Nykyään turvallisen tilan säännöistä puhutaan paljon. Olen oppinut itseäni nuoremmilta, että niitä pitää noudattaa, enkä koske keneenkään ilman lupaa.
Kai turvallinen tila koskee katuakin. Kävelin Hämeenkatua, oli valoisaa, eikä vielä myöhä. Vastaan tuli mies, joka tarttui käsikynkkääni ja lähti kävelemään samaan suuntaan kuin minä. Hän vaikutti siistiltä, eikä edes juopuneelta. Mies ei sanonut sanaakaan, joka teki tilanteesta jotenkin absurdin. Ensin minua huvitti ja sitten tuo vieras käsivarteeni liimautunut mies alkoi ärsyttää. Heilautin käteni irti, eikä hän enää seurannut.
Joukko nuoria miehiä pysäytti minut ja tarjosi seurakseni vanhempaa miestä, ehkä se oli heidän kaverinsa tai sukulaisensa. Mies näytti vaivaantuneelta, mutta nuoret miehet humalaisilta ja innokkailta. Jatkoin matkaani.
Minua on siis yritetty iskeä kadulla parin viikon sisällä peräti kahdesti. Tapauksia voinee kutsua iskemisen yrityksiksi. Tällä iällä pitäisi kai olla imarreltu. Olin molemmilla kerroilla pukeutunut vihreään parkatakkiin ja lenkkareihin ja täysin selvinpäin.
Nuo kokemukset ovat todella vähäisiä verrattuna siihen, mitä nuoret naiset kokevat (ja mitä itse nuorena koin). Eräs heistä kertoi Instassa, että joku mies oli sylkenyt hänen päälleen asemalla. Sylkeminen voi olla lievä pahoinpitely, jos sylkijä sairastaa jotain tarttuvaa tautia ja sylkemisen tarkoituksena on uhrin tartuttaminen (googlasin). Muuten saa kai syljeskellä miten sattuu, vaikka onhan se äärimmäisen nöyryyttävää.
Jos erite on pelkkää sylkeä, niin ei kai siitä mikään tartu. Jos rykii keuhkoista asti niin pahin voisi olla tuberkuloosi. Anteeksi. Rupesin sitä tahallista tartuttamista miettimään.
Vain amerikkalaisissa elokuvissa joku vieras tyyppi kadulla antaa puhelinnumeronsa tai pyytää kahville. Häiriköiminen ja sylkeminen onkin sitten eri juttu.
Mitä yritän sanoa. En tiedä. En ota siitä selvää itsekään. Lisäsin tämän illalla puistossa. Nyt lähden kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti