Sukuselvitys on edennyt, mutta enemmänkin siskoni ansiosta. Hän on saanut selville, että äidinisäni K. Hovi saapui New Yorkiin Karin-nimisellä laivalla 1939. Nyt tutkimme mummoni H. Hovin os. Salokas elämää, jossa on tyhjiä alueita vähän kuin avohakkuita. En muista mummoni maininneen miestään K.Hovia koskaan.
H. Hovi oli kansakoulunopettaja. Selvisi, että Vapriikin käsikirjastossa säilytetään Suomen kansakoulukalentereita, joten aion kipaista sinne ensi viikolla.
Olen soittanut pikkuserkulleni, joka löytyi My Heritagen kautta. Äitini ja hänen isänsä olivat serkuksia. Olen käynyt hänen mummonsa A:n luona, jossa tarjottiin lakuja. Pikkuserkkuni kertoi saaneensa pumpernikkeleitä ja Step-limsaa. Isäni muisti käyneensä avantouimassa A:n miehen L:n kanssa, joka oli puuseppä. Teki puusta myös sellaisia seinäreliefejä.
N sanoi, ettei halua yhtään sukulaista lisää, sillä hänen sukulaisensa ovat kuulemma hulluja. Minä haluan, mutta tuskin jaksan ryhtyä sukuihmiseksi, sukulaiset kiinnostavat minua enemmän teoreettisessa mielessä.
Kävin katsomassa elokuvan Kesäkirja ja haluaisin vetäytyä johonkin mökkisaareen vanhenemaan. Myöhemmin tietysti kuolemaan. Siinähän olisi halpa ratkaisu vanhuspulmaan: kuljetetaan ikäihmiset saareen ja kerätään ruumiit pari kertaa vuodessa.
Päätin lukea Tove Janssonin Kesäkirjan uudestaan.
8 kommenttia:
Tein dna-testin. Ja pari aktiivista pikkuserkkua otti sen jälkeen yhteyttä. Tapasin toisen viime viikolla. Tapaaminen oli oikein mukava. Hän on innokas sukututkija. Sai minutkin melkein innostumaan. Tai ainakin pään aivan pyörälle. Marita
Kävin anopin (76) kanssa katsomassa Kesäkirjan. Hän kertoi vielä seuraavanakin päivänä tuntuneen päässä. Mielenkiintoista, että elokuva voi vaikuttaa noin paljon tasapainoaistiin. Ehkä iäkkäiden pitäisi käydä katsomassa tuollaisia "tasapaino-elokuvia." Pidimme elokuvasta. (Sorvatar kommentoi)
Talvi onkin varmasti oivallinen ajankohta Kesäkirjalle! Kesällä voi sitten lukea vaikka Taikatalven.
Saari ratkaisuna vanhuksien hoitamiseen pois tieltä muistuttaa Hannu Väisäsen Viisikossaan kaavailemaa Vanhuskorpea. Siellä nämä sinnikkäät ähäkutti käyttivät vanhoja taitojaan ja elivät toinen toistaan tukien eivätkä halunneet enää takaisin, vaikka pyydettiin - maskoteiksi.
Sukututkimus on kyllä suosittua eläkeläisten keskuudessa. Aiemmin ei moiseen ehdi.
Ei ole tullut mieleen, että elokuva vaikuttaisi tasapainoaistiin!
Hyvä idea!
En ole jostain syystä lukenut Hannu Väisäsen kirjoja. Pitäisi kyllä.
Lähetä kommentti