Sain eilen päähänpiston, että menen värjäyttämään ripseni ja kulmakarvani. Tuosta lähitienoolta löytyi Timman avulla kosmetologi, jolla sattui olemaan aikaa kyseiseen toimenpiteeseen. Tai en minä tiedä oliko hänellä alan tutkinto. Varmaan oli.
Nainen, joka laittoi ripset ja kulmat kertoi olevansa savolainen. Hän kysyi syntymäpaikan, lapsiluvun, työuran ja juhannussuunnitelmat ensimmäisen kolmen minuutin aikana. Nainen paljasti vastaavasti omat tietonsa.
Käsittelyn jälkeen näytin oikein hyvältä. Olin käynyt kahvilla ja kirjoittamassa ennen kosmetologia ja saanut oivalluksia, jotka tuntuivat mainioilta. Mielialani oli epätavallisen korkealla.
Siskoni soitti ja kysyi jämälankapaidan virkkausohjeeseen selvennystä, joten puhuin kännykkään, enkä huomannut metallista kaivonkantta Hämeenpuistoa halkovalla hiekkakäytävällä ja lensin mahalleni. Kännykkä sinkoutui kahden metrin päähän ja sen pelastaminen oli tietysti ykkösprioriteettini.
Molemmat polveni olivat kaatumisen seurauksena turvoksissa ja asfaltti-ihottumassa ja niistä valui verta. Myös kämmenet, toinen kyynärvarsi ja otsa saivat pientä osumaa. Nenässäni oli hiekkaa. Siinä sitten könysin pystyyn näyttäen onnettomuuden uhrilta, jolla oli hienot kulmakarvat ja silmäripset.
Sisko oli ihmetellyt, kun ääneni lakkasi kuulumasta ja puhelin rahisi.
Nuori urheilullinen mies ryntäsi auttamaan minua ja olisi puolipakolla vienyt minut johonkin liikehuoneistoon puhdistettavaksi ja teipattavaksi, mutta en suostunut vaan menin kotiin.
Yksi kaveri viestitti, että sitten tietysti rakastuitte. Ei ehditty.
Nyt molempia polvia peittävät polvilumpioitakin kookkaammat laastarit, kämmeniin riittivät pienemmät. Yöksi otin Buranaa, mutta kyllä polvia kirvelsi.
Olkaa rohkeita, mutta silti varovaisia. Hyvää juhannusta!
5 kommenttia:
Anteeksi, minua kyllä nauratti!
Marita
Oi joi joi, olisi voinut käydä pahemminkin. Tuli testatuksi, että sinulla on hyvät luut, vai mitä.
Noissa tilanteisssa tulee jännästi ajatelluksi kaikkea muuta paitsi sitä, miten pahasti sattui. Itse kaaduin viime kesänä kun polkaisin pyörääni vauhtiin uusissa sandaaleissa ja niissä oli omituisen liukkaat pohjat. Pyörä kaatui päälleni ja eräs komea nuori mies, talon väkeä, riensi auttamaan. Minulla oli iso huoli siitä, näkyivätkö pikkarit (kesämekko nousi huolestuttavan ylös). Keinumummot sanoivat, että oli näkynyt.
Niin ja unohtui: Hyvää juhannusta!
Ylpeys käy lankeemuksen edellä, tietää vanha sananlasku. Ylpeydestä tuskin voi puhua, mutta joku pahansuopa voisi ehdottaa, että turhamaisuus sai paskasen palkkansa.
Valitettava tapahtuma, mutta aina, kun katsot peiliin, näet kauniit kulmakarvasija ripsesi ja tulet niistä hyvälle tuulelle niin, ettet kiinnitä huomiota vaurioihin ja ruhjeisiin raajoissa.
Hyvää juhannusta!
Hyvää Juhannusta!
Olen minäkin kaatunut, mutta eipä tullut kukaan auttamaan. Tästä on kulunut jo vuosia, mutta otaksun kaiken kokemani perusteella, että jos nyt ulkoillessani kaatuisin, minua vain pidettäisiin humalikkaana ja annettaisiin selvitä miten selviän.
Lähetä kommentti