Tampereen kauppahallissa ja Tammelan torilla myydään lanttuhautaa. Ainakin hallissa sen hinta on 6.90 e/kg. Lanttuhauta on minulle uusi tuttavuus. Sitä myydään joulun aikaan ja käytetään lanttulaatikon pohjana. Lanttua keitetään viidestä kuuteen tuntiin ja valmiste on melkein ruskeaa, eikä sitä lanttusosetta, jota kaupoissa myydään. En ole testannut.
Kävin tapaamassa vanhempiani. Paluumatkalla junassa edessäni olevan kahden penkin taskut olivat täynnä pulloja ja tölkkejä ja muutenkin istuinpaikkani ympäristössä oli siivotonta. Tuli voimakas tarve selittää, etteivät tyhjät juoma-astiat kuulu minulle. Yksi ihminen saisi olla aika vikkelä tyhjentääkseen viisi olutpulloa ja neljä tölkkiä ennen kuin juna ehtii edes lähteä asemalta. Huomautin sotkusta konduktöörille ja hän ohjasi minut istumaan ekstra-luokkaan, jossa matkusti lisäkseni vain yksi mies. Kaikki kääntyi siis parhain päin. Kiitos VR! Odotan mikä tasaajan seuraava siirto on. Tiedättehän tasaajan, joka pitää huolen siitä, että onnistumiset ja vastoinkäymiset pysyvät balanssissa.
Nyt moni tuntuu sairastavan koronaa (ehkä tasaaja käyttää sitä). Käsittääkseni tulemme kaikki saamaan omikron-tartunnan. Mietin miten Kertun kanssa pärjäämme. Tämä tauti voi tulla kissoillekin, eikä Kertusta ole terveenäkään kovin suurta hyötyä.
3 kommenttia:
Voi ei, en tiennyt tasaajasta! Nyt alan ymmärtää monia asioita ihan uudella lailla.
Kun tiedostaa sen miten tasaaja toimii, niin se lisää ymmärrystä.
Vanha kansa uskoo, että onnea on maailmassa joka tapauksessa aina vain rajallinen määrä ja siksi osa porukasta hiiviskeli mm. navetoissa taikoja tekemässä varastaakseen naapurin karjaonnen itselleen.
Nykyajan ihminen - joka ei välttämättä osaa/jaksa enää ajatella yhtä kollektiivisesti - on muovannut uskomuksesta yksilöllisen version: jokaiselle ihmiselle on suotu vain tietty määrä onnea elämässään. Itseironisen tasaaja-huumorin taustalla piillee kuolemanvakavaa ylisuorittamista, huijarisyndroomaa ja mitä niitä moderneja egon vitsauksia nyt onkaan.
Lähetä kommentti