehdä taimille sanomalehdestä kasvatusruukkuja. Floristi askartelee puuhökötyksiä, joihin hän kiinnittää rautalangalla kukkia ja oksia. Kokki tekee porkkanoista lihanmakuista ruokaa. Kaikki hymyilevät. Kenelläkään ei ole paha olla. Olisipa myytävänä Strömsö DVD levyjä, niitä voisin katsella aina kun maailma kolhii.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Merkkitiedoton

Minulle tarjottiin hyväpalkkaista virkaa. Kerroin asian pomolleni, jonka jälkeen minulle tarjottiin täältä melkein yhtä hyvää virkaa ja lisää palkkaa. Tästä voisi joku heikko persoona ylpistyä. Minäkin ensin iloitsin asiasta. Sitten minut valtasi paniikki, jospa en pärjää. Olen huijannut toisia yrittämällä näytellä fiksumpaa kuin olen. Kääntyilin viime yön levottomasti uudessa sängyssäni. Aamulla päässäni ei ollut ainuttakaan järkevää ajatusta. Nyt pitää pysytellä hereillä ainakin ilta yhdeksään vaikka itseään nipistelemällä.

Alakerran kirpputorille on joku Marimekko-ihminen tuonut kaappinsa sisällön myytäväksi. Iski heti ahneus, kunnes muistin etten moisista vermeistä edes pidä. Olen oppinut tarkistamaan kirpputorilla kippojen pohjat, jos vaikka joku olisi myymässä Kupittaan saven keramiikkaa vahingossa halvalla. Aiemmin en edes tiennyt moisen firman olemassaolosta. Anoppi vainaa antoi minulle ruman ruskean 70-luvun kannun (Arabia). Heitin sen muutossa roskiin. Se maksaa lähistön vanhan tavaran myymälässä 40 euroa.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Lammaspataa

Odottelen vieraita. Lammaspata on uunissa, kuuntelen noloa kantrimusiikkia. Teen lisäksi juureksia uunissa. Poikani soitti ja kysyi niiden ohjetta. Hän on tähän asti ollut sitä mieltä, että vihannekseksi riittää homejuusto pitsassa. Onhan siinä vihreää.

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Olen nähnyt maailmaa

Olin viikonloppuna Baselissa. Kuulostaa ehkä kivalta, mutta totuus on toinen. Lensin Tampereelta Helsinkiin, kone tuli Kokkolasta ja pysähtyi ottamaan kyytiin kolme Tamperelaista. Odotin Helsingin lentoasemalla 4 tuntia. Se ainoa kiva kauppa on hävinnyt sieltä. Baseliin ei pääse suoraan, joten ensin oli mentävä Kööpenhaminaan. Kone oli myöhässä, eikä siellä tarjottu mitään. Sitten juoksimme Baselin koneeseen, jossa muut matkustajat jo odottivat. Koneessa sai lasin tuoremehua. Perillä olimme iltamyöhällä, laukku ei ollut ehtinyt samaan kyytiin. Juuri kun ummistin silmäni ilmoitettiin, että nyt se laukku tuli. Väänsin pyyhkeen ympärilleni ja otin laukun vastaan. Aamulla kuudelta joku koputti oveen, aukaisi sen ja huusi "Morgen!". En saanut enää unta. Sitten luentosaliin nuokkumaan. Pinnasimme 2 tuntia luennoilta, että näimme vilauksen Baselista. Luentojen jälkeen söimme illallisen, kaikki olivat aika ryytyneitä. Seuraavana aamuna taas aikaisin aamiaiselle ja matkalaukun kera kongressikeskukseen, josta suoraan lentoasemalle. Lento Frankfurtiin, jossa käsimatkatavaramme tutkittiin saksalaisella perusteellisuudella. Sieltä Helsinkiin, koneessa tarjottiin vetisiä makarooneja. Tampereen koneessa meitä oli kymmenen. Kotona olin puolilta öin. En saanut heti unta, joten aloitin viikon pirteänä 5 tunnin yöunen jälkeen.