torstai 17. kesäkuuta 2021

Kirjoituskurssiajatuksia

Neljän päivän kirjoituskurssi pyörii edelleen ajatuksissani. Kesäisille kirjoituskursseille osallistuu monenlaista väkeä. Niitä jotka haluavat leppoisan kesälomaviikon ja Buffet-pöydän ja niitä, jotka tähtäävät sitkeästi kirjailijuuteen. Mitä lahjakkuuteen tulee, ei eroa näiden ryhmien välillä ole, mutta sinnikkyydessä kyllä. 

Hannu Simpura kirjoittaa Kirjailija-lehdessä esseen kirjoittamiskoulutuksesta (Kai opin ja opetin, kun opetin ja lopetin). Siteeraan Simpuraa "Huomasin, että vaikka taideproosa hyötyy yleisestä lahjakkuudesta, älystä, lukeneisuudesta, ja sosiaalisesta arastelemattomuudesta, hyödyn raja kohdataan nopeasti, eikä itseään ja tekemisiään taukoamatta tutkivankaan kirjoittajan käsitys oman tekstinsä luonteesta ole luotettava. Niin ikään havaitsin, ettei arviointia pyydetä etupäässä opin ja parannuksen tarpeeksi, vaan lähinnä pönkäksi valmiille kirjalliselle omakuvalle." Hän kirjoittaa myös "Kun katson tekstiä ja kuuntelen tekstintuottajaa, huomaan aikeen ja toteutuksen kuilun, jonka kirjoittaja näkee tekstistään huonosti, vaikka olisi haka havaitsemaan sen toisen tekstistä".

Edellä mainittu on jonkinlainen "malka omassa silmässä"-juttu. Sama pätee muussakin elämässä, toisen virheet näkee selvemmin kuin omansa.

Petri Tammisen kurssin jälkeen lainasin uudestaan Tammisen ja hänen poikansa Antti Röngän kirjeenvaihtoon perustuvan kirjan (Silloin tällöin onnellinen) ja luin nyt uudestaan Tammisen osuudet (anteeksi Antti). Havaitsin, että sieltähän löytyi keskeisin osa kurssin sisällöstä!

Nyt siteeraan Tammista, joka siteeraa Neil Gaimania "Kun ihmiset sanovat, että jokin jutussasi ei toimi, he ovat melkein aina oikeassa, ja kun he kertovat sinulle, miten sinun pitäisi korjata se, he ovat melkein aina väärässä".  Ja sitten siteeraan Tammista itseään "Kirjoittaminen on ajatusten kääntämistä lauseiksi. Monet luulevat, että ajatukset ovat jo lauseita, mutta ei, kyllä ne pitää ensin kääntää". 

Opin myös sen, että tekstiin pitää kirjoittaa paljon yksityiskohtia, sillä se tekee tapahtumista uskottavia. Mielestäni laitoin tämän ajatuksen sisältävälle kirjan sivulle pienen tarralapun, mutta en enää löydä sitä. Joku edellinen lukija oli tehnyt kirjaan merkintöjä vaaleansinisellä värikynällä, joka on mielestäni äärimmäisen paheksuttavaa kuten sivujen taittelukin.  Nyt keitän kahvit ja sitten kirjoitan. Odottelen Petri Tammisen kirjoitusopasta.

 

Ei kommentteja: