Shoppailu

Palaan shoppailua kriittisesti käsitteleviin kirjoihin. Gummerus on julkaissut kolme ihan lähiaikoina: Laura Pörsti, Viimeinen vuosi (kaunokirjallisin), Laura Friman, Tauko (kevyin näistä, kuvaa vuoden vaatelakkoa) ja Julia Thuren, Kaikki kuluttamisesta (asiapitoisin). 

Jokainen näistä kirjoista on jonkinlainen tsemppauskirja kulutustapojaan pohtivalle. Kirjat ovat naisille kirjoitettuja, sillä me ostamme vaatteita ja sisustamme koteja. Miehet kuluttavat ”järkevästi” hankkimalla kaikenlaisia energiaa kuluttavia härpäkkeitä (Thuren kyllä mainitsee tämän).  Tietysti on myös miehiä, jotka ovat kiinnostuneita vaatteista ja sisustamisesta.

Elektroniikan valmistaminen kuluttaa luontoa, tarvitaan kaivoksia, jotta saadaan harvinaisia metalleja päivittyviin vimpaimiin. Niiden käyttö kuluttaa energiaa (kirjoitan tätä kahdeksan vuotta vanhalla läppärillä). Luin, etteivät keinokuituiset vaatteet ole yhtä merkittävä mikromuovin lähde kuin autonrenkaat. En ole koskaan kuullut kenenkään miehen voivottelevan ostoksiaan. Kuka kirjoittaisi miehille suunnatun kulutuskriittisen tsemppauskirjan?

Kouluaikana meillä oli amerkkalainen vaihto-oppilas, joka pesi hiuksensa ja vaihtoi vaatteita päivittäin. Pidimme hänen toimintaansa outona ja pesukone louskutti vaatteita jatkuvasti. Olimme oppineet, että hiukset likaantuvat nopeammin jos niitä pesee yhtenään. Nyt kaikki vaihtavat vaatteita ja pesevät hiuksiaan melkein päivittäin elleivät ole etätyössä. 

Face kysyi eilen(kin) "Mitä mietit?" ja vastasin "Kiitos kysymästä. Kumpi on ekologisempaa, polttohautaus vai sellainen tavallinen?" Tämä marraskuu saa ihmisen parhaat puolet ja luovimmat ajatukset esille.

Kerttu työntää jatkuvasti kuononsa tuohon näppäimistölle. Kertun kulutus on järkevää: ruokaa (aina samaa), kissanhiekkaa ja huonekaluja. Kerttu on tullut jo vanhaksi, eikä jaksa repiä sohvaa erityisen ponnekkaasti vaan enemmän tavan vuoksi. Sen raapimisesta puuttuu nuoruuden intohimo.