Tuli käytyä Mältinrannassa uimassa, eivätkä jalat tunnu lämpenevän millään. Kylmäuinti on todella terapeuttista.
Veden lämpötila oli 5.3 astetta (joku haluaa varmasti tällaista eksaktia informaatiota).
Keskustelimme uimahuoneella pyyhkeistä. Eräällä naisella oli mukanaan kaunis neuvostovalmisteinen vohvelikankainen pyyhe, jolla täytyy olla ikää yli kolmekymmentä vuotta. Keskustelussa edettiin siihen, etteivät tekstiilit enää kestä vuosikymmeniä.
Juha Hurme iloitsee Anna-lehden haastattelussa "Eläkkeellä olo on paluuta lapsuuden huolettomuuteen". Taiteilijat sanovat harvoin olevansa eläkkeellä. Ei Hurmekaan istu kiikkustuolissa sukkia kutomassa vaan kirjoittaa ja tekee ohjaustöitä edelleen.
Minulla tuo paluu lapsuuden huolettomuuteen ei onnistu, sillä olin lapsena huolissani monesta asiasta. Ilmankos olen edelleen usein stressaantunut.
Näen työunia, joissa olen myöhässä töistä enkä löydä työhuonettani tai salia, jossa pidetään aamu-meeting tai ensiaputiloja. En muista koskaan myöhästyneeni töistä. Olisi hienoa, jos uniaan voisi ohjata samaan tapaan kuin voi valita mitä televisiosta katsoo tai mitä kirjaa lukee. Sen sijaan että hortoilee etsimässä työhuonetta, voisi olla pääroolissa jossain suloisessa unessa.
Huolettomuus -sanasta tulevat mieleen Pirkko Saision romaanit Voimattomuus ja Kohtuuttomuus. Ärsyttäviä nimiä, sillä tahtovat mennä sekaisin.
Lasteni isä sanoisi sanoisi, että ulkona on pimeää kuin persesilmässä. Minulla ei ole tapana sanoa noin, mutta edellä mainittu kuvaa täydellisesti tämänhetkistä luonnonvalon määrää.
Anteeksi taas kerran, ettei tässä jutussa ollut mitään yhtenäistä juonta.
9 kommenttia:
Älä ollenkaan pyytele anteeksi juonettomuutta; tällaiset postaukset ovat kaikkein parhainta. Voisin lukea vaikka kuinka pitkään
Kiva kun tykkäät. Nämä blogit alkavat muutenkin olla mennyttä maailmaa.
Eikö Pirkko Saision "Tunnottomuus" ole oikeasti näytelmä eikä romaani? Ensi-ilta Kansallisteatterissa reilut 20 vuotta sitten.
Luin jostain, että unta voi koettaa muuttaa kirjoittamalla se ylös ja keksimällä mieluisampi loppu. Näen myös joskus stressiunia, olen unohtanut jonkun asian töissä, mikä olisi ehdottomasti pitänyt tehdä. Aina tämä kaava ja liittyy usein kirjautumisiin. En ole luopunut kofeiinista, vaikka sen vaikutus on selvä minulla. Kylmäuintia ihailen, uskaltaisipa ja viitsisipä itsekin.
Nk. selkounien näkeminen on käsittääkseni melko yleistä ja sitä voi myös tietoisesti harjoitella. Teini-ikäisenä olin kiinnostunut tämäntapaisista asioista ja pystyin esim. heräämään, jos uni alkoi muuttua ikäväksi. Toisaalta osasin, ainakin jollain tavalla, palata mieluisiin unimaisemiin.
Sittemmin lopetin omien unieni manipuloinnin. Tulin siihen tulokseen, että jos en edes nukkuessani rentoudu täydellisesti, milloin sitten?!
Saattaa olla, otin sen pois.
Kylmäuinti on mahtavaa, varsinkin sen jälkeiset villavaatekerrokset.
Minäkin olen kokeillut unien manipulointia, mutta ei se onnistunut.
Sehän on tosi tervettä (?) että ei näe varsinaisia painajaisia, vaan vain unia jossa asiat ei meinaa onnistua millään. Minulla on sama juttu. Yrittää jotain, vaan ei vaan onnistu. En näe koskaan "oikeita" painajaisia. t. Auvo T
Lähetä kommentti