Asennetta

Torstain kahvakuulajumppa polttelee edelleen lihaksissani. Liikeet tehtiin pareittain, toinen väänsi viisitoista toistoa ja toinen lepäsi sillä aikaa. Parini t-paidassa luki "Asennetta". Piti näyttää, että minä kyllä jaksan.  Jos jotain nyt putoaa lattialle, en saa sitä nostettua. 

Nainen, jonka parina olin kysyi minulta "Käykö miehesi perjantain jumpassa", "Ei, miten niin?" Tämä mies laskee kuulemma toistoja ääneen. Vakuutin eronneeni. Ex-mieheni asuu toisella paikkakunnalla. Enkä minäkään laske ääneen.

Vastuskävelysauvojen kanssa kävellessä ei tule otettua kuvia, sillä sauvojen riisuminen ja pukeminen on hieman hankalaa. Nyt on vain vakuutettava teille, että olen nähnyt sinivuokon.  Te sitten päätätte, uskotteko minua.

Tämän  aamun Hesarissa presidenttimme hymyili leveästi Donald  Trumpin vieressä. He olivat käyneet pelaamassa golfia. Stubb muuten sanoi hiljattain, ettei meidän pidä ajatella, mitä USA voisi tehdä meidän hyväksemme vaan mitä me voisimme tehdä heidän hyväksensä.  

Aamun lehdessä haastateltiin amerikkalaisia siitä, että ostavatko he USA:ssa valmistettuja autoja. Pari haastateltavaa ei halunnut itsestään kuvaa ja sukunimeä lehteen, sillä pelkäsivät haastattelusta koituvan ongelmia.  

Jos olisin ostamassa jotain arvokkaampaa, pyrkisin välttämään amerikkalaisia tuotteita.

Mummodisko

Heräsin ajoissa herätyskellon soittoon. Palovaroittimien tarkastus siirtyi tähän päivään, joten minulla on mennyt kaksi aamua piloille asian takia. Olen lähdössä yhdeksäksi kahvakuulajumppaan, ja istun valmiina urheiluvermeissä hiukset suittuina odottamassa palovaroitinmiehiä. 

Mummoni kuoli minun iässäni. Näin sukulaisvierailulla hänen Ekg-nauhansa, rintakytkennöissä erottui pahannäköisiä  ST-laskuja. Tänä päivänä olisi tehty kiireellä koronaariangiografia ja pallolaajennustoimenpide. Hän olisi saanut lisävuosia elämäänsä. 

Luin mummon saamia kirjeitä, jotka olivat täynnä uskonnollisuutta, eipä niissä juuri muusta puhuttu kuin Jumalasta ja syntien anteeksi saamisesta. Vieraskirjassa häntä kiiteltiin vieraanvaraisuudesta.  Kaikki oli kirjoitettu nätillä kaunokirjoituksella.

Isäni asuu palvelutalossa, jossa järjestettiin eilen puolilta päivin mummodisko, jota veti näyttelijä Tuija Piepponen. Istuimme lounaalla, kun tyypit siirtelivät pöytiä pois tanssilattialta. Rastapäinen mies asetteli kaksi levysoitinta ja kaiuttimet paikoilleen.  Itse tapahtuma jäi harmillisesti näkemättä.  Muistan Piepposen Kuopion kaupunginteatterista, hän on kuulemma edelleen yhtä pirteä ja nauravainen.  Pirteät ihmiset ovat hieman epäilyttäviä. 

Rikos ja korvapuustikahvit

Toimittaja Hannu Karpo on kuollut.  Muistan televisio-ohjelman nimeltä Karpolla on asiaa. Ex-miehelläni oli tapana sanoa "Karpolla on asiaa, mutta ei minulle". 

Joitakin vuosia sitten filkkareilla esitettiin muutama Karpon tekemä televisio-ohjelma. Näytetyissä ohjelmissa kuvattiin ainakin köyhän perheen häätöä ja asunnottomia alkoholisteja. Niitä ihmisiä, joiden äänenä Karpo toimi. Hannu Karpo oli läsnä näytöksessä ja hän puhui meille. Mies oli karismaattinen, ja jutut olivat todella hyviä. 

Lepää rauhassa Hannu Karpo. 

--------------------------------------------------------

Kävin teatteriretkellä Helsingissä. Retken oli järjestänyt Tampereen teatterikerho ja se oli jotenkin tosi soma. Bussi lähti Tampereelta 11.15 ja matkalla tarjoiltiin viiniä. Kukaan ei ollut humalassa, vaan joimme viinitilkkamme muovimukin pohjalta sivistyneesti. Ikärakenne oli sellainen kuin olin kuvitellutkin. Pidimme huoltoasemalla pissatauon. Jätimme teatterille tullessamme takit bussiin, eikä tarvinnut jonottaa vermeitä narikasta. Meille oli tilattu väliajalle korvapuustikahvit. 

Kävin ensimmäistä kertaa Q-teatterissa, enkä varmasti viimeistä. Tällä kertaa esitettiin Fjodor Dostojevskin romaaniin Rikos ja rangaistus perustuva näytelmä. Tapahtumat oli siirretty Helsinkiin, jota riivasi s-nallinen helle. Näyttelijöiden naamat oli maskeerattu punaisiksi ja heillä oli suihkupullot, joilla he suihkuttivat kosteutta iholleen. 

Raskolnikovista oli tehty teatterikoulun opiskelija, joka oli joutunut jättämään opintonsa rahan puutteen takia. Näytelmässä oli neljä näyttelijää, Lotta Kaihua, Elena Leeve, Miro Lopperi ja Hannu-Pekka Björkman, jotka kaikki esittäytyvät Raskolnikoviksi. 

Juoni lienee kaikille tuttu, mutta näytelmätoteutus oli uusi ja hieno. 

Hannu-Pekka Björkman hyppäsi välillä poliisin rooliin (muutkin näyttelijät tekivät useita rooleja). Voisin katsoa vaikka kuinka pitkään kun Björkman hakee kahvikupin, kaataa siihen kahvia ja juo kahvinsa. Miehellä on käsittämätön lavakarisma. Miro Lopperi taas taipui fyysisesti ihan mihin vain. Lotta Kaihua ja Elena Leeve olivat erinomaisia hekin. Kiihkeä ja intensiivinen meininki. Loistava ohjaus oli Esa-Matti Smolanderin.

Näytelmässä osallistutetaan myös katsojia, mutta ei mitenkään pelottavassa määrin. 

Katsoin, että  kaikki tulevat esitykset ovat loppuun varattuja. Säälin niitä, jotka eivät tätä näe.  Paluumatkalla käytiin taas huoltoasemalla pissalla ja saatiin viiniä. Hyvä reissu!

Kuvassa Lotta Kaihua, Elena Leeve, Miro Lopperi ja Hannu-Pekka Björkman. Kuuvaaja Mitro Härkönen

Mene kahville Maijan kanssa!

Kahvakuulajumpassa kävelimme toinen käsi  kohotettuna kohti kattoa, ja kannattelimme kahvakuulaa korkealla päämme yläpuolella. Vaatii hyvää keskivartalon hallintaa, muuten kahvakuulakäsi vääntyy minne sattuu. Taustalla soi trendikäs musiikki. Minulle tuli mieleen catwalkilla kävely. En ole tosin koskaan työskennellyt mallina. Kukaan ei ole pyytänyt. 

Kaikki näyttivät nyt niin ryhdikkäiltä ja määrätietoisilta, olisi tarvittu enää jotkut oudot vermeet ja korkeat korot. 

Jumpassa oli tosi kivaa ja tunsin itseni nuoreksi ja joustavaksi. 

Nykyään monet ihmiset seuraavat elintoimintojaan, liikkumistaan ja nukkumistaan erilaisilla älylaitteilla. Mistä sitä muuten tietää liikkuuko ja nukkuuko riittävästi tai onko yleensä ottaen edes hengissä.

Siitä jää kuitenkin tärkeä terveyttä edistävä asia mittaamatta ja käppyrät piirtämättä. Tarkoitan sosiaalisia kontakteja. Katson nykyään sähköistä kalenteriani silläkin ajatuksella, että tapaanko riittävästi ihmisiä.

Jospa kello huomauttaisi napakasti laiminlyönneistäni, ellen puhuisi kenenkään kanssa, soittaisi sukulaisille tai tapaisi ystäviäni. 

Älykellon ruutuun ilmaantuisi komento "Aika soittaa isälle!" tai "Mene kahville Maijan kanssa!"

 

Huoltohenkilö

Odotan huoltomiehiä tai kaipa ne voisivat olla naisiakin. Odotan huoltotyöntekijöitä? Odotan huoltohenkilöitä? 

He tulevat uusimaan palovaroittimen. Etenevät asunnosta toiseen ja aloittivat jo eilen. Heitä varten heräsin aikaisin, kävin suihkussa ja järjestelin vähän paikkoja. Laitoin kuivat puhtaat pyykit kaappiin. Asuntoni siisteys kiinnostaa varmasti huoltohenkilöitä.

Olen palannut Sirkka Turkan runoihin. Minun on luettava runo tai pari ennen kuin alan kirjoittaa. Se on kuin lämmittely ennen urheilusuoritusta. En edes kirjoita runoja.

En erityisemmin välitä elämäkerroista, mutta luin kuitenkin Ulla Janhosen kirjan Sirkka Turkka -Tähti kuuttomassa yössä. Elämäkerrat ovat usein liian perusteellisia, enkä jaksa sitä. Minua eivät kaikki pienet yksityiskohdat kenenkään elämässä kiinnosta. 

Ulla Janhonen ei koskaan tavannut Turkkaa. Hän aikoi kirjoittaa  lehtijutun runoilijan elämästä ja sai monta laatikollista Turkan papereita sitä tarkoitusta varten ja siitä se sitten lähti. 

Luin kirjan aika kursorisesti ja minulle jäi vähän epäselväksi miksi Turkka alkoi kirjoittaa runoja. Hän oli hevostyttö jopa siinä määrin, että opiskeli tallimestariksi. Elämäkerrassa kirjoitetaan, ettei hän ollut hyvä koulussa,  jäi useamman kerran luokalleen ja oli ainekirjoittajana kovin epätasainen. Turkka ihaili runoilija Saima Harmajaa ja hänen runouttaan. Ehkä se sitten lähti siitä.  

Ymmärsin, että runot syntyivät kirjailijan elämästä. Koirat, runoilijan rakkaat lemmikit, esiintyvät usein runoissa. Turkka tupakoi ahkerasti ja kirjoitti muistiinpanoja perinteisesti pilliklubiaskien kansiin.

Lika

Kävin kaverin kanssa katsomassa Teatteri Telakan näytelmän Lika. Esitys oli monikielinen ja monitaiteellinen. Sitä saattoi seurata ongelmitta ainakin kahdella kielellä, suomella ja englannilla. Näyttelijöitä oli kolme.  Teatterin sivulla näytelmän tekijäksi mainitaan työryhmä, jossa on kahdeksan jäsentä. Esitys kesti tunnin ja 40 minuuttia väliaikoineen, väliaika oli 20 minuuttia. Haluatteko vielä lisää lukuja?

Näytelmässä ei ollut perinteistä juonta ja esityksen ensimmäiset varsinaiset vuorosanat lausuttiin siinä vaiheessa, kun aloin jo epäillä, ettei niitä ole ollenkaan.  Mikä huojennus, kun alettiin puhua.

Esitys koostui lyhyehköistä osasista, joita liimasi yhteen lika. Välillä kaiveltiin sormella pöylypussin sisältöä ja välillä tungettiin haarukka kylpyhuoneen lattian vesilukkoon. Käveltiin nuoralla ja meikattiin vainajaa.  

Liittyykö inhomme likaan lapsuuden siisteyskasvatukseen, vai siihen että huonoon hygieniaan yhdistetäänt tarttuvat taudit ja niiden leviäminen? En osaa vastata.

Esityksessä käytettiin kerrassaan ihanan luovia ratkaisuja.  Välillä tuli sellainen olo, että pitäisi mennä sanomaan, ettei likaa saa levitellä ympäriinsä.

Minä tykkäsin, mutta voin kuvitella, että Lika aiheuttaisi närää Tampereen teatterin päänäyttämöllä.

Esityksen päälle olisi ollut keskustelu esityksen teemoista (liasta?), mutta emme jääneet sitä odottamaan. 

Tänään kävelin Sara Hildenille katsomaan Heikki Marilan maalauksia. Ovathan ne hienoja. Pidin enemmän kukkamaalauksista kuin rynnäkkökiväärin lippaita kuvaavista tauluista. Näyttelyn yhteydessä näytettiin videolta taiteilijan haastattelu. Hän maalaa ne hienot kukka-asetelmat kertakäyttöhanskojen peittämillä sormillaan ilman sivellintä. 

Tähän perään kaupallista pikkusälää:

Ostin korealaista ripsiväriä ja se on ainut väri, joka edes jossain määrin pysyy ripsissäni. 

Keskustan viimeinen kivijalkalankakauppa lopetti. Sitä piti nainen, joka oli aina yhtä töykeän oloinen. Ehkä hänen kommunikaatiotapansa oli vain sellainen.  Hän on varmasti herttainen ihminen. Minulle tuli aina tarve mielistellä häntä, saada hänet puolelleni, joten lankaostosten tekeminen oli uuvuttavaa. 

Kuva: Teatteri Telakka, Petteri Aartolahti, kukkakuva on meikäläisen, joten siitä ei voi syyttää Aartolahtea

En osaa ketään neuvoa

Minun pitäisi puhua oman kouluni lakkiaisissa uusille ylioppilaille. Puheet, joita olen netistä lukenut, ovat olleet pitkiä ja tylsiä. Arvostan lakonista ilmaisua.

Olen jo vähän miettinyt, mistä puhuisin. Yrittänyt asettua  tuoreiden ylioppilaiden asemaan. Tuskin he odottavat kuulevansa minulta mitään mielenkiintoista. He ovat valmiita illan juhliin ja odottavat malttamattomina omaa elämäänsä.  He ovat kauniita, me ollaan kuin sadat kirjopesut läpikäyneet mökkivaatteet.

Nykyisillä nuorilla ei ole ollut helppoa. Oli se pandemiakin ja piti opiskella etänä. Siitäkin selvisivät. Meillä nousi riemu, kun joku opettaja oli joskus poissa. Olivat ihmeen terveitä. 

Koulutuskaan ei nykyään takaa työpaikkaa, näin sanotaan. Meillä oli ehkä helpompaa. Uskon kuitenkin, että nuorilla on toivoa.

Meillä oli kylmä sota, Neuvostoliitto, otsonikato ja kasvihuoneilmiö, heillä on Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja ilmastokriisi. Vuonna 1975 maailmaa hallitsivat Gerald Ford (kuka edes muistaa häntä) ja Leonid Brezhnev, näillä on riesanaan Donald Trump ja Vladimir Putin.  

Rock- musiikki oli meidän juttu, isä huusi, että pistä sitä ämyriä hiljemmälle. Nyt ne Rollarit sun muut ovat mummojen ja pappojen touhua. Meillä oli hiihto, suunnistus ja voimistelu, heillä on lumilautailu, Body Pump, Body Combat ja Body Attact. Me soitettiin lankapuheluita ja nyt on niin monta kommunikaatiomahdollisuutta, ettei niitä kaikkia viitsi edes mainita.  

Luin juuri, että nykyinen nuori sukupolvi on raittiimpaa kuin edelliset. Varsinkin nuoret miehet juovat vähemmän humalahakuisesti. Tuskin järjestävät viina-arpajaisia kuten me.

Onko minulla edes oikeutta neuvoa, kun olemme maailman tähän jamaan saattaneet. Ainoat ohjeet, jotka osaan antaa ovat nämä: lue kirjoja ja vaali ystävyyssuhteita. Jälkimmäisessä en ole aina onnistunut. 

Ehkä voisin siteerata puheessa Tove Janssonin Taikatalven Tuu-tikkia; "Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi." 

Nyt löysin mitä Anton Tsehov kirjoitti vaimolleen siitä mitä elämä on! Se oli minusta tosi riemukasta ja ylioppilaille sopivaa. 

Mitä neuvoja te antaisitte?

Jos haluatte menettää hermonne

Jos haluatte menettää hermonne, ottakaa uusi puhelinliittymä (tällä kertaa Elisa) kylkiäisineen. 

Opin tästä, ettei mitään ilmaista ei pidä huolia, sillä mitään ilmaista ei ole olemassakaan. Ensinnäkin minulle tarjottiin ilmaiseksi kuulokkeita, mutta ei puhuttu siitä, että joudun maksamaan postimaksun. Sitten sain "ilmaiseksi" MTV-katsomon kuukaudeksi, enkä lopulta edes käynnistänyt palvelua, mutta nyt minua laskutetaan, koska en löytänyt OmaElisasta paikkaa, josta lopettaa tilaus. En saa yhteyttä Elisaan.  Koen voimatonta raivoa.

Sain lopulta chatilla yhteyden Nikoon (tai Eetuun tai Aleksiin), ja lopetettua sen s-tanan Elisa Viihteen, mutta maksut joudun maksamaan. Saisivat maksaa korvausta tästä mielen järkkymisestä ja sydämen tykytyksistä.  Halvaus oli lähellä. 

Mitätön rahasumma, mutta voinut antaa sen 12 euroa vaikka Ukrainan lapsille. 

Suosittelen Ylen dokumenttisarjaa Naiset ensin, se muistuttaa siitä, etteivät Suomen naisten asiatkaan ole kulttuurialalla aina olleet hyvin. Toki täällä on nainenkin saanut puhua, kirjoittaa, maalata, tehdä elokuvia ja laulaa, sen minkä on muun raatamisen sivussa ehtinyt, ja jos on väärästä sukupuolestaan huolimatta saanut näihin asioihin koulutusta ja rahoitusta. Jos on kestänyt miesten lääppimiset ja klähmäiset ehdotukset. 

Ohjelman myötä minusta tuli Erika Vikman -fani. En olisi uskonut, mutta näin kävi.

Lyhärit

Katsoin AV-Arkin (Suomalaisen mediataiteen keskus) kuratoiman lyhytelokuvanäytöksen nimeltä Y2K. 

En tiennyt mitä lyhenne tarkoittaa, mutta se tulee sanoista Year2Kilo. Y2K -lyhennettä käytettiin niistä ongelmista, joita vuosituhannen vaihtuminen olisi voinut aiheuttaa. Pelättiin, että tietokoneet menisivät sekaisin, lentokoneet lentäisivät minne sattuu ja ohjukset lipsahtaisivat ulos siiloistaan. Mitään sellaista ei tapahtunut. 

Lyhärit olivat outoja, viimeisimmän kokeellisen lyhärin aikana pidin silmiäni kiinni, sillä filmissä oli melkein pelkkää tuhruista välkettä (tämä on henkilökohtainen mielipiteeni). Korvatkin olisi tehnyt mieli sulkea, sillä elokuvan äänet olivat kakofonista sotkua. Yhdessä elokuvassa kaksi miestä puhui kaurismäkeläiseen tyyliin, joka oli huvittavaa. Sympaattisimmassa lyhärissä, ihmiset kävelivät yksityiskodeissa paikallaan seisovan kameran eteen ja esittelivät mielivaatteitaan.  Se oli jotenkin hyvin liikuttavaa. 

Olen katsonut myös Kirstin Nevantin dokkarin Satumaan jäljillä, joka kertoi Ruotsin lähimenneisyydestä. Tavallisten ihmisten elämästä jengiampumisten ja pandemian keskellä. Koskettavimmassa kohtauksessa vanhus asettui ulos talon edustalle pystytetyn pleksin taakse tervehtimään pleksin toiselle puolelle saapuvia vauvasukulaisiaan. 

Paasto

S sanoi paastoavansa. Hän paastoaa jättämällä lukematta kaikki jutut, joiden otsikossa esiintyy Donald Trumpin nimi. 

Kun Trump ja Zelenskyi tapasivat Valkoisessa talossa, Trump kohteli hyökkäyssodan kohteeksi joutuneen Ukrainan presidenttiä törkeästi ja ylimielisesti. S oli sitä mieltä, että Zelenskyi (47 v) on mies ja Donald Trump (78 v) ei sitä ole. Äitini olisi kutsunut Zelenskyiä "raavaaksi mieheksi" Trumpia hän piti vastenmielisenä. Nyt Zelenskyin piti sitten pyytää anteeksi jotain, en tiedä mitä. Trumpissa oli miestä vain punainen kravatti, joka roikkui surullisesti hänen jalkovälissään. 

Oli pakko kirjoittaa tämä, vaikka eihän tämä ole asiallista. Ehkä voin puolustautua sillä, että Trump tuntuu olevan niin tarkka siitä, että vain miessukupuoleen syntynyt voi olla mies. Silti minusta joku voi olla enemmän mies joku kuin toinen. Läheiseni syntyi tytöksi, mutta hän on nykyään mies ja huomattavasti enemmän mies kuin Donald Trump. Kunnon mies ei luule olevansa kaikkien muiden yläpuolella ja pysyy ainakin tärkeimmissä asioissa  totuudessa. Sama koskee kaikkia sukupuolia.

Filkkarit alkavat tänään

Filkkarit alkavat tänään. Maanantaina ja tiistaina näytettiin jo eri elokuvafestivaalien yleisösuosikkeja kahdessa ilmaisnäytöksessä. Lyhytelokuvien paremmuudesta olisi voinut äänestää. Mukana oli mainio suomalainen animaatio nunnasta. Eräs lyhytelokuva oli varsin kummallinen, ja siinä käsiteltiin sukupuolta ja seksuaalisuutta tavalla, josta elokuvaseurani sanoi "Tämän Trump kieltäisi". Aloin heti pitää elokuvasta. 

Näin somessa fiminpätkän, jossa J. D. Vance kehotti amerikkalaisia naisia synnyttämään lapsia. Minua kylmäsi ja automaattisesti mieleeni tuli Margaret Atwoodin dystooppinen romaani Orjattaresi. Minun on vaikea olla tuntematta voimatonta vihaa Trumpia ja Vancea kohtaan, toki vihaan myös Putinia ja valuvia sukkahousuja. Viha vahingoittaa vain minua itseäni. 

Luen tamperelaisen Kristiina Harjulan romaania Sammonkatu, jonka on kustantanut pienkustantamo Reuna. Kirja näyttää halvalta, mutta se on hieno ja rehellinen kuvaus naisesta ja hänen dementoituneesta miehestään.  En ole vielä lukenut Sammonkatua loppuun. Kuten ehkä muistatte, omaiseni kuoli Alzheimerin tautiin. Nyt ymmärrän, miksi omaiseni saattoi sanoa jostakin ihmisestä yllättäen, että tämä oli ruma. Siinä vaiheessa diagnoosia ei vielä ollut. 

Olen vältellyt dementiaa käsitteleviä romaaneja ja elokuvia, sillä haluan unohtaa koko asian. Se ei taida kuitenkaan olla mahdollista kuten ei Trumpin, Vancen tai Putinin unohtaminenkaan.

Mikä yllätti Ruovedellä?

Olen puhdistanut maihareistani Ruoveden kurat ja liannut ne uudestaan Tampereella kävellessäni.  

Toimittaja teki minusta jutun Ruovesi-lehteen. Hän kysyin mikä yllätti Ruovedellä ja vastasin, että minut yllättivät mm. vaatekaupassa myydyt kananmunat. Vaaterekit täyttivät kyseisen liikkeen niin, että siellä pystyi tuskin liikkumaan, kaiken lisäksi siellä oli suuria munakennoja. Epäilen, että saatavilla olivat kolmenkymmenen vuoden tunikamallit. Yksi residenssiläinen löysi liikkeestä kaksi kivaa mekkoa. 

Sama residenssiläinen oli tosi kova saunomaan. Hän saunoi viikon aikana Mäntän taidesaunassa, Vinhan kirjakaupan saunassa ja Ruoveden kanoottipurjehtijoiden avantosaunassa. Minäkin kävin kahdessa viimeksi mainitussa, joten saunainnostus oli tarttuvaa muotoa. En ollut käynyt avannossa pariin vuoteen, mutta nyt kävin jopa kahdesti. Lainasin luvatta jonkun muovisia saunasandaaleja. Anteeksi.

Tänään aion mennä katsomaan elokuvan Brutalist, jonka kesto on 3 tuntia 35 minuuttia ja siinä on väliaika. Elokuva sai Hesarissa vain kaksi tähteä.