Erkka Mykkänen on kirjoittanut kateudesta Kritiikin uutisiin. Kun hän jakoi tekstin Facessa, suurin osa kirjoittajista kommentoi, ettei tunne kateutta toisten kirjallista menestystä kohtaan.
Olen
joutunut taistelemaan kateutta vastaan. Huvittavaa, ettei se kohdistu
kaikkiin kirjailijoihin. Onneksi! En ole kateellinen vaikkapa Pirkko
Saisiolle tai Jukka Viikilälle, sillä en tule koskaan yltämään heidän
tasolleen. Olen kateudessakin vaatimaton. Kateuteni ei keiku korkealla vaan viihtyy lattian rajassa.
Välillä on hyvä jättäytyä
somen ulkopuolelle, sillä some nostaa esiin piiloon painetun
kateuden. Kuvat kustannussopimuksista, hyvät kritiikit, kirjamessukeikat, Instagram- ja kirjakauppaesiintymiset korventavat mieltä. Kirjat kirjakaupan näyteikkunassa.
Helpottaa kun saa tavata jonkun toisen kateellisen kirjoittaja ja voi yhdessä päivitellä, miten tuokin tyyppi on taas saanut sitä ja tätä vaikka ei olisi sitä ansainnut. Sanotaan, ettei toisen menestys ole itseltä pois. Kyllä on.
Sitten kun kateuskahvit on juotu, otetaan läppäri esiin ja unohdetaan koko juttu, kunnes taas tulevat kirjamessut, kustannussopimukset ja joulun kirjamainokset.
5 kommenttia:
Moi Heidi! Eipä muuta kuin että on kiva ollut toisinaan huomata, että olet kirjoittanut jotain podcastistani tjms. Siitä tulee olemassa oleva olo!
Pidän Kirjoittamisesta -podcastistasi ja olen mainostanut sitä muillekin. Tykkäsin romaanistasikin. Minua voi melkein kutsua faniksesi.
Muistatko, olitko entisessä ammatissasi kateellinen kenellekään?
No en ollut!
Lapsena muistan olleeni tosi kateellinen siskon syntymäpäivälahjaksi saamasta laukusta ja sisko sanoi, että oli ollut kateellinen kesämekostani. Sisko piirsi mekkoon pienen viivan kuulakärkikynällä. Nurjalle puolelle! Kukaan ei edes huomannut sitä.
Lähetä kommentti