Ennen kirjoittamista on hyvä lämmitellä. Parhaiten kirjoituskädet saa vetreytettyä lukemalla proosarunoja, varsinkin Anja Erämajan kirjoittamia. Niiden jälkeen on yhtä kiire läppärille kuin pahassa vatsataudissa vessaan. Runoja ei tarvitse edes ymmärtää, mitä absurdimpaa sen parempi. Runot ovat kuin kevyt lämmittely ennen urheilusuoritusta. Muutama kyykkäys, olkapäiden pyöräytys ja haarahyppy.
Kustantamojen kevään katalogit ovat ilmestyneet. Niistä on kiva valita luettavaa ja laittaa varaukset kirjastoon vetämään. On jotain mitä odottaa. Kaikki tulee taas sitten yhtä aikaa. Tätä ette minulta vie vaikka koronavirukset marssisivat kimppuumme parijonossa.
Luin Juhani Branderin omakohtaisen esseekokoelman Miehen kuolema: Pohdintoja maskuliinisuudesta ja tajusin, etten ole koskaan kysynyt pojaltani, lyötiinkö häntä koulussa. En osannut edes epäillä sellaista. Branderin esseet luettuani luulen, että melkein kaikki pojat joutuvat kohtaamaan väkivaltaa koulussa. Miesten maailma avautuu nyt mielessä sarjana nöyryytyksiä, sekä ankarana tunteiden tukahduttamisena. Onko nykymuotoisen asepalvelun aika ohi, sillä siihen vaikuttaa kuuluvan simputuskulttuuri ja erilaisten ennakkoluulojen vahvistaminen.
Nyt pakkaan käsidesit ja suojavälineet ja lähden rohkeasti kauppaan.
