Kirjoitin kirjeen kahdeksankymppiselle itselleni.
Hyvä Heidi,
Jos luet tätä, olet elossa ja kohtalaisessa ymmärryksessä. Onnea! Olet päässyt pitkälle.
Jos saan vähän ennustaa, niin heräät joka aamu viiden aikaan keittämään kahvia Mocca Masterilla. Olet ostanut apteekista sen suurimman lääkedosetin, turbomallin. Sanot viisikymppisestä terveyskeskuslääkäristä, että kylläpä siinä on söpö nuorimies. Käyt uimahallissa, että säästät vesi- ja sähkölaskuissa.
Kertun tuhkauurna on saanut kunniapaikan kirjahyllystäsi, etkä ole raaskinut ostaa uutta sohvaa, sillä vanhassa näkyy niin kauniisti Kertun koko elämäntyö.
Suomi voittaa taas kerran Euroviisut ja jääkiekon maailmanmestaruuden. Ruotsi tulee hyvänä kakkosena. Suomi on edelleen maailman onnellisin maa, vaikka kukaan ei tunnusta olevansa onnellinen.
Kirjoja ei enää lueta. Taidan tehdä tästä myös äänikirjeen.
Eipä tässä muuta. Muista, että kannattaa juoda kerralla vain yksi alkoholiannos. Älä roiku netissä myöhään ja kevyt iltapala riittää. Treenaa reisilihaksia. Pyydä lapsilta apua tekoälyn käytössä. Puhu lyhyesti ja ytimekkäästi, sillä ketään ei kiinnosta. Älä vertaa tätä maailmaa kahdeksankymmenlukuun, sillä sinne sinä et enää pääse.
5 kommenttia:
"Puhu lyhyesti ja ytimekkäästi, sillä ketään ei kiinnosta." Hahhahh, just noin, erityisesti tâmän haluan muistaa minäkin kahdeksankymppisenä.
80-luku on ihan kohta, odota vaan kärsivällisesti.
ICT-ukkel
Sitä täällä nyt sitten odotan.
Äänikirje olisikin hauska!
Olin esihistoriallisella 1970-luvulla äänikirjeenvaihdossa kaverini kanssa, johon olin tutustunut Kultapossukerhon kirjekaveri-liitteen kautta. Kyseessä oli erillinen moniste, jonka sai halutessaan tilata varsinaisen kerholehden kautta. Kirjeenvaihto oli siihen aikaan niin suosittua, että jos ilmoituksia olisi julkaistu itse lehdessä, paljon muuta materiaalia siihen ei olisi mahtunutkaan!
Äänikirjeet nauhoitettiin c-kasetille radiomankan ja ulkoisen mikrofonin avulla. Samaa kasettia lähetettiin sitten postissa edestakaisin (siihen aikaan Posti toimi vielä nopeasti ja luotettavasti), kunnes se tuli täyteen. Uusi ostettiin vuoron perään ja ostaja sai aina pitää vanhan. Voi sitä rahinan määrää!
Voi C-kasetit, en kaipaa teitä!
Lähetä kommentti