Kävin katsomassa Tosca:n elokuvateatterissa suorana lähetyksenä Metropolitanista. Ohjausta on haukuttu, edellinen versio meni talossa 25 vuotta, eivätkä katselijat pidä muutoksista. En ollut onneksi vanhaa nähnyt. Tämä ohjaus oli ihanan karu. Jos joku ei tunne tarinaa niin voin sanoa, että ruumiita tuli. Väliajalla haastateltiin Karita Mattilaa, joka lähetti suomeksi terveiset meille suomalaisille. Isänmaallinen sinivalkoinen kyynel herahti silmänurkkaan. Takanani istui mies, joka huusi aarioiden jälkeen bravoota. Varmaan siellä Metropolitanissa kuulivat, että me täällä Tampereella esityksestä pidimme.
Muutenkin hieno päivä. Kirjoituskurssilla saimme hyvää palautetta. Enempää en voi sanoa kun jotkut kurssilaiset kuulemma tätä lukevat. Hienoa porukkaa ja lahjakasta ja opettaja on erinomainen ja hänellä oli kiva mekko.
2 kommenttia:
Traagista; tästä eteenpäin et voi kirjoittaa kuin hyviä ja kivoja ja positiivisia ja herttaisia asioita viita-akatemiasta.
Ellet sitten käytä sitä iän tuomaa lisäsuojaa, väitä olevasi vihainen vanha nainen ja sano edelleen sitä mitä haluat ja miltä tuntuu.
Suosittelen jälkimmäistä vaihtoehtoa.
(Tuo "vanha nainen" on sitten vain suhteellinen termi; 12-vuotias sanoi minua kaksi vuotta sitten "vanhaksi ämmäksi". Se oli pysäyttävää.)
Nyt ei oikeasti ollut mitään ikävää sanottavaa. Odota vaan kyllä täältä vielä tulee niitä vihaisen keski-ikäisen naisen juttuja. Tarkoitus ei ole kuitenkaan loukata ketään.
Lähetä kommentti