Ajattelen joka aamu eläkelinnun hakemista sairaalalta, mutta toistaiseksi se on jäänyt ajatuksen tasolle. Mielikuvaharjoittelen vuosilinnun hakureissua päivittäin. Olen päättänyt ajaa ratikalla sairaalalle ja palata kävellen.
Laitoin viestin sihteerille, että tulen ensi viikon keskiviikkona. Nyt minun on pakko mennä. Ihan oikeasti haluan sen linnun, mutta olen saamaton. Lupaan, että ensi viikon lopulla se kököttää arvokkaasti ikkunalaudallani.
Olin suunnitellut lähteväni jo tänä aamuna (kuten muinakin aamuina), mutta sen sijaan kirjoitin Reuma-lehden kolumnin ensimmäisen version. Lehti ilmestyy muistaakseni vasta 24. helmikuuta, mutta minulle tuli pieni paniikki, etten keksi mitään kirjoitettavaa. Lopultakin aihe vain odotti ottajaansa.
Kävin eilen Fazerin kahvilassa juomassa laskiaispullakahvit. Kahvi ja pulla maksoivat yhteensä yli yhdeksän euroa. Joku joutuu talousvaikeuksiin peliriippuvuuden tai ryyppäämisen takia. Minä joudun kohta ottamaan pikavippejä (niitä ei taida enää olla, niitä ei ainakaan mainosteta minulle kuten aiemmin), että saan kustannettua päivittäisen pullakahvirutiinini. Saatan myös ryöstää R-kioskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti