Kävin uimahallissa, jossa pari musliminaista ui lastensa kanssa. Naisten keho oli peitetty vaatetuksella päästä varpaisiin. He kävivät suihkussakin noissa pitkähihaisissa paidoissa ja pitkissä mustissa trikoohousuissa. Miten inhottavilta tuntuvat märät vaatteet iholla.
Kävimme ystävän kanssa Tullintorin kauppakeskuksessa. Pistäydyimme kaupassa, jossa myydään sukkahousuja ja alushousujakin. Näimme siellä sikarumat lörpsöttävät alushousut. Ne oli ripustettu oikein tyrkylle, joten ehkä sellaiset menevät kaupaksi. Mietimme, milloin ryhdymme moisten kammotusten käyttäjiksi. Kaverini sanoi, että siihen väliin kuuluvat vielä siirtymävaiheen alushousut. Jos osaisin piirtää, piirtäisin pikkuhousujanan, jossa vasemmalla ovat stringit ja äärimmäisenä oikealla lahkeelliset beiget puuvilla-alushousut (ei elastaania vaan roikkuva malli).
Mummo käytti vaaleanpunaisia lahkeellisia alushousuja ja osti niitä meillekin joulu- ja syntymäpäivälahjoiksi. Niissä oli aina runsaasti kasvun varaa.
Pukeutumista pidetään pinnallisena, toissijaisena asiana. Muodin seuraamista pidetään epäekologisena ja epäeettisenä. Vaatteet pitää kaivella kirpputoreilta tai ostaa järkyttävän hintaisia design-riepuja. Pukeutuminen ei ole kuitenkaan pelkästään kylmältä ja sateelta suojautumista vaan myös itseilmaisua.
Muistan iäkkäitä potilaita, jotka sanoivat, etteivät he enää tarvitse yhtään uutta vaatetta. Minusta se oli jotenkin surullista, vaikkakin tietysti ekologista ja eettistä. Kaipaisin reilun kaupan vaatteita vai onko vaatteiden valmistaminen aina epäreilua? Jos niiden ompeleminen on reilua, niin vähintään kankaiden valmistus on saatanasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti