lauantai 4. helmikuuta 2023

Kännykän epilepsia

Puhelimeni on oireillut jo pitkään. Sen näytöllä tieto on ajoittain heilunut ja vilissyt kuin laite kärsisi epileptisistä kohtauksista tai itse saatana olisi ottanut siitä vallan. Kun vilautin vipinää N:lle hän nauroi ääneen. 

Lopulta kännykkä jumiutui niin, etten saanut sitä auki. Olen ostanut iPhonen käytettynä ja vuoden takuuaika on tietysti jo umpeutunut.

Lähdin luurini kanssa kohti tunnettua korjaamoa, mutta matkalla huomasin pienen liikkeen, joka korjaa ja huoltaa tietokoneita ja puhelimia. Astuin liikehuoneistoon, joka pursui tietokoneen keskusyksiköitä, näyttöjä ja piuhoja. Ystävällinen mies, joka puhui hyvää suomea mutta vieraalla aksentilla, vilkaisi kännykkääni ja sanoi saavansa sen auki, hommaan menisi kaksikymmentä minuuttia. Korostan jo tässä vaiheessa, että miehellä oli ihan yhtä kalvakka talvi-iho kuin minulla ja vaaleat hiukset.

Sanoin meneväni kahville, mutta mies ehdotti, että hän voisi hakea minulle viereisestä liikkeestä espresson. Haukuimme yhdessä Juhla mokkaa. Mies toi kahvin ja istuin odottamaan. Kahvin päällä kellui kaunis crema. Olin tyytyväinen ja toiveikas.

Mies sai avattua kirotun puhelimen, mutta näytöllä vilisti mitä sattui. Korjaaja sanoi, että vika on näytössä, ja että hän voisi vaihtaa näytön, mutta ehtisi tehdä sen vasta seuraavana päivänä.

Sain varapuhelimen, johon laitettiin sim-korttini. Huomasin, miten vaikea oli elää vaikka minulla oli puhelin, sillä tämä yksilö oli tyhjä, eikä siihen ollut talletettu puhelinnumeroitani. En voinut soittaa kenellekään. Olin huolissani puhelimestani kuin äiti sairaasta lapsestaan. 

Heräsin aamuyöstä ja aloin murehtia epätodennäköistä (ja mahdotontakin) skenaariota, jossa korjaaja vie jollain ihmekonstilla rahat mobiilipankistani. En muistanut ihan varmasti mitä tietoja olin hänelle antanut (en ainakaan pankin pin-koodia). Yöllä visioin itseni hakemaan puhelinta ja liiketila onkin tyhjä ja ovi lukossa. Korjaaja juo Balilla mojitoja. 

Lupasin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen jos kaikki menisi hyvin. Teettekö samanlaisia lupauksia?

Puhelin tuli kuntoon ja kaikki oli tallessa. Sen avaaminen vaati monta vaihetta. Resetoinnin lisäksi iPhoneen vaihdettiin uusi näyttö. Korjaaminen maksoi 160 euroa (moni sanoo, että eihän uusikaan puhelin maksa paljon enempää, mutta haluan välttää uuden ostamista, eikä ainakaan samaa puhelinta olisi tällä hinnalla saanut). Mietin johtuiko yöllinen epävarmuuteni persoonallisuuden piirteideni lisäksi siitä, että mies oli ulkomaalaistaustainen. Hävettää. Hän oli hommassaan nopea ja hyvä. Sanoin, että käytän vastakin hänen palveluksiaan.

Lahjoitin Unisefille 50 euroa.

4 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Uni sehville.

Ostan minäkin joskus pitsoja tuosta linja-autoaseman pitseriasta. Siinä kävi paljon asiakkaita, kun täällä Siilissä oli vielä vokki päällä. Tuskinpa ovat kumminkaan Balille lähteneet, mutta sinne Tampereelle ehken?

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Korostan nyt, että mies oli ihan yhtä kalvakan valkoinen kuin minäkin. Silti yöllä heräsi niihin ennakkoluuloihin, joita en luullut itselläni olevan.

Leena Laurila kirjoitti...

Minun n 5 v vanhaan Samsungiin vaihdettiin myös näyttö ennen joulua, n 200 e maksoi. Olen ihan tyytyväinen koska myös kiinteä akku vaihtui ja puhelin on alun perin kallis ja nyt taas kuin uusi.

Anonyymi kirjoitti...

Kenelle tai mille taholle mahdoit lupauksesi tehdä...? Joskus ennen muinoinhan luvattiin jumalalle/jumalille; joku taisi harkitsemattomuuttaan mennä lupaamaan jotain sille saatanallekin. SKS:n arkistossa voi lukea tällaisten onnettomien sielujen surkeista kohtaloista.

Nykyään lupauksia taidetaan tosin heittää lähinnä jonkin epämääräisen tai tarkemmin määrittelemättömän "universumin" hoteisiin. - Vai onko kyseessä sittenkin se oma parempi itse..?

Onneksi hyväntekeväisyyteen voi lahjoittaa ihan vastikkeettomastikin. Epäilen, että blogisti harjoittaa myös tällaista toimintaa.