Tapasin serkkuja, joita olin tavannut viimeksi noin kolmekymmentä vuotta sitten. He olivat vanhentuneet.
Meidät heitettiin lapsena koko kesäksi mummolaan. Siihen aikaan lastenhoito ratkaistiin näin. Mummo ruokki laajaa katrasta ja sen on täytynyt olla raskasta. Hän laittoi ruoan, leipoi ruisleipää, rieskaa ja pullaa. Kuivuneesta pullasta tehtiin korppuja, joita kasteltiin teehen. Sähköjä ei ollut ja vaari haki juomaveden lähteestä.
Me lapset kävimme keskenämme uimassa ja serkkuni kertoi, että mummolla oli tapana välillä kurkata ikkunasta ja laskea montako päätä vielä näkyi veden yläpuolella. Minun muistikuvani mukaan ikkunoista ei ollut näköyhteyttä uimapaikkaan.
Serkku kertoi, että he kiusasivat minua ja kun sitten lopulta purskahdin itkuun, he lallattivat "Herkkä Heidi, herkkä Heidi!" Jostain syystä en tunne katkeruutta serkkujani kohtaan vaan oli kiva jutella heidän kanssaan.
Kärsin todennäköisesti Tukholma-syndroomasta.
2 kommenttia:
Vaikka huomautukseni ei liity aiheeseen, en malta olla sanomatta. Että lueskelin Erland Loen tesota Supernaiivi. Sen tyyli on huomattavan samanlaista kuin blogistin. Ja ko teos on ollut erittäin suosittu Norjassa. Joten uskoisin että blogistilla voisi olla myös menestystä kirjallisella saralla. Teoksen päähenkilö ei oikeastaan ole naiivi, vaan hyvin lukenut ja sivistynyt ihminen, näin selvennykseksi.
Joku toinenkin on sanonut samaa. En ole lukenut Erland Loen kirjoja.
Lähetä kommentti