keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Runolliset kuolinilmoitukset

Nuori kirjoitusystäväni S oli sairasvuoteellaan (S sairasti flunssaa) perehtynyt kuolinilmoituksiin. Hän havaitsi huomattavan epäkohdan: Eeva Kilven runosta "Kun mummot kuolevat" (1987) jätetään usein viimeinen säe pois:

Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

Intohimo sensuroidaan runosta. Mummot eivät voi olla intohimoisia. Ainakin heidän intohimostaan on vaiettava. Varsinkin kun he ovat kuolleet. Intohimohan saattaa viitata seksuaalisuuteen, jota mummoissa ei ole eikä tule olemaan.

Olen viime aikoina lueskellut kuolinilmoituksia. Monet lääkärit ja sairaanhoitajat lukevat niitä, sillä niistä saattaa löytää tuttuja nimiä. Minä luin kuitenkin värssyjä. Suurin osa niistä on nimettömiä. Ilmeisesti niitä voi poimia hautaustoimistojen kirjasista. Monesti ilmoituksissa siteerataan raamatunlauseita. Nämä kaksi edellä mainittua ovat suosituimpia Aamulehden julkaisemissa ilmoituksissa. Hesarissa omaiset ovat useammin turvautuneet runoilijoiden tuotantoon. Lyhyen seurannan perusteella suosituimmat runoilijat ovat Eino Leino, Aila Meriluoto ja Einari Vuorela.

Ei mikään voi kuolla, ei kukat,
ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee ja kukat
jää taakse ja muualla tuuli soi.
 (Aila Meriluoto)

Tämä Aila Meriluodon runo on erityisen suosittu.

Mirkka Rekolaakin löytyi:

Vaipuisin hiljaa sinnepäin,
missä sen pienen vaahteran
näin
leikkivän keltaisin lehdin.
Sanoisin: nyt minä ehdin.
Nyt olet tähti
nyt olen maa
Tuulessa saatamme koskettaa.

Tämän runon Paavo Haavikko kirjoitti vaimonsa Marja-Liisa Vartion kuoltua:

Puut, kaikki heidän vihreytensä.
Halusin ojentaa sinulle nurmikon,
kämmenellä,
koska oli kevät.
En ehtinyt.

Kuolinilmoituksissa siteerataan iskelmiäkin, löysinpä sieltä Martti Syrjääkin (Suru soittaa mielen mustin koskettimin). Ilmeisesti tekijänoikeudet eivät kuolinilmoituksia koske.

Tuskinpa Meriluoto runoa kirjoittaessaan ajatteli kuolinilmoituskäyttöä, mutta tuo edellä mainittu runo sopii niihin erinomaisesti. Ilmoituksista löytyy suurta kauneutta ja surua, muttei juurikaan yksilöllisyyttä.

Haluaisin omaan kuolinilmoitukseeni runon, mutta se olisi varmuuden vuoksi valittava itse.

12 kommenttia:

Aikku kirjoitti...

Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, oululaisen edesmenneen Sentencedin kitaristi Sami Lopakka on tehnyt gradunsa muistovärssyistä; Rannalle ihanan maan – kuolemaan suhtautuminen ja kuoleman metaforat kuolinilmoitusten muistosäkeistöissä.

Myös Kari Rydmanin Niin kaunis on maa on suosittu muistovärssyissä. Tästä lainasin otteen mummoni hautajaisissa kukkavihkoon, koska harrastan vain ei-uskonnollisia värssyjä.

Heidi kirjoitti...

Kiitos vinkistä. Löytyisiköhän gradu netistä?

Seuranta-aikani oli niin lyhyt, että monia suosittuja runoja ja laulun sanoja jäi siitä syystä ulkopuolelle. Kovin konservatiivisia kuolinilmoituksissa ollaan.

Kari Rydmanin Niin kaunis on maa itkettää lähes takuuvarmasti.

Anonyymi kirjoitti...

Pidän runojen sisäisyydestä kuin niissä olisi huone jonne voi käydä lepäämään.

Sinua katsoin koskettamatta.
Sydän kosketti
niskaasi ja väsyneitä kasvojasi.
Luonasi rakennan puutarhaa
kaikki kukat ovat sinulle.

Sanaton leikki

Aikku kirjoitti...

En löytänyt gradua netistä, kirjaston kautta sen varmaan saa tilatuksi.

Ruokatunnilla intouduin lukemaan hesarista muistovärssyjä. Itse en haluaisi mitään "Kaikkesi annoit..." -tyylistä paatosta, koska olen ollut välillä hyvin itsekäs ja pahalla päällä.

Heidi kirjoitti...

Kukapa ei olisi ollut. Kuolleita kehutaan aina estoitta. Harmi, ettei voi olla itse kuulemassa.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Hei, viimeksi selasin kuolemanrunoja elokuussa, kun veljenvaimo kuoli. Taivasta, kuolemanjälkeistä elämää ja kuolemanrajakokemusta tuli sitten pohdittua vähän enemmänkin Totuus taivaasta postauksen myötä. Hyviä vinkkejä sinulta ja kauniita runoja on myös noissa kommenteissa.
-Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa

Maija Haavisto kirjoitti...

Sinänsä ymmärrän tuon yhden rivin jättämisen pois, minusta se tuntuu runon rakenteen kannalta ylimääräiseltä, vaikka sisällöllisesti onkin hyvä lisä.

Suomalaiset kuolinilmoitukset ovat vieläkin aika tylsiä, monissa maissa niihin kuuluvat valokuvat, muistosivujen osoitteet ja ties mitä.

Heidi kirjoitti...

Arvostan viimeisen lauseen sisältöä ja tuntuu jotenkin törkeältä (kirjailijaakin kohtaan) jättää se pois.

Pitääkö kuolinilmoituksen olla nykymuotoinen. Olisi kiva nähdä mainitsemasi toisenlainen ilmoitus valokuvineen ja muistosivujen osoitteineen.

En ehkä haluaisi omaan ilmoitukseeni valokuvaani, mutta voisihan siinä olla joku muu tärkeä kuva.

Veela kirjoitti...

Älä elä vaimeasti
Älä rakasta laimeasti.
Syöksy pää edellä elämään.
Ota riski.
Siinä voi käydä huonostikin.
Rakkaudessa käy usein huonosti.
Mutta mitä sillä väliä.
Elämä ja kuolema ovat kaksosia.
Ihmisen täytyy murtautua ulos omasta vankilastaan.
Astua aurinkoon
ja
hengittää syvään.

En muista runoilijaa, sain tämän ystävältäni joka luki sen jostain.
En ollut ajatellut tätä kuolinilmoitusrunonani, mutta koska joskus ajattelin elää tämän mukaan, toivottavasti teema on vielä voimassa silloinkin.

Heidi kirjoitti...

Paha poika Henry Miller on kirjoittanut tuon (myönnän, että googlasin). Taitaa muuten alkaa Älä elä vaisusti...

Hoo Moilanen kirjoitti...

Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina. (Gibran.)

Tuon valitsin ex-avomieheni hautavihkoon kauan sitten. (Hän oli ollut ex jo monta vuotta.)

Anonyymi kirjoitti...

Pimeys laskee ja peittää maan
Vaikka en koskaan siipiä saa
pikkulintuna luoksesi lennän
ikkunas alla hetken viserrän
Hyvää yötä toivotan vaan
suudelmain huulillas nukahtaa saat

Tällaisen runon lähetin teininä tekstiviestin muodossa silloiselle poikaystävälleni, jonka kanssa olen nyt ollut naimisissa 8 vuotta. Erään tuttavani kuollessa runo sai uuden muodon:

Pimeys laskee ja peittää maa
Vaikka en koskaan siipiä saa
pikkulintuna luoksesi lennän
Haudallasi hetken viserrän
Hyvää yötä toivotan vaan
Rauhassa, ystäväin, nukkua saat

Sanan "ystäväin" voi tietenkin korvata sopivalla sanalla, kuten "lapseni" tai ihan vain menehtyneen nimellä.

Hassua kuinka noin eri tarkoitukseen kirjoitetusta runosta sai muutamaa sanaa vaihtamalla aivan erilaisen....