Kustannustoimittajalle ja kustantamoon lähettämissäni viesteissä valitin, että minua hirvittää koko tuleva kirja. Kustannustoimittaja vastasi, että tekeleeni on mahtava ja kustantamon pomo oli sitä mieltä, että kirjasta tulee "tosi ihana". Samantyyppistä palautetta olen saanut aiemmin toiselta kustannustoimittajalta tosin eri tekstistä.
Juttelin erään kustannustoimittajan kanssa, joka sanoi, että jos käsikirjoitus on hyväksytty, niin sillä on ansioinsa, mutta kyllä kehumisen tarkoitus on kirjoittajan tukeminen. Sitä tarvitaan! Näillä vuosilla imartelu ei mene kovin helposti läpi, mutta vaikka siihen suhtautuu varauksella, se tuntuu tosi hyvältä.
Minulla on kustannussopimus ja julkaisupäivä. Tätä prosessia ei voi pysäyttää kuin sota, ydinlaskeuma tai maailmanloppu.
Ihmisiä pitäisi kehua aina kun pientäkin aihetta löytyy. Tai vaikka ei löytyisikään. Otan mieluummin epäaidon kehun kuin aidon ilkeän kritiikin. En tarkoita ammattikriitikoita, heiltä vastaanottaisin mielelläni kritiikin, negatiivisenkin. Viihdekirjoista niitä ei kirjoiteta. Palautteen puuttuminenkin tuntuu negatiiviselta reaktiolta.
Kun joissakin tilanteissa kysytään jokaiselta vuorotellen, että miltä tämä tilaisuus on tuntunut, sanon aina, että hyvältä, vaikka ei olisikaan. Jumpan jälkeen käyn usein kehumassa vetäjää. Kun ravintolassa anotaan kehuja kysymällä maistuiko ruoka, niin minulle on maistunut aina, ellei ruoka ole ollut syömäkelvotonta. Silloinkin yritän piilotella ruokahävikkiä ruokailuvälineiden ja paperisen servietin alle.
Uniprojektini edistyy, sain viime yönä kirjoitettua uneni pieneen vihkoon, jota säilytän yöpöydän laatikossa. Olin menossa katsomaan jotain keikkaa jäähalliin. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä uneni tarkoitti.
Kuva liittyy väärin lukemiseen. Luen joka kerran firman nimen Tampereen lääkärikeskus oy, vaikka kyseessä on laakerikeskus. Voiko muuten olla ankeampaa betonimaiseemaa?
9 kommenttia:
Se on niin totta, sopivasti annosteltu kehuminen parantaa maailmaa, sekä kehujaa että kehujen vastaanottajaa. Rohkaisua ja innostamista jokainen tarvitsee, lannistamisen itse kukin osaa hoitaa oikein hyvin. (Tässä ei ole puhe keisareista eikä heidän lipojistaan.)
Usko vain noita kehuja!
Olen eri-ikäisistä lapsista huomannut, miten he ihan virkoavat, kun kehutaan.
Ja kyllä pieniä valkoisia valheitakin pitää käyttää, kun näkee, että esim. joku palveluammatissa toimiva ihminen yrittää parhaansa.
Minä olen tuntenut erityiskiitollisuutta terveydenhoitoalan ihmisille, jotka ovat pystyneet korjaamaan minua.
Opponoin väitettä, ettei viihde kirjallisuudesta kirjoitettaisi kritiikkejä. Tietyistä genreistä, vaikka fantasiasta tai erityisesti naisille suunnatusta "romcomista", niitä kirjoitetaan verraten taajaan. Myös historiaan sijoitettu romanttinen viihde tuntuu olevan aika hip.
On se lri totta, että tiettyjä viihteen lajeja vieroksutaan. Milloin olet lukenut arvostelun ns. vanhan ajan lukuromaanista, kirjasta joka ei selkeästi edusta mitään tunnettua lajityyppiä tai aloita "uutta suosittua sarjaa"? Myöskään humoristeja ei juurikaan enää noteerata, vaikka olivat aikoinaan valtavan suosittuja.
Edit.
on se lri totta, po. on silti totta
> älypuhelin kirjoittelee omiaan ilman että sen älytön omistaja huomaa mitään ennen kuin vasta jälkeenpäin
Juu tiettyjä henkilöitä ei kannattaisi kehua.
Kyllä ne terveydenhuollon henkilöt ilahtuvat kiitoksista.
Naisten kirjoittamaa huumoria ei arvosteta yhtä paljon kuin miesten. Roope Lipasti saa kritiikkejä humoristisista romaaneistaan samoi Miika Nousiainen
Totta!
Miika Nousiaisen tapauksessa asiaa auttanee se, että ennen kirjailijaksi ryhtymistään hän oli jo valmiiksi "tv:stä tuttu". Sehän auttoi varsinkin ennen kaikkeen, nykyään tietysti some.
Roope Lipasti (joka on muuten käsittämättömän tuottelias) kirjoitti vuosikausia pakinoita ainakin Kotivinkkiin, joten myös hänellä oli lukijakunta ikään kuin valmiina.
Naiset rulettavat sentään romanttisen nykyviihteen saralla! Sekä tekijöinä että lukijoina. Päivän Hesarissa juttu Ranskasta, jossa perustettu lukuisia pelkkään "romantiikkaan" (lue: erityisesti seksiin & väkivaltaan) keskittyviä kirjakauppoja! Takavuosikymmenten halpaan pulppiin erona sekin, että tämän päivän viihde on kovakantista ja arvokasta: romantasia-romaani voi jutun mukaan maksaa jopa 80 euroa. Kirjan pitää nyt myös näyttää hyvältä - hyllyssä ja eritoten instassa.
Miika Nousiaisen esikoiskirja Vadelmavenepakolainen (2007) julkaistiin ennen kuin hänestä tuli televisoesiintyjä.
Lähetä kommentti