Sain tällä viikolla oivalluksen, että vanhempani ovat vain ihmisiä. Heikkouksineen ja hyvine ominaisuuksineen. Olisi hyvä irrottautua äidistä ja isästä näin kuusikymppisenä. Vanhempani elävät edelleen, mutta erityisesti he ovat asettuneet asumaan päähäni. Vetelevät edelleen minua paksuista naruista.
Torstaina minulla oli kiireinen päivä, olin tottelematon, enkä pedannut sänkyäni. Mitään kamalaa ei tapahtunut kuitenkaan. Illalla oli helpompi kaivautua valmiiksi avattuun sänkyyn. Jotenkin se sänky oli kutsuvampi. Jopa liian kutsuva.
Joka päivä on mentävä ulos vaikka sataisi taivaan täydeltä persuja. Ei saa lihoa tai ainakin pitää sanoa "Tuli syötyä liikaa" tai "Voi miten lihottavaa tuo kakku on". Pitää varautua siihen, että kaikki menee pieleen. Kaikki menee pieleen ja liikennevalot ovat aina punaiset. Pitää opiskella, opiskella, opiskella. Sisustaminen on tärkeää. Luetaan asuntoilmoituksia. Ei voi jäädä sairauslomalle, mitä ne siellä työpaikallakin ajattelevat. Miten sinä jaksat olla niin kauan äitiyslomalla? Ahneella on paskainen loppu. Juodaan pullakahvit!
Joitakin asioita en ole omaksunut. Säätiedotusten kyttääminen. Kyllä lihakeittoa voi lämmittää aina uudestaan. Jouluna ei saa puhua politiikkaa. Kaikesta voi keittää hilloa.
3 kommenttia:
Voi että tykkäsin lukea sinusta vanhemmistasi päässäsi:) On se niin ihanaa, kun suhteet pysyvät läheisinä, eihän se ole loppujen lopuksi niin itsestään selvää. Olet nuorekas myös petaamisen suhteen, minusta on näyttänyt että seuraavat sukupolvet eivät moiseen haaskaa aikaa. Paitsi tietty jos pitää jotain kuvata Instagramiin...
Liittyisikö tuo nuorempien luistaminen petauksesta siitä, ettei kukaan enää tule yllättäen käymään.
90-luvulla luin jostain asiallisesta julkaisusta, että sängyn petaaminen aamulla ei ole järkevää, koska silloin sänkyyn yön aikana kertynyt kosteus jää muhimaan petivaatteisiin. Levälleen jätetyssä sängyssä kosteus kuivuu päivän aikana, ja illalla olisi järkevää petata, paitsi että se on tarpeetonta, kun kuitenkin kohta kömpii sänkyyn. Hyvin huojentavaa. Perusteltua laiskuutta.
Lähetä kommentti