Romaanini Lääketieteen sanakirja on taitettu ja tarkastettu. Pelkään, että olen tehnyt virheitä ja saan vihapostia. Lapseni sanoi, että vihapostia saadakseen pitää olla menestynyt, joten vaara on minimaalinen. Suurin riski on, ettei kukaan huomaa teostani (teki mieli laittaa teos lainausmerkkeihin, mutta en laittanut). Toistan vielä, että e- ja äänikirja julkaistaan 16.3 ja paperikirjan pitäisi tulla samoihin aikoihin. Romaani on luokiteltu kuuluvaksi genreen nimeltä feelgood. Genrerajat ärsyttävät minua.
Olen kuunnellut iltakävelyllä podcasteja, lähinnä Saara Särmän ja Virpi Salmen podcastia Särmä ja Salmi- Feministit, jotka laskevat miehiä. Saara Särmä on Wikipedia-artikkelin mukaan suomalainen politiikan tutkija, yhteiskuntatieteen tohtori, taiteilija ja feministi. Hän tuli tunnetuksi julkaistuaan blogissaan kuvia seminaareista ja paneeleista, joissa esiintyi vain miehiä. Virpi Salmi on saman lähteen mukaan toimittaja ja tietokirjailija. Näiden naisten ansiosta tarkastan päivän Hesarin urheilusivuilta, montako juttua löytyy mies- ja montako naisurheilusta. Aiemmin urheilusivut eivät kiinnostaneet minua pätkääkään.
Särmän ja Salmen podcastin viehätys perustuu rentoon jutteluun, toisaalta se on myös podcastin heikkous. Usein faktoja tarkastetaan netistä podcastia äänittäessä tai asia kellumaan, eikä voi olla varma, että oliko asia näin. Alkaa kaivata käsikirjoitettua kuunneltavaa. Kyllä se lenkki kuluu mukavasti näinkin, välillä tekisi mieli sanoa jotakin naisten puheen väliin.
Olen oppinut podcasista uuden termin: mikrofeministiset teot. Ne ovat usein sellaisia, että nainen ei automaattisesti keitä kahvia miesvaltaisessa työyhteisössä, sanoo ääneen olevansa feministi, käyttää esitelmässään ihmisen emojina naista, sanoo tai kirjoittaa dokumentteihin ensimmäisenä naisten nimet jne.
Mietin olenko viime aikoina tehnyt mikrofeministisiä tekoja ja olenhan minä. Tulevassa romaanissani olen pyrkinyt rikkomaan sukupuolistereotypioita. Ensin tein eräästä vanhasta naisesta siivoojan, jonka jälkeen muutin hänen ammatikseen koulun rehtorin ja tein miehestä kampaajan, koska voin tehdä näin. Annoin arkkitehdille nimen, joka viittaa maahanmuuttajaan. Tein perheenisästä järkevän huolehtijan ja äidistä vähemmän järkevän. Hyvä minä!
7 kommenttia:
Hyvä sinä!
Tein hankintaehdotuksen kirjastasi omalle kirjastolleni. Yleensä kaikki ehdotukseni on hyväksytty.
Podcasteissa taitaa olla monentasoisia, toiset valmisteltuja toiset täysin valmistelemattomia. Tunnetuista ihmisistä ollaan kiinnostuneita.
Kiva kun teit! Se ei ehkä vielä ole Storiassa ja Kansalliskirjastostakin puuttuu vielä paperikirjaversio.
Viimeisen kappaleen kuvaus tulevasta romaanista menee jo vähän woken puolelle. Kävisikö jonkinlainen tasapainotus? Esim tv-sarjat on nykyisin niin w. että katsomiskokemus häiriytyy. Vera Stanhope on melko hyvä, sitä jaksoi katsoa. Olen tutustunut Tampereeseen nyt hyvin, komisario Koskinen oppaana. Sekään (kirjat) ei ole liian w. Selvennykseksi, en todellakaan ole mikään James Bond fani vaan "tasapainoinen". Terv Auvo T
Kaikki on niin suhteellista, ilmeisesti "wokekin"? Perusopetuksen puolella suurin osa rehtoreista on jo nyt naisia, ylemmillä koulutusasteilla tosin vasta kolmasosa.
Ainakin nk. julkkiskampaajat ovat aina olleet miehiä. Muistaako joku vielä esim. Monsieur Mossen tai Risto Helinin? Ja olihan meillä tässä taannoin sekä pääministerin kampaajarakas että presidenttiehdokkaan kampaajapuoliso, miehiä molemmat!
Lapsuudestani 1970-luvulla peräti kolmella kaverillani oli "järkevät huolehtijaisät", jotka tekivät suurimman osan kodin taloustöistä; äidit tekivät uraa. Lapsena en osannut asiaa edes sen kummemmin ihmetellä. Siihen maailmanaikaan puhuttiin "pehmoisistä".
Minähän kirjoitan niin kuin haluan. Romaanini ei ole taidetta, eikä kuva yhteiskunnastamme. Minusta tekee palveluksen tasa-arvolle, että tappelee niitä sukupuolistereotypioita vastaan. Opiskelin ensin pari vuotta sähkötekniikkaa (minusta piti tulla diplomi-insinööri) ja hain harjoittelupaikkaa sähköalan firmasta. Firman seinällä roikkui tyttökalenteri ja pomo sanoi "On meillä ollut naisiakin töissä, siivoojina". Pientä edistystä on sentään tapahtunut. Mikä menetys yhteiskunnalle, jos naiset eivät voi tällaisten asioiden vuoksi mennä töihin teknisille aloille.
Tuo ylläoleva on Auvo T:lle. Toiselle kommentoijalle voisin sanoa, että onhan niitä mieskampaajia, minullakin oli monta vuotta sellainen ja hyvä olikin, mutta edelleen naiset ohjautuvat tietyille aloille ja miehet tietyille. Opettajat ovat enimmäkseen naisia, mutta eivät rehtorit. Haluaisin, että kaikille sukupuolille kaikki urat olisivat mahdollisia.
Ohoh, olen otettu palautteen määrästä kuitenkin varsin tasapainoiseen mielipiteeseeni. Tämä vaikuttaa kuohuttavalta aiheelta. Mielenkiintoista ympäristö missä H. sanoo eläneensä, sanoisin että se on ylemmälle keskiluokalle mahdollista, mutta se on pienempi osa suomalaisia. terv Auvo T
Lähetä kommentti