Pamaus

Kävin eilen Nääs-hallin kuntosalilla, jossa neljä ikäistäni naista hääräsi hartaan hiljaisuuden vallitessa. Edellisellä kerralla paikalla oli yksi mies, joka hävisi välillä johonkin. Hän kertoi avustaneensa painonnostajaa, joka lankutti. Mies oli kasannut lankuttajan selkään niin suuria painoja, että hänellä oli vaikeuksia siirtää niitä.  Yhteensä seitsemänkymmnetäviisi kiloa. Painonnostaja näytti ihan tavalliselta myöhäiskeski-ikäiseltä mieheltä.

Salakuuntelin uimahallilla kahta iäkkäämpää naista. Toinen kysyi "Oletko jo ajanut ratikalla?" ja toinen vastasi "En. Ei sillä pääse mihinkään." Ratikka ei ilmeisesti aja naisen ovelle ja siitä johonkin naiselle mieleiseen kohteeseen.

Kävin katsomassa Apichatpong Weerasethakulin (toivottavasti en joudu koskaan lausumaan nimeä) ohjaaman elokuvan Memoria. Hesari antoi viisi tähteä. En ymmärtänyt elokuvaa. Olihan se kaunis ja Tilda Swinton vaikutti henkevältä.

Elokuva alkaa pitkällä hiljaisuudella, enkä uskaltanut edes hengittää. Elokuvateatterin tuoli narisi ja jännitin lihaksiani. Sitten kuuluu melko kova pamaus ja autojen varashälyttimet alkavat soida. Rohkenin vetää henkeä ja korjata asentoani. Jessica (Tilda Swinton) nousee sängystä. 

Vasta Hesarin kritiikistä minulle selvisi, että Jessica on floristi, kotoisin Skotlannista ja vierailulla siskonsa luona Kolumbiassa. 

Tietty vierauden tunne jatkuu koko elokuvan ajan. Jessica menee äänitysstudioon, jossa Hernán (Juan Pablo Orrego) yrittää muodostaa naisen kuuleman pamauksen. Pamaus on siis naisen päässä. Jessica ohjaa miestä kertomalla, että ääni on pyöreämpi, metallisempi jne. kunnes oikea pamaus löytyy.

Sitten katsotaan luurankoja, jotka ovat löytyneet kaivauksista. 

Jessica ajaa maaseudulle, jossa hän tapaa toisen miehen, tämänkin nimi on Hernán. Mies käy nukkumaan ruohikolle ja kuolee. Nainen katsoo miestä ilman minkäänlaista aikomusta elvyttää tai kutsua apua. Pitkän odotuksen jälkeen mies virkoaa. "Miltä tuntui olla kuollut?" Jessica kysyy, "Hyvältä. Lakkasin vain olemasta." Hernán vastaa.

Nainen näkee myös jonkinlaisen lentävän aluksen (?) ja aina välillä pamahtaa. Käykää ihmeessä katsomassa.

Rokokokotus

Kävin taas kuntosaliryhmässä hankkimassa kipeät lihakset. Meitä oli tällä kertaa kuusitoista ja käyttäydymme ihan kuin sinä viattomuuden aikana ennen koronaa. Kaikki varovaisuus oli kaikonnut. Oletan, että osallistujilla ja ohjaajalla ovat rokotukset kunnossa, mutta varma en voi olla. Nainen, joka toivoi meidän etenevät laitteelta toiselle pituusjärjestyksessä, valitti taas sitä, että hän joutuu säätämään vimpaimia. 

Pirkanmaalaisista yli 12-vuotiaista 80 000 ei ole ottanut ensimmäistäkään koronarokotetta. Koko maassa rokottamattomia on 800 000. Rokottamattomat voi kuulemma jakaa epäröiviin, kriittisiin ja vastustajiin. En tunne ainoatakaan lääkäriä, joka ei olisi ottanut rokotusta. Eniten minua hämmästyttävät ihmiset, jotka pitävät rokotusta salaliittona. Salaliittoon pitäisi kuulua valtava määrä ihmisiä monessa maassa: lääkefirmojen henkilökuntaa, terveydenhuollon ammattilaisia, tutkijoita, rokottajia ja päättäjiä. Sellainen on täysin mahdotonta.

Suunnittelen lähteväni ratikalla Kalevaan ostamaan uutta hellaa. Entinen kyllä paistaa, mutta samalla grillivastukset kuumenevat, joten paistokset saavat turhankin tumman pinnan. Kiertoilmauunisysteemi kyllä toimii, mutta koko asunto lämpenee samalla merkittävästi, joka ei toisaalta ole huono asia. Levyt lämpenevät hitaasti. Voisin ajaa hellaostoksille pyörälläkin, mutta on kiva kokeilla miten ratikka toimii tällä matkalla.

Tampereella tapahtuu

Olen toipunut pyöräilystä. Oikeassa sääressä ja reidessä voi nähdä rykelmän mustelmia. Jos olisin runollinen, sanoisin niiden olevan kuin violetteja orvokkeja. Olen ilmeisesti kolhinut itseäni polkupyörään. 

Hesari osti Aamulehden. Tilasin neljän kuukauden tarjouksen verran viimeksi mainittua sanomalehteä, josta neljäosan olin jo lukenut, sillä Hesari ja Aamulehti kierrättävät samoja juttuja. Hesarin tilaajan pitäisi saada oma Aamulehtensä erityiseen alennushintaan. 

Ratikka kulkee vihdoin ihan normaalisti. Kun koeajossa ilmeni ongelmia sateella, muutamat henkilöt ilahtuivat ja ilmaisivat ilonsa somessa. Verorahat menivät hukkaan! Mitä minä sanoin! Tykkään ratikasta, sen urbaanin liu'un ääni kuuluu nykin avonaisesta ikkunastani. En ole vielä kokeillut, mutta suunnittelemme vanhan ystäväni kanssa matkaa Hervantaan. Käymme Hervannan nähtävyyksissä ja kahviloissa. 

Tänä vuonna en osallistunut Tampereen teatterikesään. Somessa jaettiin kuvaa Työviksen isosta salista, jotta ihmiset näkisivät, miten harvassa katsojat siellä istuivat. Pitäähän meitä kulttuurikaapuja suojella. Toivottavasti kukaan ei mennyt suoraan teatterista terassille, jossa oli ihan eri meininki.  

Nyt taidan lähteä kirjastoon. Vaikka delta. Vaikka sade.