maanantai 17. marraskuuta 2025

Niksitaidetta


Helsingin reissulla käväisin Kiasmassa katsomassa 1962 syntyneen englantilaisen Sarah Lucasin taidetta. 

Poikani sanoi, että hänellä on ollut ongelma Kiasman näyttelyiden suhteen sen jälkeen kun hän oli nähnyt taideteoksen, jossa kiven päällä törötti puolikas suklaapatukka. 

Sarah Lucas poseeraa eräässä näyttelyn valokuvassa paistetut kananmunat rintojensa päällä. Oikeastaan välissä on vihreä t-paita. Joku taiteilijan tuttu oli sanonut, että hänen tissinsä ovat kuin paistetut kananmunat. 

Osa näyttelyn veistoksista oli muovattu Niksi-Pirkan tyyliin sukkahousuista. Luultavammin Lucas ei ole koskaan edes kuullut Niksi-Pirkasta.  Monet veistoksista on tehty perinteisistä materiaaleistakin. 


Näyttelyssä voi katsoa videota, jossa taiteilijaa haastatellaan samaan aikaan kun avustaja teippaa häntä kiinni tuoliin. Taiteilija vaatii, että oikea käsi pitää jättää vapaaksi, että hän voi samalla naukkailla punaviiniä. 

Minusta Lucasin työt olivat humoristisia ja oivaltavia. 

Kävin samalla reissulla HAM:ssa, jossa oli esillä Ars Fennica -palkintoehdokkaiden töitä. Näin Hanna Vihriälän kauniin irtokarkkikukan.  


 Ikävä kyllä kuvissa on heijastuksia, itse otin. Sukkahousutöitä en kuvannut, olisi pitänyt.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin pidin Lucasin näyttelystä. Kävelin siellä varmaan virne naamalla. Ja se haastattelu oli mainio! Marita

Saint Peppone - Järkkyneen mielen luostari 2,0 kirjoitti...

Minua on - junttiuteni takia - hämmentänyt aina se, että mikä määritellään taiteeksi? Mitä taidetta on kananmunat daisareitten päällä?
Eikö meistä jokainen voisi tehdä vastaavaa, esim. seisoa märkäpuku yllä katujen risteyksessä ja leivänpaahdin teipattuna pään päälle. Suonette anteeksi mutta enemmän ymmärrän taidemaalareita, lasitaiteilijoita yms. mutta mä olenkin vähän tyhmä.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Leivänpaahtimen teippaaminen pään päälle kuulostaa mainiolta idealta!

Anonyymi kirjoitti...

Taiteen määritelmiä taitaa olla yhtä monta kuin on määrittelijääkin, aina Platoninista asti. Mutta jos pitää yhtenä taiteen kriteerinä luovuutta, eiköhän leivänpaahdin-performanssi läpäisisi seulan! Sekin auttaa, jos taiteilijalla itsellään on vankka taiteilijan identiteetti - vaikka taidetta ymmärtämätön ympäristö kylähulluna pitäisikin.

Anonyymi kirjoitti...

edit. Platonista