Varastan käyttööni strategian: Stop, Continue, Start. Kari Peitsamolla oli aikoinaan kappale nimeltään Stop, shake, honey, go. Tämä ei kuitenkaan ole sama asia ollenkaan.
Stop:
Monellekin jutulle pitäisi pistää stoppi. Itsensä mollaamiselle erityisesti. Kuulostaako liian vaikealta? Niin minustakin.
Luin artikkelin, jossa haastateltiin yli neljäätoistatuhatta brasilialaista ja todettiin masennuksen olevan vegaaneilla kaksi kertaa yleisempää kuin sekasyöjillä. Pavut ja tofu eivät aiheuta masennusta, mutta helposti syyllistyvät ihmiset jättävät useammin lihatuotteet pois. Jäämme odottamaan lisätutkimuksia.
Somen on todettu lisäävät alakuloa, varsinkin jos vain seuraa muiden menestystarinoita ja on itse passiivinen. Päätin ihan ajankäyttösyistä pitää paastoa Facesta ja Instasta maanantaisin. Tänään on maanantai. Olen jo useaan otteeseen liu'uttanut vaistomaisesti sormeani kohti Instan ikonia.
Continue:
Jatkan rentona melkeinvegaanina. En lopeta liikunnallisia harrastuksia. Päivitän blogia, niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä. Kirjoitan kässäriäni, vaikka saatan törmätä kipeästi kustannusmaailman realiteetteihin. Lastenromaani pitää saada valmiiksi. Kustannustoimittaja on lähettänyt minulle kässärin postissa viikko sitten. Ei ole vielä näkynyt.
Start:
Tämä on vaikein osuus. Yritän suhtautua itseeni ystävällisesti. Kuuntelen ihmisiä. Käytän vaaleanpunaisia silmälaseja. Lähden matkalle. En tiedä milloin, mihin tai kenen kanssa, ehkä itseni.
5 kommenttia:
Tuo Start-osuus on sellainen, jota erityisesti peukutan. Itsensä rakastamista pitäisi opettaa lapsillekin pienestä pitäen, samoin toiveikkuutta, joka on koetuksella täällä meidän kylmässä ja pimeässä, ihmistä kangistuttavassa ilmastossamme.
Suomesta Meksikoon muuttanutta Bruce Oreckia haastatellaan HS:ssa ja minua lohduttaa se, mitä hän sanoo Suomi-ajan vaikutuksesta itseensä. Tytär oli kysynyt, mikä on vialla, kun isänsä ei enää puhu. Oreck toteaa, että vuodet loskan ja rännän keskellä jättivät jälkensä."Vastasin, että vietäpä itse 12 vuotta Suomessa. Et sinäkään puhuisi."
Ehkä tämä ilmasto kangistuttaa kielemme. Tavallaanhan on kivakin, ettei jatkuvasti tarvitse täyttää kaikkea puheella. Rajansa tietysti hiljaisuudellakin.
Pavut ja tofu eivät aiheuta masennusta -Ai jaa.
Leijonien helvetti: Ihan normaali savanni, antilooppeja on runsaasti ja ne on helposti pyydystettävissä. Mitenniin helvetti?
Antiloopit on tofua.
Lähde - Gary Larson, piirros.
ICT-ukkeli
Minä tunnen yhden kollegan, joka harrastaa trofeemetsästystä Afrikassa. Kodin seinät ovat kuulemma täynnä kuolleiden eläinten päitä. Leijona muuten puuttuu (tai ainakin silloin puuttui, sen metsästämisestä pitäisi maksaa tosi paljon). Tosi vastenmielistä toisin kuin vaikka hirvenmetsästys.
Minusta hirvenmetsästyskin (so. kaikenlainen tappaminen) on vastenmielistä, mutta ei siitä tässä nyt sen enempää.
Kollegallasi pitää kiirettä, jos aikoo vielä saada kokoelmansa täydelliseksi: uusi kesäkuussa voimaan astuva luonnonsuojelulaki puuttuu myös trofeiden haalimiseen ulkomailta. Tässä lainaus Hesarista (5.1.2023):
"Lain voimaantulon jälkeen Suomeen ei saa tuoda metsästysmuistoina mitään EU:n Cites-lainsäädännön liitteessä A lueteltuja lajeja. Näitä ovat muun muassa leopardi, gepardi, sapeliantilooppi, afrikannorsu ja sarvikuono. Lisäksi tuontikielto koskee virtahepoja, leijonia, jääkarhuja ja argaalilampaita."
Lähetä kommentti