lauantai 27. syyskuuta 2008

Hiljainen laulaja

Oivalsin tänään, että olen lahjaton ihminen. Istuin seurueessa, jossa keskusteltiin linnuista. Puhuttin kaikenmaailman kurpista, kuoveista ja hippiäisistä. Minulla on vain yksi nimike näille otuksille: lintu. Ääni, jota nämä eläimet pitävät on linnunlaulua. Entinen mieheni kuvasi lintutuntemustani osuvasti: ei erota harakkaa linja-autosta.

Viimeinen niitti, joka mursi itsetuntoni oli Soile Isokosken konsertti. Miten joku voi laulaa noin kauniisti. Olen aina haaveillut kuorolaulusta, mutta en kuorossa, johon minunlaisiani laulajia otetaan. Aikoinaan luokkamme esiintyi ihan televisiossa, lauloimme suorassa lähetyksessä, kuvaruudussa oli vilahtanut puolikas kasvoistani. Joku kertoi, että hänellä oli tosi kunnianhimoinen laulunopettaja, joka kehoitti kevätjuhlan kuoroesityksessä osaa lapsista ainoastaan aukomaan suutaan.

maanantai 22. syyskuuta 2008

Edullinen hame

Ostin H &M kaupasta edullisen hameen 15 e, ostin luonnollisesti hameeseen sopivat sukkahousut 12 e. Sitten huomasin, ettei minulla ole hameeseen sopivia kenkiä, löysin onneksi sellaiset Sokokselta 125 e. Lähdin liikenteeseen se hame päällä ja huomasin, ettei vanha takkini sovi sen kanssa, hyvä onneni jatkui, löysin juuri sopivan takin, vähän kyllä kirpaisi 189 e. Takkia voi kyllä käyttää myös farkkujen kanssa. Sormikkaat ovat kyllä nyt väärän väriset eikä sen tyylikkään takin ja kenkien kanssa voi käyttää reppua, joten huomenna on lähdettävä niitä etsimään.

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Hopeaionit

Olin patikoimassa Seitsemisen kansallispuistossa. Yövyimme yhden yön teltassa. Välillä nanosekunnin ajaksi unohdin väitös ym. stressin. Nukuin lyhyitä pätkiä. Nukkumaan mennessä laitoin hanskat käsiin ja pipon päähän. Siitä huolimatta alkuun paleli, kunnes tuli kuuma. Alusta oli kova ja aamulla olin kankea. Yöllä vessaan mennessä unohdin ottaa otsalampun mukaan ja luulin opastetaulua joksikin suureksi villieäimeksi. Kammottavat kuivaruoat maistuivat ihanalta. Vesi loppui, otimme järvestä ruskeaa vettä ja laitoimme desinfiointitabletin vesipulloon. Tableteissa luki, että ne ovat erittäin vaarallisia nautittavaksi. Mihin se vaara veteenliotuksen jälkeen katoaa. Tabletit sisälsivät mm. hopeaioneja. Veden väri pysyi sellaisena, ettei tiennyt oliko jo käyttänyt teepussia kupissa vai ei.

Kotona ja koulussa

Lapsena kuulin, että mustalaiset vievät jos ei ole kiltti. Äiti sanoi, että minut viedään kasvatusneuvolaan jos en tottele. Kuvittelin kasvatusneuvolan jonkilaiseksi lasten tuomioistuimeksi, josta johtaa suora tie lastenkotiin. Eräs itseäni nuorempi nainen oli pelännyt, että joku vie hänet. Hän oli lohdutusta saadakseen kysynyt äidiltään onko sellainen mahdollista. Äiti oli sanonut, että kyllä ne sinut pian palauttavat kun huomaavat millainen olet.

Matikanopettajamme Eki palautti kokeet huonommuusjärjestyksessä. Ensin huonoin reppana kutsuttiin luokan eteen. Opettaja kysyi "kotona vai koulussa", joka tarkoitti kummassa paikassa halusi selkäsaunan. Kysymykseen vastattiin kotona. Siitä sitten edettiin oppilas kerrallaan luokan parhaimpaan.

Historian tunnilla kysyttiin tsaarin tyttären nimeä ja minä innoissani hihkaisin eutanasia. Vuosien mittaan tapauksen aiheuttaman häpeän tunne on jo onneksi lievittynyt.

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Haivaara

Pelkään lentämistä. Juon aina lasin viiniä ennen lähtöä. Nousut ja laskut ovat vaarallisimpia, laskuja en pelkää, silloinhan mennään jo kohti maata. Nousun aikana istun varmuuden vuoksi kädet ristissä. Kun päästään lentokorkeuteen alan pelätä, etteivät lentoemännät huomaa minua ja jättävät minut ilman ruokaa. Pelko on aiheellinen koska kerran kävi niin. Kurkottelen kaulaani ja seuraan henkilökunnan liikehdintää. Pelkään, että alkaa pissattaa ja tulee ilmakuoppia ja ei saa mennä vessaan. Meren yllä lennettäessä pelkään, että kone tippuu veteen ja vedän vettä henkeen. Kun kerroin tämän eräälle kaverilleni, hän sanoi, että miksi et pelkää, että hait syövät sinut. En ole tajunnut tuota mahdollisuutta. Kiva kun kerroit.

perjantai 12. syyskuuta 2008

Vehnäjauhoja hiuksissa

Sarin kanssa laitoimme luomiin tumman sinistä luomiväriä. Ripset värjäsin Filmstar mascaralla. Sylkäisin harjaan ja otin väriä mustasta kakusta. Ripsiin tuli mustia paakkuja. Ostimme askin sippi Bostonia ja poltimme tupakat halkopinon takana. Minulla oli kirkkaan keltaiset mikrot, punaisessa paidassa oli rinnassa suuri musta sydän ja jalassa korkkipohjaiset kengät. Olin käynyt kampaajalla, joka laittoi hiuksiin Mini Voguen, tukka haisi monta päivää kampaamolta ja siinä oli rullien jäljet. Hiuksia ei saanut pestä usein etteivät ne alkaisi rasvoittua. Laitoin niihin vehnäjauhoja ja harjasin. Päänahassa oli jauhoa. Lähdimme diskoon, jossa soi Yellow River. En uskaltanut edes katsoa poikiin päin. Itkiessä ripsiväri valui pitkin poskia.

maanantai 8. syyskuuta 2008

Kampaajat ja kosmetologit

En kannata totalitaarista järjestelmää, mutta siskoni kanssa tulimme siihen tulokseen, että on kaksi ammattiryhmää, joilta pitäisi kieltää paikkakunnan vaihto ja äitiyslomat. Toinen on kosmetologit ja toinen kampaajat.


Minulla on suomalaiseen tapaan huomaamattoman vaaleat kulmakarvat ja silmäripset. Käyn mielelläni niitä värjäyttämässä. Taitamaton kosmetologi värjää paksut mustat kulmakarvat ja näytän mielenterveyspotilaalta, jolla ei ole lääkitys ihan kohdallaan. Kosmetologi sanoo, että kyllä se väri iholta parissa päivässä lähtee, mutta ei ole kivaa muistuttaa Leonid Brezneviä. Kampaajan epäonnistuttua työssään päivittelen ja ylenmäärin kehun päässäni olevaa harakanpesää ja päätän etten siihen liikkeeseen enää jalallani astu.


Kun sitten löydän hyvän kampaajan ja kosmetologin, alkaa hänellä kohta vatsa pyöristyä ja hän jää supistusten vuoksi sairaslomalle ja sitten kolmen vuoden hoitovapaalle. Niin kauan ei voi tällaisessa palveluammatissa olla hiuksiaan leikkauttamatta.

lauantai 6. syyskuuta 2008

Happy-Go-Lucky

Kävin katsomassa elokuvan Happy-Go-Lucky. Alussa pääosan esittäjä Poppy tuntui rasittavalta tyhjän naurajalta, sitten huomasin pitäväni hänestä. Hyvyys on nykyaikana aliarvostettua ja kyynisyys on älykkyyden merkki. Poppyn elämää alkoi seurata mielenkiinolla. Elokuvassa kävi ilmi, että hän ei kiltteydestään huolimatta siedä mitä vaan, osaa asettaa rajat toisille. Olisi ollut mukava tietää miten hänelle lopulta kävi.

Tein hyvää ruokaa. Ihan omasta päästäni. Punajuuria suikaleina, lammasjauhelihaa, homejuustoa, riisiä ja balsamikosiirappia. Tungen nykyään balsamikosiirappia joka ruokaan, yhdessä vaiheessa laitoin kaikkeen fetaa, sitten aurinkokuivattuja tomaatteja, halloumijuustoa...
Balsamikosiirappi ei ole vielä tiensä päässä.

Noloja ruokia

Isä keitti perunoista velliä, jota kutsuttiin nimeltä tuuvinki. Isä kasteli ruisleivän paloja vedessä ja paistoi palat pannulla voissa, päälle ripoteltiin suolaa. Ruokaa kutsuttiin leipäressuksi. Äiti leipoi kakkua ja isän kanssa syötiin kakkutaikinaa. Näistä herkuista ei saanut puhua julkisesti. Ne olivat hävettäviä ruokia.

Kesällä ostettiin halvalla talvitakki. Se oli sinapinkeltainen ja siinä oli ruskeat napit. Takki oli liian iso. Sain käytetyt luistimet. Nyt sitä sanotaan kierrättämiseksi, silloin laitoin kuluneet luistimet nopeasti jalkaan, ettei kukaan huomaisi niiden hankautunutta pintaa. Toisen pohjassa oli muhkura, joka painoi kipeästi luistellessa.

Mummon luona söin kilon mandariineja kerrallaan. Mummo osti pastellin värisiä tyynykarkkeja, jotka tarttuivat hampaisiin.

torstai 4. syyskuuta 2008

Komea kuha

Tällaisena sateisena päivänä tulee hyvälle päälle, kun lukee virallisesta sairaskertomuksesta potilasta koskevan epävirallisen tekstin: käynyt kalassa ja saanut komean kuhan.