Lyhärit

Katsoin AV-Arkin (Suomalaisen mediataiteen keskus) kuratoiman lyhytelokuvanäytöksen nimeltä Y2K. 

En tiennyt mitä lyhenne tarkoittaa, mutta se tulee sanoista Year2Kilo. Y2K -lyhennettä käytettiin niistä ongelmista, joita vuosituhannen vaihtuminen olisi voinut aiheuttaa. Pelättiin, että tietokoneet menisivät sekaisin, lentokoneet lentäisivät minne sattuu ja ohjukset lipsahtaisivat ulos siiloistaan. Mitään sellaista ei tapahtunut. 

Lyhärit olivat outoja, viimeisimmän kokeellisen lyhärin aikana pidin silmiäni kiinni, sillä filmissä oli melkein pelkkää tuhruista välkettä (tämä on henkilökohtainen mielipiteeni). Korvatkin olisi tehnyt mieli sulkea, sillä elokuvan äänet olivat kakofonista sotkua. Yhdessä elokuvassa kaksi miestä puhui kaurismäkeläiseen tyyliin, joka oli huvittavaa. Sympaattisimmassa lyhärissä, ihmiset kävelivät yksityiskodeissa paikallaan seisovan kameran eteen ja esittelivät mielivaatteitaan.  Se oli jotenkin hyvin liikuttavaa. 

Olen katsonut myös Kirstin Nevantin dokkarin Satumaan jäljillä, joka kertoi Ruotsin lähimenneisyydestä. Tavallisten ihmisten elämästä jengiampumisten ja pandemian keskellä. Koskettavimmassa kohtauksessa vanhus asettui ulos talon edustalle pystytetyn pleksin taakse tervehtimään pleksin toiselle puolelle saapuvia vauvasukulaisiaan.