Luen Goodreadsin best romance-äänestyksessä menestynyttä romaania, Casey McQuistonin kirjoittamaa Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä. Kirjoittajaa voisi nimittää vaikka rakkausviihteen Käärijäksi.
Kirjan juoni kuulostaa hullulta, siinä Walesin prinssi Henry ja USA:n presidentin poika Alex rakastuvat. Olen päässyt luku-urakassani sivulle 163 ja alkaa jo vähän tökkiä. Nuorten miesten suudelmia muuten kuvataan sivutolkulla. Sain vinkin kirjasta R:ltä, joka halusi saada selville kansainvälisen bestsellerin kirjoitusohjeet.
Kirjassa toistuu sama kuin romanttisissa elokuvissa, ensin henkilöt inhoavat toisiaan, kunnes viha kääntyy lopulta rakkaudeksi. Miten usein näin käy reaalimaailmassa?
Sunnuntain lukupiirissä käsittelimme Kerstin Ekmanin romaania Suden jälki, jossa seitsemänkymppinen metsästäjä kohtaa suden ja muuttaa käsitystään metsästämisestä. Tämän aamun Hesarissa haastatellaan entistä rajavartijaa ja kilpahiihtäjää susivihasta, jota Suomessakin esiintyy. Iäkkään kirjailijan romaani liikutti minua.
Kun aloitimme lukupiirin reilu kymmenen vuotta sitten kaikki lukivat fyysisiä kirjoja, nyt joudutaan tarkastamaan, saako kirjaa lukuaikapalveluista. Minä ostin Suden jäljen, mutta viihderomaanin lainasin kirjastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti