Aamulehden jossakin lisukkeessa, en muista onko kyseessä Moro, Valo vai se, jossa on uusien vauvojen kuvia, kysytään julkkiksilta mitä he tekivät viisi vuotta sitten, nykyistä olotilaa sekä tulevaisuuden visioita. Viimeksi mainituissa julkkis aina asustaa Ranskan maaseudulla viinitilalla lastenlastensa ympäröimänä kitaraa rämpyttäen tai maisemamaalauksia töherrellen. Koska minulta ei ole kysytty mitään aion tässä kertoa olotilani viiden vuoden kuluttua: olen täydellinen ihminen.
Herään raikkaaseen aamuun kahden viikon virkistävän, henkistävän ja puhdistavan mehupaaston jälkeen. Juon lasillisen vehnänorasmehua ja ajattelen vähintään viisi positiivista ajatusta. Teen aamun Taj Chi harjoitukset, otan kylmän suihkun ja juosta kirmaisen töihin. Avaan tietokoneen ja luen sähköpostiini tulleen Positiivarien aamun positiivisen ajatuksen. Luen tyytyväisenä päivän potilaslistan. Kuuntelen kolotukset ja valitukset ja minusta huokuu empatia. Ojentelen nenäliinoja ja kiitän korkeampia voimia, että saan työkseni auttaa ihmisiä. Potilaiden välillä teen pari aurinkotervehdystä, jumppaan kasvolihaksiani, etteivät poskeni alkaisi roikkua rinnuksilla, treenaan lantionpohjalihaksiani, etten tarvitse tulevaisuudessa saastuttaa maailmaa Tena suojilla. Minulla löytyy kannustavia kommentteja työtovereilleni. Tarjoan kollegoille yrttiteetä ja elävän ravinnon kakkua.
Kävelen kotiin ja nautin vesisateesta kasvoillani. Perille tullessani laitan Kaija Saari-Ahon oopperan soimaan. Istun nojatuoliin lukemaan Volter Kilven aina niin innostavaa romaania "Alastalon salissa". Ilahdun kun huomaan, että illalla tulee radioteatterin esittämänä Kafkan teos "Muodonmuutos". Myöhemmin kirjoitan syvällisiä kirjeitä ystävilleni. Astanga jooga asanoiden jälkeen olen jo valmis vajoamaan syvään virkistävään ja uudistavaan uneen. Ennen nukahtamistani kiitän mielessäni kaikkia tahoja täydellisestä päivästä.
1 kommentti:
Ihan täydellinen teksti! Kiitos.
Lähetä kommentti