Runous on kuollut

Some-kuplassani revitään hiuksia ja valitetaan, että runous on kuollut. Runoilijat hyppivät sillankaiteilta. 

Pessimismi liittyy Hyppää vaan -teoksen julkaisuun, runoteosten vähäiseen kustantamiseen ja siihen, että Yle lopettaa Tanssiva karhu -runouspalkinnon jakamisen. Viime vuonna Tanssivan karhun voitti Olli Sinivaaran teos Puut. 

Päätin yrittää tehdä jotain runouden hyväksi ja käynnistin Instassani haasteen, jossa ihmisiä kehotetaan lukemaan nykyrunoutta. En ole Maria Veitola, joten haaste ei mennyt viraaliksi.

Olen flunssassa, yskin, nenä vuotaa ja on tukkoinen. Viluttaa ja eilen mittasin lämpöä katastrofaaliset 37.1, ensimmäinen mittaustulos näytti 34.8. Aikoinaan potilaat valittivat, että heillä on alilämpöä, joka tarkoittaa kyllä mittausvirhettä, ellei ole maannut pitkään lumihangessa tai pudonnut avantoon.

Osaisin sanoa kenelle vaan, että lepäile ja juo riittävästi. Itseni kohdalla arvon, että olenko ihan oikeasti niin kipeä, ettei kannata lähteä jumppaan. Ehkä olen.

Katsoin eilen väsyksissäni Flinkkilä & Kellomäki -ohjelmaa, jossa kaksi naista kertoi vanhempiensa itsemurhista. Ohjelma ei varsinaisesti parantanut vointiani. Vaihdoin Roope Lipastiin, jonka elämästä ei löytyisi materiaalia Flinkkilään & Kellomäkeen, näin päättelen hänen viimeisimmästä teoksestaan. Saatan olla väärässä.

En ole aiemmin lukenut Lipastin tuotantoa, mutta nyt lainasin hänen uusimman kirjansa Porakonekirjoittaja. Olen jossain nopealukuisen kirjan puolivälissä. Romaaniksi kirjaa ei  oikein voi kutsua, se on enemmänkin pitkitetty sujuva pakina. Sinänsä sopivaa sairasvuodeluettavaa, arkikirjallisuutta, jossa ei tarvitse pelätä kohtaavansa mitään mieltä ravisuttavaa. Mieskirjailija kulkee kouluissa puhumassa lukemisen tärkeydestä, istuu junissa ja kuuntelee ihmisten puheita, käy kirjamessuilla, kävelee vaimonsa kanssa ihailemaan kauniita taloja. Yöpyy hotelleissa. Ei tule paha mieli. Tarinointi on kivan humoristista ja helposti sulavaa. Luen kirjan tänään loppuun.

Saan syödä niitä hyvän makuisia yskänlääketabletteja, jotka eivät auta yskään! Suihkautan Nasolinia nenään, on ihanaa kun sieraimet aukeavat. Suihketta ei kuitenkaan saa käyttää yli kymmentä vuorokautta. Olen aikoinaan tavannut ihmisen, joka ei päässyt irti Nasolinista.