perjantai 9. heinäkuuta 2021

Maaseutumatkailua


Pesin jääkaapin ja löysin vihanneslaatikoiden takaa haisevan epämääräisen möykyn, jonka tarkempaa laatua en halua tietää. Mahdollisesti selleri. 

Vierailin maaseudulla Rauman lähistöllä. Viljasato tulee olemaan kuivuuden vuoksi kehno. Onko se joskus ollut hyvä? Joka vuosi valitetaan viljasadosta ja varmasti syystä. Mansikkasatokin on joka vuosi joko huono tai sitten satokausi kestää kaksi päivää, joten niiden pakastaminen on (jos lehtiä uskotaan) kiirepeliä.  Siinä peltoja katsellessa tuli mieleen, että kyllä tuota peltomaisemaa kaipaisi, jos sen tilalla kasvaisi pajua. Vaikka olosuhteet ovat karut, niin toivon, että joku jaksaa viljellä ohraa ja muita viljoja.

Yövyin 60-luvulla rakennetussa omakotitalossa, jonka asukas menehtyi pari vuotta sitten. Taloon ei ole hankittu juuri mitään sitten 70-luvun. Makuuhuoneeni takaseinää peitti fototapetti ja aamukahvit juotiin Myrna-kupeista. Olohuoneessa seisoi rukki ja kori täynnä lampaanvilloja. Talon kaivossa on niin rautapitoista vettä, ettei sitä voi juoda ja vesi tuoksahtaa samalta kuin silloin kun nenästä tulee verta. 

Jos olisi avannut radion rinnakkaisohjelman, olisi todennäköisesti saanut kuulla Annikki Tähden laulavan, yleisradiosta olisi tullut Naapurineljännes, jossa kerrottaisiin miten Neuvostoliitto on taas kerran täyttänyt maatalouden viisivuotissuunnitelman tavoitteet.

Kävelimme kylänraitilla, kävimme Kodiksamin koululla, jossa pidetään vapaaehtoisvoimin kirjastoa ja kuntosalia. Tiloja saa vuokrata juhlia varten. Kaikki oli sievää ja siistiä. Näimme Heli Laaksosen työhuoneen ja ulkoseinään kiinnitetyn toivomuslavuaarin. Paikkakunnalla on myös hieno sauna, johon kuuluu terassi anniskeluoikeuksin. Ajoimme vanhalla ruotsalaisella ambulanssilla. Sillä ei voi liikkua muiden huomaamatta ja kyllä sillä vielä yhden rintakipuisen kuljettaisi.

Mietin, miltä ystävästä on tuntunut muuttaa paikkakunnalle, jossa kaikki tuntevat toisensa ja anoppi asuu naapurissa. No kaikki eivät piileskele verhojen takana kuten minä. Kun vaikka Heli Laaksonen (jota en siis tunne) muuttaa johonkin,  hän laittaa heti tuulemaan, järjestää kirjaston ja maalaa kylätaloon taulun. 




2 kommenttia:

Maarit kirjoitti...

Maaseutumatkailu on ihanaa. Meidän tutulla on itseasiassa nyt maatalo, jonka hän vasta osti. Itse innolla odotan, että pääsen näkemään kuinka sen pyöritys sujuu. Hänellä on nyt etsinnässä ainkain jonkinlainen kuljetuspalvelu. Olisi mukava myös nähdä esimerkiksi puintitöitä.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

En kuitenkaan tiedä osaisinko asua maalla kaukana kaupungin huvituksista.