Ystävänpäivä lähestyy. Muualla maailmassa se on enemmänkin rakastavaisten päivä. Minusta on hienoa, että meillä juhlitaan nimenomaan ystävyyttä.
On vaikea sanoa, kenestä voi käyttää nimitystä ystävä. Jos ollaan tunnettu päiväkotitaaperoista lähtien ja jaksettu pitää yhteyttä, niin asia on melko selvä. Jos joku kutsuu minua ystäväksi, niin päättelen, että olemme saavuttaneet ystävyyden tason. Ystävyydessä on kyse luottamuksesta ja siitä että toivoo toiselle hyvää. Kyllä ystävyyteen voi liittyä hetkittäistä kateuttakin. Ihmissuhteet ovat monimutkaisia ja ystävyyskin voi päättyä.
Luin Long playn-viikkokirjeestä amerikkalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan satunnaiseen ystävyyteen tarvitaan 30 tunnin vuorovaikutus, hyvään ystävyyteen 140 tuntia ja parhaan ystävän saamiseksi pitää viettää 300 tuntia yhdessä. Kuulostaa vähältä. Kirjeessäkin todetaan, että nämä luvut ovat mitättömiä verrattuna sisarusten yhdessä viettämään aikaan.
Olen aktivoitunut sukuselvityksen saralla. Sain kaupallisen firman kautta viestin henkilöltä, jonka kanssa minulla on viisi prosenttia yhteistä DNA:ta. Äidinäitimme olivat siskoksia. Olen käynyt hänen mummonsa luona. Mummo tarjosi tina-astiasta lakupötköjä.
Innostuin taas googlaamaan äidinisääni, joka matkusti Yhdysvaltoihin (hän työskenteli laivalla stuerttina) ja jäi sille tielleen. Löysin kuvan hänen hautakivestään, jossa luki Husband. Ehkä häneltä pääsivät Suomeen jääneet lapset ja vaimo unohtumaan. Kiinnostaisi tietää lisää miehestä, jota en tavannut koskaan. Hulttiot ovat mielenkiintoisia olioita.
Olemme pitäneet hyvin vähän yhteyttä äidin puolen sukuun. Nyt minulla on pikkuserkun puhelinnumero, ja minua jännittää soittaa hänelle. Pakko kai minun on soittaa.
6 kommenttia:
Nämä sukuselvittelyt ovat kiinnostavia. Toivon, että saat salaisuudet selvitetyksi.
Sen jälkeen kun olin lähettänyt vuonna 2021 sylkinäytteeni My Heritage -firmaan ja saanut suureksi yllätyksekseni tietää, että minussa on suomalaisen lisäksi keski-aasialaista, irlantilais-skottilais-walesilaista ja Amazonin sademetsien alkuperäisväestön perimää, olen saanut jatkuvasti uusien sukulaisten nimiä jopa kaukaa 1600-luvulta asti ja osoitteita henkilöiltä, joihin voisin ottaa yhteyttä sekä Suomessa että ulkomailla.
En jaksa ryhtyä tähän - tarvitsisin sihteerin. Olen kuitenkin säilyttänyt nuo viestit, niitä on satoja ellei tuhansia, jos vaikka joku joskus löytää ne tallennuksistani.
Ystävyys on jännä juttu, on ihmisiä joita olet pitänyt ystävinäsi mutta osoittautuvatkin jollain kohtaa pedoiksi näin kauniisti sanottuna. Toisaalta joskus tapaa ihmisen ja sen parin ensimmäisen sekunnin aikana syntyy jonkin omituisen voiman ansiosta side, joka kestää loppuelämän.
Mielenkiintoista. Perimäni on 98 prosenttisesti suomalaista, vähän Baltian maista. Olisi ollut jännää, jos olisi löytynyt jotain muuta. Siskoni löysi tiedostoista laivan, jolla äidinisäni saapui New Yorkiin 1939.
Ystävyydessä on jotain selittämätöntä, ihan kuin rakkaudessakin.
Oletko luonut itsestäsi profiilin maailman yhteiseen sukupuuhun geniin? Tai onko joku toinen luonut sinusta profiilin sinne. Ihmeellisiä yhteyksiä saattaa paljastua./ Piri
Itse olen vakaasti sitä mieltä, että ystävänpäivä on joka päivä (kuten naistenpäiväkin), mutta kyllähän maailmaan juhlia mahtuu.
Siitä, että meillä ylipäätään vietetään tätä alunperin uskonnollista pyhimyksen muistopäivää, saa kiittää teidän tamperelaisten sydänyhdistystä; Punainen Risti tarttui hyvään ideaan sitten vähän myöhemmin. Suomalaisen ystävänpäivän juuret ovat siis suorastaan lääketieteelliset!
Lähetä kommentti