perjantai 30. joulukuuta 2022

Vuosi 2022

Näinä päivinä ihmiset avautuvat tästä lopullaan olevasta vuodesta. Jotkut vuosiraportit ovat mahdollisesti jopa rehellisiä. 

Äitini kuoli tänä vuonna.  Pidettiin siunaustilaisuus ja uurna laskettiin. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Olen lukenut kuluneena vuonna kuusikymmentäviisi kirjaa. Olen syönyt 364 pullaa. 

Lähetin romaanikäsikirjoituksen muutamaan kustantamoon, viimeisin hylsy tuli pari päivää sitten, noin vuosi lähettämisestä. Kyllähän se aina kivasti kirpaisee. Kuin tökittäisiin paksulla neulalla. Olin jo melkein unohtanut koko käsikirjoituksen ja säilönyt sen häpeäkansiooni. Hylkäämiseen ei kehity toleranssia (tarkoitan tällä käsikirjoitusta, mutta myös muita hylkäämisiä).

Kirjoitin lastenromaanin, joka julkaistaan ensi syksynä. 

Olen kirjoittanu kolumneja Reuma-lehteen. Osallistuin runokurssille ja kävin Valamossa kirjoittamisretriitissä.

Olen käynyt vuoden mittaan tavallista harvemmin teatterissa ja elokuvissa. Nautin kovin Kom-teatterin näytelmästä Lou Salome ja Miiko Toiviaisen monologista Kepeä elämäni. Elokuvatkin ovat jääneet sivurooliin, nyt mieleeni palaa ainoastaan Sophie Hyden Kaikkea hyvää, Leo Grande. Se ei tainnut olla vuoden paras, mutta sen muistan. Elokuvaa mainitaan lämminhenkiseksi ja sitä se toki olikin, mutta jotenkin raikas ja erilainen. 

Olen tänä vuonna käynyt Tukholmassa (ainoa ulkomaanmatkani), tavallisesti moista ei viitsisi edes mainita. Kävin Annikin runofestivaaleilla, Filkkareilla ja Volter Kilpi päivillä.

En tiedä sairastaneeni koronaa. 

Olen vuoden verran syönyt vegaanisesti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Puhkikulunut vitsi kuuluu: Mistä tietää, että joku on vegaani? Hän kyllä kertoo sen.

7 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Olet ollut tosi aktiivinen tänäkin vuonna. Toivottavasti se jatkuu ensi vuonna. Hienoa kun on monesta kiinnostunut eikä vain suunnittele vaan myös tekee. Hyvää Uutta Vuotta!

Merja kirjoitti...

Mutta montako askelta? O

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Aina ei puhelin ole mukana, mutta puhelimen askelmittarin mukaan askelia oli lähes neljä miljoonaa.

Hyvää uutta vuotta Merja ja Leena!

Kippura kirjoitti...

Et maininnut tätä blogiasi,joka on meitä lukioitasi viihdyttänyt koko vuoden,kiitos,aina innokkaana näitä odottelen.Oikein Onnekasta ja aktiivista tulevaa vuotta toivottelen täältä naapurikaupungista.

Anonyymi kirjoitti...

Hetkinen: 364 pullaa - onkohan sen uuden kirjasi nimi "Kerttu ja kadonneen pullan arvoitus".

Luin juuri hemmosta, joka juoksi joka päivä maratonin vuoden ajan. Oliko sinulla sama idea, pulla päivässä. Mo, kumpikin on minulle mahdoton, en pysy pystyssä ilan keppiä ja juoksu on kepin kanssa vaikeaa, keliakia taas tekee pullansyönnistä mahdotonta.


ICT-ukkeli

Marjatta Mentula kirjoitti...

Mukavan pelkistetty vuosikatsaus.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

ICT-ukkeli: Olen juossut pari kertaa Tukholman marotonin, kukaan ei liikkunut kepin kanssa, mutta kyllä siellä aika surkean näköisiä juoksijoita näkyi. Onneksi ei muuten ole keliakiaa!

Marjatta: En jaksanut kirjoittaa enempää!