Nyt on meneillään miljoona roskapusssia keräys, jossa on tarkoitus siistiä omaa ympäristöä. Olen ympäri ämpäri Tamperetta liikkuessani havainnut, että tässä kaupungissa heitetään toskia huolettomasti sinne ja tänne. Joskus roskikseenkin.
Hesarissa oli juttu joensuulaisesta tutkijasta Mari Käyhköstä, joka harrastaa roskien keräämistä. Olen silloin tällöin noukkinut Hesen pussin lenkkipolun varresta ja siirtänyt roskikseen, mutta en ole harrastanut roskien keräämistä laajemmin. Jos Mari Käyhkö, niin miksi en sitten minä.
Varustauduin kahdella keltaisella roskapussilla ja kotitaloushommiin tarkoitetuilla muovisilla "pinseteillä" ja lähdin roskia saalistamaan.
Hämeenpuistossa näin pari sopivaa kohdetta, mutta niin paljon ihmisiä, etten oikein kehdannut noukkia Lidlin paistopussia ja määrittelemätöntä muoviroskaobjektia. Siirryin Pyhäjärven rantaan, jonka roskatarjonta oli todella heikko. Muutkin olivat tarttuneet haasteeseen. En saanut 25 litran roskapussia täyteen, saati kahta pussia, joka oli alkuperäinen tavoitteeni. Ylitin häpeän ja noukin roskia penkeillä istuvien ihmisen katseiden alla. Mölyävän nuorisojoukon keskelle en uskaltautunut.
Päätin palauttaa pullot ja tölkit kauppaan ja lahjoittaa tuoton mielenterveys/päihdetyöhön, mutta kyllä jäi päihdetyö nyt näppejään nuolemaan, sillä kyseisiä roskia ei löytynyt.
Häpeä on ylitetty ja uusi harrastus käynnistetty! Toivon parempaa roskaonnea seuraavalla kerralla.
5 kommenttia:
Railakkaa toimintaa kyllä! Hienoa.
Edelliseen kommenttiini lisäys:
...häpeän ylittämisine kaikkineen.
Railakkaasta en tiedä...
Etsii, etsii, eikä soisi löytävänsä.
Vanha verkonpaikkaaja-arvoitus sopinee nykyajan roskistajiinkin: mitä vähemmän löytyy, sen parempi.
Toisaalta kun kantaa sitä roskapussia mukanaan, niin olisi kiva löytää niitä roskia ja siitä siivoamisesta saa tyydytystä. Toisaalta toivottavasti kukaan ei heittäisi roskia maahan vaan roskiksiin, joita on selvästi lisätty.
Lähetä kommentti