perjantai 10. maaliskuuta 2023

Lahti

Jos mietit minne matkustaa, niin eikö Lahti olekin ihan ykkössijalla? Lahdesta tulevat mieleen hiihto, Salpausselän kisat, mäkihyppytornit sekä Hartwallin limsatehdas ja panimo. Muistattehan Lahden sinisen. Kaupunkiin rakennettiin 1920-luvulla 150 metriset radiomastot, joita nykyisin valaistaan iltaisin.

Jos et ole kiinnostunut mäkihypystä etkä oluesta, niin Lahdessa voi vierailla Lahden visuaalisten taiteiden museossa Malvassa, joka on rakennettu vanhaan panimoon.  Museossa liikkuminen on vähän kiemuraista. Ovet avautuvat modernisti pääsylipun QR-koodia vilauttamalla. 

Malvassa on tällä hetkellä esillä kahden suomalaisen naistaiteilijan näyttelyt,valokuvia ja muotoilua.

Nanna Suden maalaukset vuosilta 2020-2022 ovat ihanan värikkäitä. Maallikkona sanoisin, että taiteilijalla on hyvä värisilmä. Maalauksissa voi nähdä voimakkaita tunteita ja paksulla öljyvärillä sutattuja kukkia. Näyttelyssä saattoi katsoa pienen dokumentin, jossa Nanna Susi piirsi kukkasia vaaleansinisiin kertakäyttöhanskoihin puetuin kätösin. Käytti hän maalaamiseen sivellintäkin. Työt ovat kookkaita ja niitä mainitaan väkeviksi. 


Marjatta Tapiola oli maalannut uusia tulkintoja nuoruuden töistään. Opiskelin sen verran, että tiedän 80-luvun maalausten edustavan uusekspressionismiä. Vanhat maalaukset olivat niin voimakkaita, että minusta uudet tulkinnat jäivät niiden varjoon. Tapiola on ehdottomasti suosikkini.

Esillä oli myös Lahdesta valmistuneen Sergei Pavlovin mustavalkoisia valokuvia. Muotokuvia. Instagram-aikana on hätkähdyttävää nähdä kuvia tavallisista ihmisistä rasvaluomineen ja roikkuvine nahkoineen. 

Klaus Haapaniemi (tunnettu ainakin Taika-astioistaan) oli rakennellut sellaisia hienoja telttoja, esillä oli muutama luksusaamutakin näköinen verme ja seinälle heijastuvia vähän kaleidoskooppimaisia liikkuvia kuvia. Kai tätä osastoa voisi kutsua maagiseksi. 

Malvassa oli kiva ravintola ja kahvila, sekä mainio museokauppa, josta ostin korvakorut ja Frida Kahlo-sormikkaat. Odotan kevättä, jolloin voin pukeutua Frida Kahlo-sormikkaisiin rukkasten sijaan.

Jatkan vielä huomenna Lahdesta, jos suinkin jaksan.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Klaus Haapa*niemi*, niin ikään Lahden muotoiluinstituutin kasvatteja.

Marjatta Tapiola on kotoisin Sysmästä ja Nanna Susi Asikkalasta, joten mainittu näyttely on kerrassaan päijät-hämäläinen.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kiitos korjauksesta, vaihdoin tekstiin oikean nimen. Tuota heidän yhteyttään Päijät-Hämeeseen ei tiennytkään.