Etsin kaapin pohjalta talvikengät ja kävelin lähikauppaan. Kolmesataaviisikymmentä metriä suuntaansa. Maassa lojui sohjolunta ja kaikki näytti tasaisen harmaalta. En ollut jäänyt paljosta paitsi.
Ostin pullan, kaksi banaania, kaksi omenaa, kaksi persimonia ja suklaata. Jostain syystä jokaista hedelmää piti ostaa kaksi kappaletta. Hedelmien yksinäisyys on vaiettu ja väheksytty ongelma.
Lihakseni säikähtivät moista rasitusta ja meinasivat pettää minut kesken portaiden nousun.
Huomenna aion käydä hakemassa hiuspuuteria kampaajaltani. Sellaista, jolla saa lättänät hiukset näyttämään kuohkeammilta. Se on välttämätön tuote. Tekee ihmisestä reippaamman ja terveemmän näköisen.
Fysioterapeutin ohjeen mukaan makuulta pitäisi nousta kylkimakuun kautta paremmalta puolelta (en tajunnut kysyä, mistä tiedän kumpi on parempi puoli). Muistan oikean nousutekniikan suunnilleen joka toinen kerta.
Eipä muuta täältä sairastuvalta tänään.
2 kommenttia:
Saanko udella... miten nautit persimonit? Sinällään vai jonkun sörsselin kera?
En ole koskaan tohtinut ostaa, koska jo pelkkä kypsyysasteen arviointi vaikuttaa niin haastavalta.
Ihan sellaisenaan yleensä nautin. Nyt taitaa olla sesonkiaika.
Lähetä kommentti