Syvä regressio

Olen lomalla ja vanhempieni luona. Vajoan hiljalleen syvään regressiotilaan. Kehoni liikahtaa sohvan ja ruokapöydän väliä. Mieleni saavuttaa murrosikäisen tilan, ikäni estää huutamisen ja haistattelun. Tätä tilaa edelsi mökkeily, jolloin aivoni keskittyivät olennaiseen: mitä seuraavaksi syötäisiin. En katsonut kertaakaan peiliin ja koin vapauttavan ulkonäkökokemuksen: minun ei tarvitse yrittää olla kaunis. Mökkimatkalla kävimme pienessä museokaupassa ostamassa tuliaisen. Kimppuumme hyökkäsi virkaintoinen opas, joka halusi esitellä museota. Alahuuli väpättäen hän kertoi, että yleensä kaikki ovat tosi kiinnostuneita paikan historiasta. Yritimme vakuutella, että tulemme sitten paremmalla ajalla uudelleen käymään. Muita ei ollut paikalla. Mies jäi tippa silmässä katsomaan peräämme.