Ravintola Kivessä Tampereella järjestetään erilaisia kulttuuritapahtumia, kuten runoraatia. Raatia vetää runoilija Erkki Kiviniemi, runot lukee Erika Magnuson ja vakiojäseninä toimivat Miljoonasateestakin tuttu muusikko Heikki Salo ja kirjailija Niina Hakalahti. Mukana on yksi vierailija, tällä kertaa näyttelijä Karoliina Blackburn.
Oli nautinto kuunnella Salon ja Hakalahden arvioita runoista, sillä ne olivat osuvia ja samalla humoristisia.
Eino Santasen runo Sulhanen videolla sai Salon muistelemaan itseään nuorena vävynä ja Hakalahden pohtimaan erilaisia rooleja (nyt kävelen ja olen jalankulkija ja kun otan pyöräni telineestä ja alan polkea, olen pyöräilijä, samalla olen monessa muussakin roolissa, ei ihan näin, mutta jotain sinne päin).
V. A. Koskenniemen "Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin..." sai Oulussa koulua käyneeltä Hakalahdelta vain yhden pisteen, sillä hänen mielestään Koskenniemeä oli hierottu naamaan jo koulussa ihan riittävästi. V.A. Koskenniemi ja rössypottu, molempia oli vaan liikaa. Ymmärrän asian hyvin, sillä olen googlannut rössypotun, joka muistuttaa näköjään savolaista mykyrokkaa.
Jos oikein muistan Kristiina Wallinin runo (kokoelmasta Meduusameri) voitti kisan, vaikka voitolla ei tässä ollutkaan väliä. Tuskin Koskenniemikään pahastui Niina Hakalahden ykkösestä.
Runoudesta voi tulla humalaan. Join yhden alkoholittoman oluen ja olin ainakin pienessä hiprakassa ja nukuin levottomasti. Älä siis juo runoja vaan ota iso tuoppi!
Laitan tähän loppuun pätkän kyseisestä Kristiina Wallinin runosta (Meduusameri, Tammi 2020):
"Sillä tavalla muistan, senkin mikä katoaa/ olemattomuuden kuvitelmavarjot/ kuinka kannoin äitiä sylissä, lauloin kehtolaulua/ virkkasin villalangasta supikoiralle pesän..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti