Katsoin lämminhenkisen elokuvan Minä ja pingviini. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja sijoittuu Argentiinaan ja aikaan, jolloin kylmähenkinen sotilasjuntta hallitsi maata. Elokuva vaikutti nimen perusteella hölmöltä, mutta ei ollut sitä vaan mainiota lohtuelokuvaa.
Montakohan kertomusta sisäoppilaitokseen saapuvasta uudesta opettajasta olen katsonut. Elokuvissa opettaja saa tottelemattomat oppilaat puolelleen ja opiskelemaan. Tällä kertaa pingviinistä on apua.
Katsoessani Steve Coogania kankaalla, mietin miten epäreilua on, että miehet saattavat säilyttää vetovoimansa kuusikymppisinä ja vielä vanhempinakin.
Ystävä Kuopiosta oli käymässä Tampereella ja risteilimme Finlayson Art Area -näyttelyssä. Tämän vuoden taiteilijoita ovat mm. Jaakko Heikkilä, Kerttu Horila, Helinä Hukkataival, Kirsi Neuvonen, Timo Vuorikoski ja Kimmo Kaivanto. Saattaa olla, että jotain jäi näkemättä, mutta voin mennä sinne uudestaan. Mieleen jäivät Horilan ikääntyneet satuhahmot kuten ryppykasvoiset Lumikki ja Prinsessa Ruusunen.
L on ehkä yksi nopeimpia näyttelyvieraita, jonka olen tavannut. Eräs vanhasta taiteesta innostunut tuttuni on kuitenkin vielä vikkelämpi. Kävin hänen kanssaan Uffizin galleriassa, jossa tämä mies, yksi toinen kollega ja minä juoksimme tärpistä toiseen. Tuttuni oli käynyt museossa kymmeniä kertoja ja toimi oppaanamme.
2 kommenttia:
Kun katson omaa tuttavapiiriäni, miehet ovat (onneksi!) rupsahtaneet siinä missä naisetkin ja vetovoimatekijän kanssa alkaa olla vähän niin ja näin. Yllättävän monelta puuttuu hampaita, mikä on aika hurjaa, mutta ehkä hammaslääkäripalveluja pidetään liian kalliina?
Julkisuudenhenkilöiden, näyttelijöiden ennen kaikkea, tilanne on tietysti vähän toinen - mutta tuskinpa sekään mistään ns. hyvistä geeneistä johtuu. Hesarissa "viisikymppinen Soile" hehkuttaa onnistunutta rasvaimuaan, joten tavistenkin taistelu ikääntymistä vastaan käy jo kuumana.
Taistelu ikääntymistä vastaan hävitään aina lopulta.
Lähetä kommentti